perjantai 20. syyskuuta 2013

Ennenkuulumatonta!

Ohhoh! Mitenkäs tässä nyt näin kävi? Kaikki viimeisimmät ompelukseni ovat joustavista materiaaleista. Yksi asia on kuitenkin ennallaan: kaikki (pää)materiaalit on kirpparilta. Resoria k-kaupasta löytyy harvemmin, joten sitä täytyy ostaa välillä muualta. 
Pari päivää sitten onnistuin tosin varastamaan resoria. Ei, en tehnyt sitä tahallaan. Kävin Käsityöneuvonnassa piirtämässä yhdet kaavat ja ostin samalla framilonia ja resoria. Jouduin lähtemään aika kiireellä pois ja keräisin nopeasti tavarat ja maksoin ostokseni. Kadulla aloin miettimään, että loppusumma oli kyllä aika pieni ja tajusin, että framilon oli jäänyt laskuista pois. Pääsin kotiin ja aloin purkamaan reppua, jolloin tajusin, että olin pakannut mukaani kaksi palaa turkoosia resoria - siis sen, jonka ostin että sen, joka piti jäädä Käsityöneuvontaan. No, ensi viikolla menen palauttamaan resorin ja maksamaan framilonin.

 Kummipojalle tein hupparin. Poika on nyt 2-vuotias ja mieluisin vaate on kuulemma huppari. Kaava oli tosi kummallisen mallinen ja kaiken soveltamisen jälkeen toivon, että vaate sopii pojan päälle. Tätä tehdessäni unohdin langansuunnat ja muut. Leikkelin palat sieltä, mistä ne parhaiten tuli. Poikittainen tikkaus etukappaleessa ei ole vain koriste. Siinä on oikeasti sauma.

 Toiselle pojalle koostin joustofroteepaidan. Miehusta on neljästä palasta. Kainaloiden alla ei ole perinteistä sivusaumaa. Hihoissa on öööö... pintuck-laskoksen tyyppiset ompeleet. Ne ovat peruja edellisestä elämästä, jolloin paita oli vielä aikuisten jumpsuitin muodossa. Silloin laskokset ovat olleet eräänlaisina prässeinä lahkeiden etupuolella.

 Kummipojan isosiskolle tein myös hupparin. Isosisko pitää monen pikkutytön tavoin pinkistä. Mietin pitkään, miten somistaisin kovin yksinkertaista vaatetta. Ensin päätin ommella taskut. Edelleen takki oli jotenkin vaisu. Sitten muistin paljetit, jotka ovat aiheuttaneet minulle kohtuullisen usein harmaita hiuksia. (Pienet vieraat rakastavat lasista paljettipurnukkaa ja kerran jos toisenkin olen kontannut iltahämärissä enimpiä paljetteja lattialta. Ronskisti olen antanut mennä niistä osan imuriinkin, mutta edelleen niitä on jäljellä.) Paljeteista sitten ompelin taskunsuihin vähän blingblingiä.

 Samainen neiti saa myös velourhousut. Epäilen kyllä, että vaikka kavensin näitä reilusti, housut pyörivät edelleen hoikan tytön päällä. Ehkä ne kuitenkin jotenkin pysyvät menossa mukana, kun laitoin vyötäröresorin sisään kiristysnauhan. Toiseen lahkeeseen lisäsin muutaman paljetin.
Todennäköisesti paljetit eivät kovin kauaa paikaallan pysy, joten taidan armeliaasti laittaa vaatepaketin mukaan muutamia kipaleita niitä lisää. Arvelen, että tytön äiti ilahtuu tästä lahjoituksesta kovin. (*virnuilee ilkikurisesti*)

Jotta totuus ei unohtuisi: tältä minulla näyttää ompelupäivinä eli siis aina. Toinen matto potkaistaan kasaan ja lattialle levitetään kaavat, kankaat ja muut tykötarpeet. Voitte arvata, että työasento on erittäin ergonominen.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Terveisiä maailmalta

Asiakkaat ovat taas muistaneet minua kuvin. Hyvä te!

 Tällä nassikalla on minun tekemä Mariraitainen mössa ja ihan ensimmäisiä ompeluksia oleva takki. Makia ilmekin pojalla on.

Toisinaan mopot ovat tottelemattomia, eivätkä anna kuskin istua selässään, vaikka oikeastaan kyllä pitäisi.
Isommalla pojalla samanlainen setti minun ompelemiani kuin pienemmälläkin eli siis mössa ja takki.

 Mekko, jolla osallistuin taannoin ompelukisaan, näyttää omistajansa päällä erinomaisen hyvältä. (En voittanut kisaa, mutta hyvänä joukon jatkona heiluin.)
Neiti tykkää Martti-autosta ja niinpä mekon taskuista oli kuulemani mukaan tullut heti Martin lamput. Lisäksi Martti on ruskea, joten ihka aito Martti-mekkohan tämä silloin on.

Toisessa mekossa on vielä hieman kasvunvaraa.

torstai 12. syyskuuta 2013

Suomipoppia papukaijalle

Papu ja Kaija saivat 
papukaijan.
Se on tuliainen faijan
toiselta puolelta maailman laidan.
Étonné!, huutaa papukaija
ja faija, 
joka sille siemeniä laittaa, 
luulee sen sanovan: Etoo ne
ja siemenet hedelmiksi vaihtaa. 
Ei puhu ranskaa faija
- eikä tahdo papukaija
suomea oppia, 
vaikka Suomipoppia,
soittavat Papu ja Kaija.

Minulla on uusi lehtihyllykkö (= kaavahylly) ja papukaija halusi heti sen päälle kiekkumaan. Yritin kieltää sitä, mutta...

...se vain käänsi pyrstönsä minulle.
Kyllä noin komeaa pyrstöä sopiikin näytellä.

Välillä se vilkuili sivusilmällä minua. Taisi olla tylsää istua nokka kiinni seinässä.

Papukaijan vartalo on tehty entisestä lyhythihaisesta paitapuserosta. Nokka on pala vanhaa lakanaa ja pyrstö tilkkupussista löytyneistä puuvillasatiinipaloista. Silmän ulkokehä on pitkänomaisesta esineestä, josta en tiedä, onko se kaulakoru vai vyö. Kirpparimyyjä sanoi tuoneensa sen Ranskasta. Siksi kai runon papukaijastakin tuli ranskankielinen.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Kas, kassi!

Hurmaannuin niin eilisestä ostoskassin ompelusta, että tein tänään pari lisää. 

 Ruskea-kelta-oranssi kassi on keskiverto muovipussin kokoinen. Päällinen vahvahkoa puuvillaa, sisällä ohut ruudullinen puuvilla, jonka ruudut on kierossa. MYYTY

Pieni pinkki kassi on kaupan hedelmäpussin mitoilla tehty. Jos minä olisin vielä kerhoikäinen, pakkaisin kassiin eväät ja esittelisin kerhomatkalla kassia kaikille vastaantulijoille. Kameralaukuksi tämä on liian pieni ja pölyävä eikä tässä ole tarpeeksi pehmusteita. MYYTY

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kenen vuoro mennä kauppaan?

Inhoan (ruoka)kaupassa käyntiä. Olen kehittänyt selviytymisstrategian: ostan aina samoja tuotteita, jolloin kaupassa voi kiertää tietyn reitin pikavauhtia ja napsia tavarat lennossa mukaan. En ikinä, koskaan, milloinkaan jää tutustumaan uutuuksiin, keksimään uusia ruokareseptejä tai haaveilemaan illalliskutsujen järjestämisestä. Ei. Minun tieni vie hedelmien ja vihannesten kautta leipäosastolle, sieltä maitohyllylle ja lopuksi kassan läheisyydestä otan vielä kaurahiutalepaketin - noin niin kuin pääsääntöisesti.

Kauppareissuista voi tehdä tosin taidettakin. Tai jos ei sentään aivan taidetta, niin voi kuitenkin yrittää lievittää sen tuomaa tuskaa. Vaikkapa kauniilla kauppakassilla. 

 
Asiakas toivoi muovipussin näköistä kauppakassia. Taskukin siinä sai olla. Kassi on tehty vanhasta essusta ja essu puolestaan oli tehty monesta, monesta kangassuikaleesta. Toisen puolen kassista sain yhdestä palasta, mutta tämä taskupuoli täytyi koota kahdesta suikaleesta. Taskun tehtävänä on peittää mahdottomaksi osoittautunut rinkuloiden kohdistus ja vino sauma.

Muovipussista poiketen tässä kassissa on tasainen pohja. (Hyvin kassi sointuisi laukkujeni jatkoksi. Innostaisikohan uusi kauppakassi ruokaostosten tekemiseen?)

Kassin vuoriin tein salataskun pohjalevylle. Jos levy alkaa ärsyttää, sen voi ottaa pois.
Vuorina toimii vanha lakana.

Asiakkaan toiveena oli, että kassiin mahtuu kahdeksan maitopurkkia. Minulla oli vain kuusi litraista purkkia, mutta näiden perusteella voin sanoa, että kahdeksan mahtuu ja tilaa jää vielä makkarapaketille ja suklaalevylle. Ja monelle muulle.

Ps. Näistä kuvista voitte nähdä kuvaamisen vaikeuden. Ei ole niin yksinkertaista saada kuvista saman sävyisiä, olletikaan, jos kuvaa eri huoneissa. Valon ja valaistuksen hallinta vaatii harjoitusta.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Raivausta

 Pakastimen päällisen tyhjennystä, osa 2.
Miten harmillista onkaan, että silmä tottuu epäkohtiin. Sokeutuu sille, että kirpparijäämistölaatikko rojottaa keittiön avohyllyllä jo kymmenettä kuukautta ja pöydän pääty on vuorautunut paperikasan alle.
Toisinaan onneksi iskee inspiraatio hyökätä kaaoksen kimppuun. Lauantaina tyhjensin edellä mainitun hyllyn ja silitin pakastimen päältä monta kangasta kuvattavaksi. Vielä on kuvattavia, koska jotenkin se pino vaan salakavalasti kasvaa nopeammassa tahdissa kuin saan aikaiseksi järjestää kuvaussessioita.
Valitsin linssin eteen vihreää, keltaista ja violettia.

 VI38 Puuvillainen puoliessu. Taskut on ja helmassa röyhelö. Jos sinulla on essun puutetta, niin tästä saisi. Voi tästä jotain pientä ommellakin.

 VI39 Olen iloinen, että valokuvauskurssi jatkuu jo huomenna. Ottaessani tätä kuvaa värit näyttivät kamerassa aika oikeilta. Tietokoneen ruudulla eivät sitten enää näyttäneetkään. Muokkasin värejä lähemmäksi oikeaa, mutta miten ihmeessä ne taas voivat näyttää noin kummalliselta?
Joka tapauksessa kangaspala on puuvillaa ja sitä on vain pala. Kankaan pohjaväri on syvä kirkas vihreä. Ja mun suosikki on tuo norsu. MYYTY

VI40 Puuvillainen tyynynpäällinen. Värit ovat jo haalenneet ja vaalenneet niin kuin laulussa lohikäärmeen suomut. Niin hellyttävää kangasta kuitenkin, että oli pakko ostaa. Tämä on kesäiseltä viikon kirpparikierrokselta, jostain läheltä länsirannikkoa. MYYTY

 VI41 Kokonainen päiväpeite joustamatonta yksipuolista froteeta. Hirveästi langannousuja, joten tarkkana pitää olla, mistä kohti alkaa paloja saksia. Minulla on ollut tätä myös punaisena ja siitä on tehty Punahilkka-takki. MYYTY

 KE28 Tämän pitäisi olla sitruunankeltainen. Ratkoin aikuisten hihattoman joustofroteisen jumpsuitin. Siitä piti tulla lapsen jumpsuit, mutta eipä tullut, kun kangas ei riittänyt. Vauvalle potkupuku tai jotain muuta tästä tulisi. MYYTY

 KE29 Taas pitää huutaa Heja Sverigeä. Minä olen sini-keltaisen ystävä. Aivan tosi makea puuvillasatiininen kangas. Ollut lie päiväpeittona tai verhona. Aivan oivallista mekkoon - aikuisten mekkoon etenkin.

 KE30 Oletettavasti Mika Piiraisen Marimekolle suunnittelema kangas. En löytänyt kuosille nimeä etsinnöistä huolimatta. Pohjan väri on  tumma luumu. Isoja palloja on vain tuo näkyvä rivi toisessa reunassa kangasta ja pikkupalloja sitten toiseen hulpioon asti.
Kankaan materiaaliakaan en uskalla varmaksi sanoa. Sellaista ohkaista, kohtuullisen hyvin laskeutuvaa mekkokangasta tämä on. Katsokaapa, millainen mekko täällä on tästä kankaasta tehty.
Minun visiossani mekossa olisi pienenpienesti hihaa, pääntiellä laskokset ja pituutta polveen asti. Tässä yksi hyvä esimerkki mallista. MYYTY

 Voi pöppö! Miksi olen alkanut koodata kankaita värien mukaan? Mikä tällekin nyt laitetaan koodiksi? Tämä ei mahdu mihinkään jo olemassaolevaan.
Tämä on naisten mallinen Jokapoika-paita, koko XL. Näillä koordinaateilla saa tästä pyytää ompelemaan jotain. Paita on hyvässä kunnossa, joten sen voi ostaa kokonaisenakin. MYYTY