sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Pukinkontin salaisuudet avautuvat tammikuussa

 Ennen joulua Vaatekomerossa oli kovin salamyhkäistä touhua. Hirveästi ommeltiin, mutta mistään ei voinut puhua ääneen tai laittaa kuvia blogiin. Salaisuuksien takana oli tietenkin Pukinkontti.

 Schleich-hevoset saivat yhdeksän satulahuopaa ja samanverran loimia. Tarvitsijoita olisi ollut moninverroin. Ehkä hevoset ovat niin ystävällisiä, että lainaavat omiaan toisilleen.
Loimien ja huopien ompelu oli suhteellisen haastavaa. Kävin kaupassa kurkkimassa, minkä kokoisia hevoset suurinpiirtein ovat. Otin kaupasta kuvaston, jossa oli kuva loimesta. Kuva oli onnettoman pieni. (Ehkä sentti kertaa sentti.) Näillä eväin sitten ompelin loimet. Melkoista näpertämistä.

Zhu Zhu Pets on kääntynyt muutaman pikkutytön suussa Suskaksi. Nämä kaksi Suskaa saivat kantolaukut. Hevosten loimien teossa auttoi vähän se, että olen sentään joskus nähnyt hevosen. Suskoja en ollut nähnyt koskaan. Minulle kuvailtiin puhelimessa, millaisia ne ovat ja niillä eväin olisi pitänyt alkaa laukkuja tekemään. Ei onnistunut. 
Kävin taas kaupassa vakoilemassa, millaisista elikoista on kyse. Sitten kysyin Ompeluelämään (Fb-ryhmä) ihmisiltä Suskojen mittoja. Ompeluelmäästä saa vastauksen kaikkeen - ja nopeasti. Yön pimeinä tunteina leikkelin sitten vanhaa Marimekon tyynyliinaa. (Kiitos sen lahjoittajalle.) Ensin oli tarkoitus tulla kaksi Marimekkoista laukkua, mutta toinen epäonnistui niin pahoin, että tein uuden version sydänkankaasta. 
Kantolaukkujen omistaja on kuulemma erittäin tyytyväinen.

Tässä vielä se käsistä karannut Jokapoika. Tämän tein tarkoituksella niin, että tätä ei voi sekoittaa aitoon Jokapoikaan. Jätin muun muassa pois tikkauksia ja tein kauluksen kolmesta osasta.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Millä palkitsisit itsesi tai lapsesi?

Helou taas kaikki!
Täällä on vietetty hiljaiseloa. Kirppareilta ei ole löytynyt mitään erikoista, paitsi yksi kangas, jonka kuvan laitan tänne myöhemmin. Olen yrittänyt ommella valmiiksi keskeneräisiä töitä, mutta se on jokseenkin vastenmielistä.
Miksikö? No, siksi tietenkin, että ne ovat alunperin jääneet kesken, kun malli on huono, olen ommellut väärin, en ole jaksanut purkaa jne. Eli toisin sanoen täytyy aloittaa purkamisesta tai ainakin miettiä uudelleen, miten muutokset kannattaisi toteuttaa. Ärh! Ompelusten pitäisi tulla heti valmiiksi.
Nämä kuulumiset eivät olleet varsinainen asiani tänään. Vaan: oisko aika arpoa taas jotain? Minä niin tykkään arpomisesta. Mitä mieltä olette? Jos vaikka sellaisen ystävänpäivä-arvonnan kehittelisi?
Ongelma on se, että en keksi, mitä laittaisin palkinnoksi. Ajattelin, että palkinnon saisi valita kolmesta vaihtoehdosta, niin että olisi jotain tytölle, pojalle ja aikuiselle sopivaa. Ehdottakaa palkintoja!
Mulla tuli tietenkin ensimmäisenä mieleen mekko, tunika tai hame tytölle. Aikuiselle voisi olla läppärilaukku tai pussukka. Pojalle mössa tai lippili. Onko nämä ihan tylsiä? Ehdottakaa, ehdottakaa!
Laitan arvonnan pystyyn, kun olen keksinyt vaihtoehtoiset palkinnot.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Haastetta kerrakseen

 Sain muutama päivä sitten kukkaronlukon ja ehdotuksen, että opettaisin muutamalle naiselle, kuinka lukollisia pussukoita ommellaan. Yksi lukija kyseli taannoin, milloin minä alan applikoida. Ompeluelämää-ryhmässä oli haaste tehdä kassi, laukku tai reppu. Yhdistin nämä kaikki haasteet. Sain aikaan pussukan, johon on applikoitu föögeli.

 Oma arvio toteutuksesta: Pussukan muoto on hyvä ja kaava sopii siis käytettäväksi mahdollisessa opetussessiossa. Pussukka on vuoritettu, mutta päällikankaaseen olisi kannattanut silittää vaikka liimaharso. Olisi tukevampi. Samalla applikoiminen olisi helpottunut.
Applikointia pitää vielä harjoitella. Monta kertaa meni langat syrttyyn ja pari kertaa piti ratkoa. Jos olisi ollut järkevä, olisi ensin kokeillut tikkiä johonkin tilkkuun ja vasta sitten alkanut ommella lintua. Mutta minä olen liian malttamaton mihinkään koevedoksiin. Föögelin silmä on huono. Sitä paitsi neula nykäisi sinisestä kankaasta yhden langan liikenteeseen niin, että nyt linnulla on ohimolla valkoinen vauhtirantu. Nokka ja jalat voisivat näkyä paremmin.


perjantai 20. tammikuuta 2012

Lupauksien lunastusta

 Hui! Uusin Jokapoika-paita livahti käsistäni ennen kuin ehdin osoittaa kameralla sinne päinkään. Kuvaamatta jäi, mutta josko saisin uudelta omistajalta kuvia.
Lupasin laittaa kuvan myös verhosta, jonka sain kirpparilta. Se näyttää tältä:

 SI26 Nyt olisi kiva osata oikea kangastermistö. Nimittäin tämä kankaan kuvailu on hieman haasteellista. Puuvillaa tämä on, siitä ei epäilystäkään, mutta kankaan pinta on erikoinen. Se ei ole tasainen, vaan siihen on kudottu jonkinlaista kohokuvioa. Tai siis, se sidos muodostaa sellaisen kuvion. Tai, tai, tai joitain. Vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi vohvelikankaassa. Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin ehkä se siitä selviää.
Mitä tästä tekisi? Sommittelin jo jakkaran päälliseksi, mutta värit ei ihan soinnu sisustukseeni. Tästä riittäisi vaikka lasten takkiin. Reikiä kankaassa on runsaasti, mutta ne voi kiertää.
Mitä kukkia nuo ovat? Neilikkaa ja jotain muuta?

SI27 Eilinen intuitio: pitää käydä yhdellä kirpparilla, koska siellä on varmaan alennusmyynti. Oikein arvattu. Oli siellä. Kaikki vaatteet ja kengät puoleen hintaan. Vihdoin raskin ostaa tämän kotitakin/-mekon, jota olen käynyt ihailemassa monta kertaa.
Plussat: väri, kuviot, materiaali (vahva puuvilla).
Miinukset: paljon saumoja = vähän yhtenäistä kangasta = rajoittaa tekemistä, hinta (edelleenkin).
Tästäkin olen jo ommellut mielessäni monta takkia. Takkikankaaksi tämä onkin aivan erinomainen.

Tänään en ompele. Sen sijaan siivoan, hoidan itseäni ja ruokakauppailen. Ehkä illalla vähän suunnittelen, mitä ompelisin seuraavaksi.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Kesä kukkeimmillaan

Olen tullut siihen tulokseen, että on olemassa jokin mystinen laki, joka panee puhelimen soimaan taukoamatta yhden päivän ja olemaan sitten mykkänä useita päiviä peräkkäin. Sama laki pätee ilmeisesti kirpparilöytöihin: pitkään aikaa ei löydy mitään ja sitten useana päivänä peräkkäin löytyy vaikka mitä.


KE19 Tämän päivän ehkä hurmaavin löytö oli nämä kukkaverhot. Miten kukaan on raskinut luopua näistä? Kuvan keskivaiheilla luuraa taas tulitikkurasia. Verhoja on siis kaksi ja näistä tulee vaikka ja mitä. Mielessäni minä olen tehnyt jo monta lasten takkia ja aikuisten mekkoa ja päällystänyt pari vauvojen makuupussia.
MYYTY

Löysin myös Jokapoikapaidan, mutta sille oli jo ottaja, joten laitan kuvan vasta valmiista paidasta. Lisäksi sain(!) yhdeltä kirpparilta sinikukallisen upean verhon. Sen pesen ennen kuvaamista. 

Huomenna keskityn pelkästään ompeluun. Yksi takki on vähää vaille valmis.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Liinavaatteista vaatteiksi

Kävin viikonloppuna naapurikunnassa. Pikakolusin paikallisen kirpparin. Saldo: kaksi tyynyliinaa. Alunperin niitä oli kolme, mutta ilostutin ystävääni lahjoittamalla hänelle yhden.

 VI21 Vihreäraidallinen tyynyliina. Peruspuuvillaa. Rakkautta ensisilmäyksellä. Mun armahainen vihreä! MYYTY

 SI25 Toinen tyyynyliina samaa sarjaa kuin edellinen. Upea trikolori. Tiesitkö, että alunperin trikolori on viitannut Ranskan lipun väreihin eli siniseen, punaiseen ja valkoiseen? MYYTY

 RU21 Tämä ja seuraava löytyivät kotikulman kirpparilta. Aika monta mekkoa, hametta ja takkia olen jo suunnitellut tästä kelta-oranssi-kukallisesta. Tämä kuuluu niihin kankaisiin, joiden käytön on ehtinyt miettiä jo ennen kuin kangas on kannettu kotiin.

 VI22 Kiusaako sinua se, että keltaista palkkia ei ole kuin pieni soiro yläreunassa? Voi, kun olisin toivonut, että sitä olisi ollut enemmän, vaikka kokonainen palkki tai kaksi. Ja että koko kangasta olisi ollut enemmän. Palkit jatkuvat tyynyliinan toisella puolella peilikuvana. Oikeastaan tämä on tyynynpäällinen, sillä kangas on paksumpaa kuin normaalissa tyynyliinassa.

Niin, että mitäkö näistä tulisi, mihin kangas riittäisi? Yhdestä tyynyliinasta saa pienen (koko alle 80) takin ilman huppua. Essumekko tyynyliinasta tulee isommallekin ja hame myös.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Äidin ryytimaalla

Löysin kirpparilta kesän ja kukkapenkin. Tältä ne minun mielestäni näyttävät:


VI20 Puuvillasatiinia. Kukat ovat aika valtaisia. Kankaan leveys on noin metri ja kuten näkyy, kukkia mahtuu kaksi rinnakkain, pieniä kolme. Pituutta kankaalla on pari metriä. Toisin sanoen, tästä voisi tulla vaikka aikuisella tunika. MYYTY
Ja nyt minusta tuntuu, että minulla on kohta aivan armoton päänsärky, joten en kykene kirjoittamaan yhtään enempää.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Karoliina kuntoutuksessa

 Karoliinalle oli tullut iän myötä monenlaista kremppaa: Oli lähtenyt silmästä ripset, kääntynyt koko silmä nurin, maha revennyt ja sisuskalut pyrkineet pihalle. Kyllä Karoliinalle oli ensiapua annettu, mutta hän tarvitsi myös pidempiaikaista hoitoa ja kuntoutusta.
 Karoliina tuli minulle viime isänpäivänä. Hoidin mahan kuntoon (=ompelin uuden keskivartalon) heti piakkoin, mutta raajojen takaisin kiinnittäminen olikin työläämpää. Siinä meni tovi jos toinenkin. Sitten tulivat joulukiireet ja silmä sai jäädä repsottamaan ja täytteet torson viereen.
Tänään minulla oli taas aikaa Karoliinalle. Hain aamupäivällä kaupasta tekoripset, keräsin kaikki oletettavasti tarvittavat tavarat kasaan ja ryhdyin silmälääkäriksi.

Tarvekalut: Karoliinan pää, kahdet pinsetit, tekoripset, liima, pieniä meisseleitä, mattopuukko (?), nahkahanskat ja kupillinen hibiscus-teetä. Hyvä se on varautua huolella. Tosin en tarvinut näistä puoliakaan. Sen sijaan tarvitsin parsinneulaa ja sinitarraa.

 Sinitarralla kiinnitin silmän paikoilleen, että se ei liikkunut ripsiä kiinnitettäessä. Parsinneulalla laitoin liiman ripisien tyveen.

 Valmis silmä. Liima on kuivunut ja ripset on lyhennetty. Liimaa on näköjään valskahtanut vähän pupilliinkin, pitänee puhdistaa Sinolilla. Silmä ei toimi edelleenkään moitteettomasti. Se menee kyllä kiinni sujuvasti, mutta aukeamisen kanssa on niin ja näin. Yksi syy liene siinä, että silmän toinen kannatintappi on poikki.

Kuntoutus onnistui mielestäni 95 prosenttisesti. (Silmän toimivuus ei ollut tavoitelistalla.) Nyt Karoliina tarvitsee vain hyvää kotihoitoa.

Ps. Tänään sain toisenkin viime vuoden puolella aloitetun projektin valmiiksi. Puodin puolella on uusi lastentakki. Käypäs katso!

torstai 5. tammikuuta 2012

Ei ihan joka pojalle

Löysin eilen kirpparilta edullisen Marimekon paidan. Miesten malli, koko 40, väritys musta-luonnonvalkoinen/haalea beige. Hihansuut olivat rispaantuneet, samoin kaulus ja kyynärpäät. Hipsuttelin kirjastoon, lainasin Ottobren (3/2010), piirsin paidan kaavat, leikkasin vanhan paidan osiin, muokkasin kaavoista enemmän Maripaidan näköiset ja leikkelin vanhasta uutta. Tänään ompelin.

 Paidasta tuli tällainen. Pyrin jäljittelemään mahdollisimman paljon alkuperäistä mallia. (En tiedä, saisiko näin tehdä. Voidaanko mua syyttää plagioinnista?) Tasku on ehkä vähän suurehko muuhun paitaa nähden, mutta lampaan mielestä se on oikein sopiva.

 Erityisen tyytyväinen olen näihin hihahalkioihin. En ole ikinä, koskaan, milloinkaan tehnyt tällaisia aiemmin. Onneksi lipaston päällä sattui olemaan erään "entisen" ompelijan opiskeluajan Vaatetusalan ammattitekniikka osa 3, jossa käsitellään juurikin halkioiden tekemistä. Nytpä osaan.

Tässä yrittää näkyä olalla ja hihan reunassa olevat kaksoistikkaukset, joita ei suinkaan ole tehty kaksoisneulalla, koska minulla ei ole kyllin leveää kaksoisneulaa. 
Paidan ehkä ainoa miinus on kaulus. Siitä tuli sittenkin liian lyhyt. Etureunojen olisi pitänyt yltää etukappalaiden nappilistojen reunaan asti. Kauluksen napin kyllä saa kiinni, mutta se ei ole samalla suoralla muiden nappien kanssa. Mur!

  Kun on 110-senttinen poika ja (äiti) tykkää Marimekosta, voi saada Vaatekomeron tädiltä entratun paidan. Ei sitä sentäs joka pojalle Jokapoikaa.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Nuput liikennevaloissa


Jos tekee punaisen ja vihreän nuppupeiton, niin pitääkö vielä tehdä keltainenkin?

Voisin tehtailla nuppupeittoihin tilkuista päällikankaita vaikka kuinka. Mutta kuka ompelisi vanun ja taustakankaan?

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Etsivä löytää

Äiti oli järjestellyt liinavaatekaapin ennen joulua. Minä ehkä vähän sekoitin hyvää järjestystä. Tämä keskustelu käytiin siinä vaiheessa, kun minä olin vyötäröäni myöten kaapin uumenissa:
Äiti: Mitä sinä haet?
Minä: Sinistä liinaa tyttöjen huoneeseen. Ja katon, josko tänne on yritetty kätkeä joku aarre minulta.
Äiti: Eipä siellä taida mitään aarteita enää olla. (Minä en ole meidän perheessä ainoa, joka himoitsee vanhoja kankaita. Joku toinenkin oli käynyt aarteenetsinnässä.)
Äiti etsi minulle sinisen liinan. Minä löysin aarteen - vai mitä olette seuraavasta mieltä?:

Aika hyvä joululahja, eikö?
Ainakaan toistaiseksi en raski tehdä tästä mitään, myymisestä puhumattakaan. Laittaisin tämän seinälle, jos saisin sen jollain siellä pysymään. Kuka on keksinyt, että väliseinätkin pitää olla betonia?