perjantai 18. lokakuuta 2013

Yökyöpeli

Oijoi! Olen lomaillut kuluneen viikon ja laiskotellut oikein antaumuksella. Tehnyt vain sellaisia asioita, jotka huvittaa. Ei ole huvittanut tiskata eikä siivota, mutta ommella, kuntoilla ja nukkua on. Lomalainen saa ommellakin hitaammin kuin normaalisti. Niinpä viikon saldona on melkein valmis mekko ja yksi jumpsuit.

Jumpsuit on tehty miesten velourpusakasta. Yllättävän paljon kangasta menee 80-senttiseen pukuun. Niin paljon, että lahkeista ei tullut täysimittaisia, vaikka pusakka oli L-kokoinen. Toki kangasta olisi riittänyt jatkopalaksi, mutta en millään keksinyt, mihin kohti tekisin sauman niin, että puku ei olisi jatketun näköinen. Niinpä sitten otin avuksi keltaista velouria, silitin toiselle puolelle liimakankaan, leikkasin talosilueteiksi ja ompelin lahkeisiin. Sopivasti sai tällä konstilla lisää pituutta. Tosin lahkeet ovat nyt hieman tönköt, mutta uskon, että ne pesussa pehmenevät.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kirjastokassi

Viime yönä ompelin kassin. Se on myynnissä Vaatekomeron Puodissa, josta löytyvät myös tarkemmat tiedot.

torstai 10. lokakuuta 2013

Pussi rinkaa rinkan matkaan

Minulta tilattiin rinkan suojapussi. Reissulainen lentää ensin pitkän matkan, pysähtyy yöksi kaukaiseen maahan ja jatkaa seuraavana päivänä kaukaisen maan naapurimaahan - lentäen sinnekin. Kaikkien ulokkeidensa, viilekkeidensä ja nauhojensa takia rinkat pakataan yleensä lentokentällä joko suojakelmuun tai jätesäkkiin. Reissulaisen mielestä oli kätevämpää, että olisi oma pussi, johon rinkan sujauttaa. Silloin rinkkaa ei tarvitisi joka välissä muovittaa ja repiä muoveista pois.

 Arvatenkin ehtona oli, että kangas olisi kestävää, mutta kevyttä ja mahtuisi pieneen tilaan. Pitkän mietinnän jälkeen silmäni osuivat entisen tikkivuorin päällikankaaseen, josta olin ratkonut levyvanun muihin tarkoituksiin. Kangas on vuorisatiinia, kohtuullisen kestävää, mutta silti keveää. Väri sattui olemaan sopivasti tuollaista kotimaisen sinistä. :)
Pohjaksi ompelin soikion tai oikeastaan suorakulmion pyöristetyillä nurkilla. Kantohihnat menevät pussin ympäri. Ovat siten vahvemmat ja kestävät ankarampaa käsittelyä. Kuvassa sangat ovat vielä liian pitkät, lyhensin niitä kuvauksen jälkeen.
Huomaa hihnojen välissä kirkas nimilapputasku.

 Pussin erikoisuus ja ylpeyden aihe on pussin kiristysnauhan säilytystasku. Nyörikujan suulle ompelin taskun, jonka alareunaan jätin kaksi reikää nyörin päille. Pujotin nyörit taskuun sisään ja lisäsin kiristyslukon. Kun pussinsuu on kiristetty, nyörin voi sujauttaa taskuun ja pistää taskun tarralla kiinni, jolloin nyörin päät ovat siististi tallessa eivätkä voi tarttua mihinkään. 

Pussi on näköjään oikein oivallisen kokoinen vieraspatjalle. Onpahan reissun jälkeenkin käyttöä.

Hyvää matkaa pikkusisko!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Paluu alkuun

Viime kerralla ihmettelin, miten olin päätynyt ompelemaan joustavista kankaista vaatteita. Nyt olen palannut ruotuun - ja oikeastaan siihen pisteeseen, mistä koko Vaatekomero sai alkunsa. Ompelin nimittäin itselleni mekon. Kangas on tietenkin kirpparilta, samoin kaavat. 

 Kankaana on Marimekon Taifuuni vuodelta 1968. Ihana, ihana vihreä!
Mekon malli on hyvin yksinkertainen. Tein mekosta niin A-linjaisen kuin sain. Malliin olisi kuulunut kaulukset, mutta siihen ei kangas riittänyt. Takana olkasaumoissa on muotolaskokset.
Itsensä kuvaaminen on vaikeaa. Siinä vaiheessa, kun käsi alkoi krampata, lopetin kuvaamisen.

Napit tein itse - tai siis päällystin ne. Leikkasin hulpiosta kankaan tiedot napeiksi. Peilikuvasta saatte tihrustaa, mitkä kohdat ovat osuneet saksien alle.
Kuten varsinkin ensimmäisestä kuvasta voi huomata, mekko on himpun verran kireä eräästä kriittisestä kohdasta. Voi siis olla, että tämä päätyy pikkuiselle siskolleni.