perjantai 28. maaliskuuta 2014

Raidallinen peruskallio

Klassiset raidat ovat aina muodissa. Joka kevät kauppoihin ilmestyy ns. merihenkisiä vaatteita. Valkoinen höystetään sinisillä ja punaisilla raidoilla.

En ole lainkaan pahoillaan, että raidat ovat muodin peruskallio. Enkä nyt puhu mistä tahansa raidoista. Perusraitaa sen olla pitää - mielellään kaksiväristä, valkoinen toisena värinä ja joku perusväri toisena ja tietenkin tasaraitana, kuten Marimekon ikiklassikko. Se on tyylikästä, koska se on kyllin yksinkertaista.

 Aikuisten xl-kokoinen t-paita muuttui 86-senttiseksi pitkähihaiseksi ja pipoksi. Paidan kaava on OB 1/12 ja kerrankin tein ainakin lähestulkoon ohjeiden mukaan enkä muokannut kaavaa (muistaakseni) ollenkaan. Tuollaista nepparilistaa en ole ennen tehnytkään.

 Tämä kuosi lienee yhtä klassikko kuin tasaraitakin. 
Aurinko söi mössan värit, todellisimmillaan värit ovat varjon puolella.

Vuoritin mössan ruudullisella puuvillalla. 
Toivottavasti mössan uusi omistaja on tyytyväinen.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kukkia Algernonille

Villiinnyin pari päivää sitten ja ostin elämäni ensimmäiset leikkokukat. Nyt ompelupöydän kulmaa koristaa vaaleanpunaiset tulppaanit.

Valitsin pakastimen päältä kameran linssin eteen kukkakankaita. Kun olin saanut kaikki kuvattua, huomasin, että yksi kangas ainakin nököttää vielä pinossa, mutta se saa luvan ryhmäytyä muiden kankaiden kanssa. Vaikkapa kaksiväristen.

 OR24 Yksipuoleinen frotee. Tästä voisi hyvällä suunnittelulla saada alle metriselle ihmislapselle saunatakin.

 RU29 Pieni pala paksuhkoa puuvillaa, joka riittää lähinnä somisteeksi. Tai voisi tästä minimaalisen mekon tai vähän isomman hameen onnistua tekemään. Tälle kuosille on nimikin, mutta enpä saa sitä nyt päähäni.

 VI42 Puuvillainen puoliessu. Tämäkään ei isoon ompelukseen riitä, mutta ei näin koriaa kangasta paljon tarvitakaan antamaan makian säväyksen.

 KE32 Oijoi, tässä saisi kyllä olla vähän syvemmät sävyt. Lakanan vahvuista tiivistä puuvillaa reilu metri. Kukkia on rinnakkain kaksi ja kuvan oikeassa reunassa näkyvän soiron verran päälle. Päällekkäin kukkia on puolitoista. Muuten aivan loistava pala, mutta tässä on tahroja siellä ja täällä ja vähän tuollakin. Hulpiossa lukee "Viola Fin-Helen Printed by E. Helenius Oy".

 SI39 Ohkaista puuvillasatiinia yhden 34-kokoisen hihattoman mekon verran. Mitenkähän minä kuvittelin, että tämä voisi mahtua minun päälle? Mekossa on pystysaumoja keskimäärin 15 sentin välein, joten tästä pitäisi tehdä jotain sellaista, jossa eivät saumat haittaa, vaan ovat ennemminkin edukseen. Kuten vaikkapa pikkutytön liivimekossa tai hameessa.

 KE33 Harvahkoa puuvillaa. Kukkavanoja on kolme rinnakkain. Kangas, jolle en oikein keksi käyttötarkoitusta. Ehkä tästä voisi tehdä lierihattuja.

 MU16 Verho, joka ei sovi oikein kukkakategoriaan. Mutta on tässä noita kasveja kuitenkin, joten sen huimin saa olla tässä. Verho on leveydeltään 115 cm, josta voisi päätellä, että tämä on vanhaa kangasta. Kuvassa näkyy lähes koko kuvio leveyssuunnassa - kurkun pää ja porkkanan varret ulottuvat aivan kankaan reunaan. Verho on 150 cm korkea ja siihen on liitetty yläreunaan vielä 14 cm:n jatkopala (eli kokonaispituus on siis 164 cm).
Arvatkaapa miksi tämä ei päätynyt minun keittiön ikkunaan tai pöytäliinaksi? MYYTY

Ps. Kukkia Algernonille on scifiromaani, joka kertoo kehitysvammaisesta nuoresta miehestä. Mies työskentelee muistaakseni leipomossa ja pitää työstään. Hänet otetaan koekaniiniksi tutkimukseen, jossa pyritään lisäämään älykkyyttä. Mainio teos, jos haluaa pohtia, mitä älykkyys oikeastaan on. 

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Ihmisen vaate

Miesten ja naisten paidat napitetaan eri suuntiin. Naisilla napit ovat vasemmalla ja miehillä oikealla. Samoin housujen vetoketjuhalkio on "sukupuolitettu". 

Halusin tehdä paidan, joka sopii napituksensa puolesta niin tytölle kuin pojallekin. Väritkin sattuivat vahingossa sellaiset, että edustavat tasapuolisesti sekä tyttöjen että poikien värimaailmaa. Kerroin ystävälleni tehneeni unisex-paidan prototyypin. - Eli siis ihmisen vaatteen, totesi ystäväni, joka on lahjakas ilmaisemaan asioita.

 Ihmisen vaatteen koeversion ompelin kirpparin roskiksesta ongitusta Jokapoika-paidasta. Paita oli monin paikoin erittäin kulunut, mutta minusta oikein sopiva tähän t(/p)estiin. 

 Paidan juju on napituslistassa. Etukappaleen keskivaiheella napitussuunta vaihtuu. 

 Kummallista, miten juuri tällaisessa koeversiossa voi onnistua kaikki paremmin kuin tilaustöissä. Elämäni ensimmäisen kerran kaulusnappi osui samaan linjaan muiden nappien kanssa. Jee! Kaulus on tuollainen matala, kun enempään ei riittänyt kangasta. Aika hauska tuollaisenaan. Mun mielestä se vain lisää paidan sukupuolettomuutta.

 Takakappaleen yläosa on vaakaraitainen. Materiaalit eivät riittäneet kokonaan pystyraitaiseen. Tällä kertaa muistin tikata yläosan alareunan enkä alaosan yläreunaa, kuten joskus taannoin.

 Hihansuuhalkiot tein kuten aina ennenkin. Tosin vasta nyt tajusin ompeluohjeen tikkausjärjestyksen. Huvikseni tikkailin paljon muutakin - ja taas uskaliaasti kirkkaan punaisella, jotta harhatikitkin näkyisivät.

Ilmeisesti paitoja pitää tehdä vain harvakseltaan ja tällaisia harjoitteluprototyyppejä, jotta ne onnistuvat. Tämä ihmisen vaate opetti paljon ja koin monella kohtaa onnistumisen iloa.

Kaava on muokkaus OB 3/10:n paidasta. Ihmisen vaatteen koko on 92. Enää puuttuu vain ihminen, joka tämän tarvitsee.

Ps. Kuvat on luvattoman huonoja. Halusin niin innolla päästä esittelemään luomusta, että en jaksanut enää ottaa uusia siinä vaiheessa, kun tajusin, että syteen ja saveen meni.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Roikkujat ruotuun!

 Yhdessä ompeluryhmässä oli tämän viikon haasteena tehdä loppuun ja viimeistellä keskeneräisiä töitä. Minulla ei ole kovin monta ompelusta jäänyt roikkumaan, mutta ne, jotka ovat jääneet, ovatkin saaneet loikoa pitkään.

 Ryhdistäydyin haasteen edessä ja ompelin valmiiksi tämän hatun. Oikeastaan tämä on ollut lähes valmis jo pari vuotta, mutta mallia piti muokata. Päälakiosa oli niin syvä, että lieri toimi lähinnä kaulurina. Nyt on päälakikappaleita madallettu niin, että lieri varjostaa silmiä.
Päällikangas Miljoonasydäntä ja vuori valkoista lakanapuuvillaa. Hattu on lasten kokoa, laitan päänympärysmitan, kunhan saan otettua sen.
Ompelin myös yhteen tuttiketjuun klipsun. Sekin on odottanut tekemistä pari vuotta. Hitaasti hyvä tulee.

 Kävin reilu viikko sitten puhelimessa seuraavanlaisen keskustelun:
- Voisitko ommella minulle mekon?
- Voisin. Millainen sen pitäisi olla?
- Sellainen oranssi, jossa on vihreitä kukkia.
 Pengoin kangashyllyt ja löysin oranssin telttapussin. Kävin kaikki vihreät kankaat läpi, mutta en löytänyt mieleisiä kukkia. Kuvittelin nimittäin, että laittaisin pieniä vaatimattomia kukkia hennoksi jonoksi helmasta viistosti olkaa kohti tai jotain sinne päin. Hah! Tilaaja on pieni, mutta ei vaatimaton. Hänessä on tiivistettynä väriä ja vauhtia hurjat 104cm. Niinpä päädyin "maalaamaan isolla siveltimellä". Suuri rakkauteni, äidiltä peritty vihreä kukkakangas pääsi arvoiseensa rooliin. 
Eteen ompelin vetoketjun, jotta neito saa itse mekon päälle ja pois. Helman, käden- ja pääntiet kanttasin keltaisella vinokantilla.
Tätä mekkoa voisin käyttää itsekin.

Samainen neito tarvitsi myös housuja. Haaremihousut olivat hyväksi todetut jo aiemmin, joten tein niitä kahdet lisää. Kaava oli kokoa 92, mutta koska neito on sirorakenteinen ja haaremihousujen yläosa hmm... tilava, leikkelin kankaita (lue XXL-kokoisia paitoja) sen mukaan, mihin kangas riitti. Olennaista oli saada lisää pituutta lahkeisiin. 
Violetista paidasta ei riittänyt haaremihousuiksi. Paita oli pitkä ja suht kapea. Siitä tulikin sitten tosi kapeat ja erityisen pitkälahkeiset pökät. Katsotaan, pitääkö lahkeita lyhentää.