tiistai 17. joulukuuta 2013

Kymmenen pientä nee... nuppupeittoa

Kiitos Annille ja Outille, pääsen huomenna viemään kymmenen Nuppupeittoa sairaalaan. Peittoja olisi kaksinkertainen määrä, jos yksi satsi ei olisi mennyt pesussa pilalle. Mua ihan itkettää vieläkin, että niin upeat ja suurella työllä ja rakkaudella tehdyt peitot joutuivat homeen uhriksi.

Tässä Annin ja Outin peitot sekaisin. Kuvasin vain olettamani "päälypuolen", sillä uni painaa jo silmää enkä ehdin enää aamulla kuvaamaan näitä. Kauniita ne ovat ja tulevat varmasti ilahduttamaan pieniä ihmisiä ja heidän perheitään.




Osastonhoitaja oli jo etukäteen kiitollinen peitoista. Tietäkää ihmiset, että olette tärkeitä ilontuojia! Ja: ommelkaa edelleen!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Rumasta kaunista

 Olen tullut niin vanhaksi, että vaatteiden ensisijaiseksi kriteeriksi on muodostunut mukavuus. Vasta sen jälkeen ajattelen ulkonäköä. Optimaali on tietenkin kaunis materiaali ja mukavuus yhdistettynä. 

Löysin kirpparilta aimo palan kalsarikangasta. Mitä lie keinokuitujerseytä. Väriyhdistelmä oli kuitenkin aivan huikea: vihreä-hopeanharmaa. Kuviokin mun mieleen. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, otanko kankaan vai en. Sen sijaan piti miettiä kolmesti, tuleeko kankaasta kalsareita pienille miehille vai jotain itselle. 

Tuli jotain itselle. Korkeakauluksinen paita, jossa on pitkät "hiharesorit" (kuvassa taitettu kaksinkerroin, koska ovat suorastaan ylipitkät), hieman alaspäin levenevä helma ja leveä helmakaitale. Yksinkertainen, nopea tehdä, sopivasti näyttävä ja kuitenkin hillitty arkipaita, joka ei muistuta paitana enää yhtään kalsarikangasta. Tai ehkä vähän - sopivasti.

Ps. Kävin Eurokankaassa ja myyjä ihastui kankaaseen. Etsin tälle jotain paria (lisuketta) siltä varalta, että kalsarimaisuuden hävittämiseen tarvittaisiin järeämpiä keinoja. Laskin kankaan hetkeksi palalaarin reunalle ja sillä siunatulla sekunnilla, kun irrotin käteni siitä, tarttui kankaaseen vanhan rouvan käsi. 
- Ei! Ei, älä ota sitä. Se on mun! Siis se on minun oma kangas. 
Sitten me kolmestaan kilvan kehuimme komeaa kangasta. Ja minä olin onnellinen, että se on mun.

Suuresta maailmasta Suomeen levinnyt swants-villitys iski minuunkin. Jutun juju on siinä, että tehdään (mahdollisimman rumasta) villapaidasta housut - siis swantsit. Minä ostin pinkin H&M:n neuleen. Ois saanut olla isompi, mutta en löytänyt yhtään sellaista, jossa olisi ollut villaa edes nimeksikään. Pari täysvillaista kirjoneuletta olisi ollut, mutta ne olivat aivan liian paksut. 

Nämä on rumat. Äärimmäisen rumat, mutta mukavat ja lämpimät jalassa. Ohjeesta poiketen jouduin tekemään housuihin haarakiilan. 

Uskotteko, että kun joku on tarpeeksi rumaa, siitä tulee jo kaunista? Niin minä ajattelen. Uskallan jopa sanoa, että swantsit olivat hyvännäköiset vanhan takkimekon kanssa.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Missä palaa?

Pienelle pojalle tilattiin joulupukinkonttiin palomiehen asu.

Jos olisin tiennyt tilauksen ottaessani, millainen homma on edessä, olisin ehkä kieltäytynyt kohteliaasti - tai sitten en. Urakka oli melkoinen, mutta olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, joten kai sitä tämän luomisentuskankin unohtaa pian.

Minulla ei ollut selkeää mielikuvaa palomiehen asusta. Googletin. Olisi tietenkin pitänyt tietää, että hakusanaksi täytyy laittaa sammutusasu, muuten löytää pääasiallisesti puolipukeisia miehiä ja puputyttöjä. 

Pistoliekillä on erinomaiset sivut. Otin puvun mallin sieltä.


Materiaalit asuun hankin luonnollisesti kirpparilta. Collegetakki oli aikuisten kokoa ja perujaan Äkkihopulta, joka on pohjoisen ensihoito- ja sairaankuljetusfirma. Miten lie takki näin etelään joutunut, mutta paikalliselta kirpparilta minä sen ostin. Eikös tuo nimi hyvin palvele pientä palomiestäkin?

Housut oli pari kokoa liian isot, joten pienensin niitä vähän.

Heijastinnauhoista kiitos kuuluu pari sataa kilometriä tästä paikasta pohjoiseen. Sieltä nimittäin saapui iso lasti heijastinliivejä, joista minä askartelin heijastinnauhaa. Alkuperäinen nauha oli liian leveää, joten puolitin sen. Sitten ompelin leikatun reunan kiinni liiviin, purin toisen puolen pois ja leikkasin molemmin puolin heijastinta sopivalta etäisyydeltä. Voilá, valmista nauhaa! 

Muovinen kypärä löytyi kirpparin ilmaislaatikosta. Olipas melkoinen tuuri! 

Kohta pääsee joulutonttu hoitamaan postipojan virkaa ja minä ompelemaan lisää täytettä pukin pohjattoman tuntuiseen konttiin.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Kiertolainen

Luulin, että ompelun ilo on kadonnut elämästäni. Ei onneksi ollut. Se palasi näiden kahden pienen paidan myötä. Molemmat paidat on saksittu isoista Jokapoika-paidoista. Kierrätyskamaa siis.


Tämä oli ennen naisten paita. Piti kääntää nappilista toisinpäin ja tehdä eteen saumat. (Tiiraa tarkasti, niin huomaat hienot tikkauksetkin.) Teollisuudessa ilmeisesti merkitään muotolaskokset rei'ittämällä kangas. Niinpä sitten jouduin kiertämään niitä reikiä ja kokoamaan etukappaleet kahdesta osasta.

 Takakappalekin on reikien takia ommeltu kahdesta palasta. Ihan tyylikäs ratkaisu oikeastaan. Typerä kun olin, niin tikkasin alaosan yläreunan enkä yläosan alareunaa. En edes ajatellut purkaa.
Paita on 86-senttinen.

 Tässä yrittää näkyä pieni yksityiskohta paidan helmasta. Nappilistan reunan tikkaus on alkuperäinen ja se alkoi luonnollisesti purkautua, kun katkaisin helman. Niinpä tein sitten tiuhan siksakin pari senttiä alareunasta ja tikkasin loppupätkän suoralla. Langan väri on tarkoituksella vaaleampi violetti kuin paidassa muuten. 

 Isompi poika saa 98-senttisen aivan järjettömän upeanvärisen etupaidan. (Isä sanoo aina kauluspaitaa etupaidaksi, en tiedä miksi.)

 Ompelin punaisella langalla ihan vain huvin vuoksi. Alkuperäinen väri oli sininen. Kokeilin hihansuuhalkioa Ottobren ohjeilla. Ohje oli huono, mutta lopputulos hyvä. Ob:n ohjeella myös hihan sisäpuoli on katseenkestävä. Olen aiemmin tehnyt halkiot Vaatetusalan ammattitekniikka -kirjan ohjeella. Ohje sinällään on parempi, mutta hihan sisään jää näkyviin alareunakaitaleen huoliteltu pää. Tuskinpa pikkumies kiinnittää mitään huomioa alareunakaitaleen siisteyteen, mutta tulinpas huomioineeksi tällaisenkin asian.

Jonain päivänä ehkä saan kauluksen napin samaan linjan miehustan nappien kanssa. Huomaa eriväriset langat napeissa ja napinlävissä.