tiistai 22. heinäkuuta 2014

Väri-ilottelua

 Mua vaivaa kauhea lorvikatarri. Vai olisiko se tämän helteen syy, että ei saa mitään aikaan? Muutama kuva ompeluksista, jotka ovat valmistuneet kaikesta huolimatta, mutta jääneet laittamatta tänne.

Mössa on varsinainen kestosuosikki. Yhden tytön väsymys oli kuulemma hetkessä poispyyhkäisty, kun posti oli tuonut hänelle herkullisen värisen mössan.

Pitkästä aikaa päällystin vauvan makuupussin. Kangas oli asiakkaan. Tikkasin kukkien reunat ja mustan keskiön. Melkoinen homma, mutta mukava sellainen.

Lisäksi asiakas halusi vauvalle tyynyliinan ja pussilakanan. Koska kangasta oli reilusti, tein vielä kaksi aikuisten tyynyliinaakin.
Kukkien tikkaukset näkyvät kivasti pussin sisäpuolella.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ennen ja jälkeen

 Minulla ei ollut lapsena nukenvaunuja. Äiti kertoi, että hänellä puolestaan ei ole koskaan ollut värityskirjaa. Me lapset ostimme äidille värityskirjan ja minä itselleni nukenvaunut. On se mukavaa olla aikuinen, kun voi hankkia sen, mitä ei lapsena saanut.

Vaunuissa oli muovinen verhoilu ja 70-luvulle tyypilliset värit.

Verhoilu oli repeillyt monin paikoin.

Kuomun sisäpinnallakin oli repeytymiä sekä muistot muutamasta tarrrasta.

Verhoilin vaunut uudelleen punaisella sametilla.

Sisään laitoin sinikuvioista puuvillaa. 

Valokuvausta varten petasin vaunuihin "lakanan", joka todellisuudessa on pätkä vanhaa pitsireunaista hametta.

Kyytipojaksi heitin viime viikolla valmistuneen apinan. 

A satisfied monkey.
Give me a hug! (Enkun opinnot jatkuvat jälleen.)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hatuttaa

Seuraavalle kuvalle saa nauraa:

Aina ei voi onnistua. Epäonnistumisen todennäköisyys kasvaa eksponentiaalisesti, jos puuttuu jotain olennaisia osia, kuten kaava tai mahdollisuus sovittaa.

Lapsi sai Tupu-Hupu-Lupu-mallisen lakin, jossa on korvaläpät ja nauhat. Ankanpoikien päässä lakki pysyy, mutta ihmislapsen päässä vain nauhojen avulla. 

Ja arvatkaapas mitä? Tyylitaiturinkin lakki on LIIAN PIENI!
Lupasin tehdä molemmille neideille uudet hatut. Ei lopu hommat tätä menoa. :)

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Sporttista ja tyylikästä

 Kuluneella viikolla en ole ehtinyt juurikaan ompelukoneiden ääreen. Minulla on ollut vauhdikasta seuraa, joka on piirrellyt muuttolaatikoiden kylkeen kissoja ja sydämiä, sitonut Pikachun silmät farkkukankaan riekaleella ja yllättänyt pehmolelun viemällä sen uuteen majaan (= vauvaharsolla peitetty keittiöjakkara). On uitu, paistettu lettuja, nukuttu päiväunia, keinuttu ja sutattu pyörällä ympäri kaupunkia.

 Vauhdikkaasti alkanut viikko hiljentyi torstaina, jolloin menin kangaskauppaan etsimään tähän jumpsuitiin resoreita. Kiertelin, katselin, hypistelin kankaita ja mallailin värejä lähes tunnin. Mikään ei tuntunut sopivalta. Resoreissa ei ollut mieleisiä värejä eikä vahvemmissa trikoissa eikä missään neuloksissa. Turhauttavaa. Ostin vetoketjun, lähdin kotiin ja päätin, että omista valikoimista on löydyttävä mieluisa vaihtoehto. 

Lupasin asiakkaalle, että jumpsuitista ei tule liian tonttumaista. Siksipä harmaa, punainen ja vihreä olivat poissuljettuja vaihtoehtoja. Valkoinen oli liian jotain. Musta ja punainen on tyylikäs yhdistelmä, mutta vauvan asuun mustat resorit tuntuivat julmilta. Sinivalkoraitainen resori oli ollut mielessäni alusta asti, mutta minua hirvitti ajatuskin sillä kanttaamisesta. Päätin kuitenkin kokeilla. Kannatti. Vetskarin ja hupun reunat näyttää minun silmiin tosi kivalta.

Lähetin kuvan jumpsuitista asiakkaalle. Hänen mielestään puku on sporttinen. Niin minunkin. Arvatkaapa, mikä maa minulla tulee jumpsuitista mieleen? Vastaus postauksen alareunassa. Älä katso, ennen kuin olet arvannut.

Vietin tässä lähiaikoina yhden viikonlopun hyvin tyylitietoisen viisivuotiaan kanssa. Neiti vaihtoi vaatteita monta kertaa päivässä. Suosikkeja olivat ehdottomasti mekot. Mitä prinsessampi, sitä parempi. Jos yhdistelmänä oli hame ja paita, niiden täytyi sointua yhteen. Hetkittäin oli olo kuin muotinäytöksessä: neiti meni yhdestä ovesta sisään, kävi vaihtamassa vaatteet ja tuli toisesta ovesta ulos. Niin suloinen lapsi!

Minä sain kunnian ommella neidille hatun. Väritoiveena oli oranssi. Lähetin kuvan valmiista lakista ja neito ilmoitti haluavansa sen. Olen ylpeä! Minun tekemäni hattu kelpaa Tyylitaiturille.

Ps. Minun uusi kotini hakee tyyliään. Kuvan lamppu on ensimmäinen hankinta tähän asuntoon.
Ps2. Jumpsuitin mielleyhtymämaa on Venäjä. Ristin jumpsuitin Sergein jumppapuvuksi.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Pallomaha, Hoikkeliini ja Kaima

Jos joku luulee, että olen laiskotellut viimeiset puolitoista kuukautta, joku on luuloineen väärässä. Pääasiallisesti olen siivonnut. Toiseksi pääasiaksi olen pakannut ja purkanut. Kolmanneksi olen ommellut, mutta jättänyt kaiken kuvaamatta, kohtien yksi ja kaksi takia.

Veljekset, joita äitinsä sanoo Pallomahaksi ja Hoikkeliiniksi, saivat uusia (lue kertaalleen kierrätettyjä) vaatteita.

 Pallomahan Maripaita on piennennetty versio alkuperäisestä. Jotain vikaa siinä isommassa oli, en kyllä enää muista mitä. Oisko ollut vaikka hiha revennyt.

 Hoikkeliinin shortsit kanttasin mustalla resorilla...

... ja pikkuveljen shortsit turkoosilla. Pikkuveli sai myös pallopaidan.

Minulla asuu pieni kaima länsirannikolla. Kaiman äiti oli ihastunut Marimekon Fokuksesta tekemiini takkeihin ja halusi neidolleen samanlaisen, mutta punaisena. Hyvään saumaan sattui tämän takin teko, sillä Fokusta ei enää tehdä ja minulle sanottiin Marimekon myymälästä, että sitä saa enää vain yhdestä paikasta ja sieltä ainoasta paikasta kaiman äiti oli kankaan tilannut.

Takissa on ohut tikkivuori, edestä korotettu huppu ja vinonauhakanttaukset hihansuussa, helmoissa ja hupun reunassa. Kovin iloinen pieni kaima oli kuulemma takista ollut. Voi, kun minulle tuli hyvä mieli. Hyvästä mielestä tulee aina hyvä mieli.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Haasteellista ompelua

 Fb:n ompeluryhmässä oli mahdollisuus osallistua haastetehtävään. Tietenkin minä osallistuin. Osallistun aina kaikkeen tällaiseen. Minä haastoin toisen ompelijan tekemään housut joustamattomasta kierrätyskankaasta. Annettu haaste piti suorittaa myös itse.

Käsi ylös, joka yllättyi siitä, että minun materiaalikseni valikoitui Jokapoika-paita. (Tunnustan, ostin kaksi paitaa lisää viime postauksen jälkeen.)

 Mallin lähtökohtana oli Ottobren numerosta 4/11 housut, joissa oli resorit lahkeensuissa ja vyötäröllä.. Näissä housuissa kaavasta on käytetty vain haarakoukkua ja lahkeen pituutta. Loput on sovellettu ja sävelletty sen mukaan, mitä tekemisen aikana on mieleen juolahtanut ja miten kangas on riittänyt.
Koko on 104.

 Vyötäröllä on leveä kuminauha. Koska kuminauhakujaan ei riittänyt kangasta vaakaraitaisena, ompelin jatkopalaksi pystyraitaa. Sattui niin somasti, että taskunsuun reuna osuu juurikin saumojen kohdalle. Taas tuli vahingossa hauska yksityiskohta.
Lahkeiden etukappaleet on tehty hihasta. Hiha oli kuitenkin liian matala 104-senttisiin housuihin. Koska hihan pyöriö haukkasi palan etukappaleen kulmasta pois, päätin minä haukata vähän isommin ja leikkasin housuihin taskut. Tuskinpa noita taskuja olisi muuten tullut tehtyä. Tämä on hyvin tyypillistä minun ompelulleni. Ratkaisuja keksitään sitä mukaan, kun ongelmia tulee. Ja juuri tämän vuoksi minä (kierrätysmateriaaleista) ompelemisesta niin paljon pidänkin.

 
 Tämä kuva paljastaa sen, mistä housujen idea alun perin lähti. Halusin kokeilla, miltä hihahalkio näyttäisi lahkeensuussa. Olen tehnyt itselleni parit caprit, joissa on samantyyppinen ratkaisu. Minun housuihini ei vain minkään paidan hihat riitä, joten tämä oli ensimmäinen kokeilu tätä laatua. 
Napit on kuparin väriset, kuperat. Jos housut on liian kuumat, voi avata napin ja rullata lahkeet polviin.
Sellaiset housut. (Ai niin, nämä on myynnissä. Laitan Puotiin, kunhan saan aikaan.) MYYTY
Ps. Nämä on muuten ommeltu kokonaan tavallisella ompelukoneella. Saumuri sanoi räks ja jumittui ja saan uuden koneen vasta huomenna. Onhan se hitaampaa ommella peruskoneella, mutta kyllä silläkin pärjää. Varsinkin on kyseessä on tällainen peruspuuvilla eikä mikään joustava, liukas, ohut viskoosielastaaniliru.

Pitkästä aikaa olen ommellut myös lasten takin. Puolitoistavuotiaalle neidille piti saada kevättakki.
 Lapsen äiti toi minulle pääsiäisenä Marimekon Focusta palan. Yhden illan minä sommittelin kuvioa ja leikkasin, toisen päivän ompelin.

 Takissa piti olla tikkivuori, valkoiset kanttaukset, korotettu huppu ja nepparit. Tehty on.

 Saumuri hajosi juuri sinä aamuna, kun tämä takki piti ommella. Saapastelin siis Käsityneuvontaan ompelemaan ja kiitin taas mielessäni kaupunkia siitä, että tuollainen paikka on olemassa. 
- Oi, kun on ihana kangas, huokailivat kanssaompelijat kuorossa. 
- Tämä on tilaustyö, sanoin minä. Asiakkaalla on hyvä maku.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pehmeää ja pääosin yksiväristä

Ouh, minä olen vähän nyrjähtänyt. Tai ehkä aika paljonkin. Tai en minä, vaan periaatteeni pitäytyä peruspuuvilloissa. Minulla on metritolkulla veloureja. Kas, tällaisia:

 OR25 Finnwearin paita, koko M, joten tästä ei kovin isoa ompelusta saa, mutta sitäkin upeamman kyllä.

 RU30 Tämän pitäisi olla sellaista perusruskeaa. Pitkä hihaton aikuisten mekko, joten riittää vähän isompaankin ompelukseen.

 PU55 Joulunpunaista velouria yhden aikuisten pitkähihaisen verran. MYYTYTästä tuli Sergein jumppapuku.

 PU56 Aavistuksen verran edellistä punaista tummempaa raitavelouria. 

PU57 Viininpunaista velouria. Tämä on ihan Marimekon tuotantoa. En tiennyt, että MM:kin tuottaa tällaisia. Iiiiisokokoinen naisten mekko/ tunika, jonka purin osiin, koska olin jo tekemässä tästä mekkoa, mutta enpä sitten tehnytkään. Väri on todellisuudessa tasainen, ei mikään loimusametti. Nämä ovat vain äärimmäisen vaikeita kuvattavia. (Sama koskee myös seuraavaa kuvaa.)

 SI41 Kirpparin ilmaisrekissä oli valtaisan kokoinen aamutakki. Ahneuksissani otin sen. "On niin paljon hyvää materiaalia." (Ihan tosi hyvä perustelu. Aivan kuin minulla ei olisi näitä hyviä materiaaleja jo ihan kylliksi!)

Armahtakaa minut ja tilatkaa näistä jotain, niin pääsen itsesyytöksistä. 

Ps. Näiden kuvaamisen jälkeen vain vahvistui päätös siitä, että ensi kuussa en osta ensimmäistäkään kangasta.