tiistai 15. huhtikuuta 2014

Sammakon nahka

Tiesitkö, että sammakot luovat nahkansa niin kuin käärmeet? Burp! 

Ai, että mitenkö päädyin googlettamaan sammakon nahanluontia? No siten, kun päivällä etsin tietoa Walk on Water -merkistä ja tajusin, että läppärin tai iPadin tai muun vastaavan suojalaukun nimi on englanniksi skin eli iho tai nahka (myös kuori). Ompelin päivällä vihreäsävyisen iPadin ihon (hihihii). Milläs muulla tiedätte olevan vihreän nahan kuin sammakolla? Laukusta tuli siis sammakon nahka.

 Suojapussin päällikangas on entisestä pannumyssystä. Pehmusteena on kirpparilta löytynyt läppärin suojapussi (, jonka merkki oli Walk on Water). Reunoissa vinonauhakanttaukset.
Handmade-merkki piti ommella, että kukaan ei luule tämän olevan tehdastuotantoa. (Lue: piilottamaan kankaassa oleva reikä.)

Sisäkangas puuvillaa. Vetoketju on kaksilukkoinen, kuten ylemmästä kuvasta näkyy. Sekin on otettu entisestä läppärilaukusta. Sisäpuolella yläkulmissa pehmusteet, jotka suojaavat konetta vetoketjun hiertämiltä.

Enkun opiskelut jatkuvat. Walk on Waterin sivuilla oli teksti, joka muistutti siitä, että if-lauseissa konditionaali muodostetaan imperfektillä. Kas näin: Kiss me, kiss me as if it were the last time. Niinpä niin.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Rakkauden teko

Prinsessa-lapsi tuli vierailulle ja halusi, että tekisin hänelle mekon. Kun ensimmäinen valitsemansa kangas ei riittänyt mekoksi asti, hän valitsi materiaaliksi vaatekaapin ovessa roikkuvan keskeneräisen aikuisten mekon. Se oli mekko, joka olisi jäänyt loppuiäksi keskeneräiseksi, joten olin vain iloinen, että sille tuli nyt käyttöä.

Prinsessa piirsi kuvan toivemekosta:
 Tähdet ovat mekon kimalletta ("hopealankaa") ja ympyrät helmassa paljetteja. Hihoihin piti tehdä piparireunukset ja koko komeus kruunata sydämellä.

 Tässä minun tulkintani toiveesta. Paljetit eivät ole rivissä ja ne näkyvät kuvassa tosi huonosti, mutta kyllä niitä siellä on.

Voin kertoa, että kangas oli ihan hirveää ommella. Se liestyi pienimmästäkin kosketuksesta, luisti joka suuntaan, ei taipunut saksien alle, vaan karkasi ja leikkautui kiemuroille. Tällaisia materiaaleja ommellaan vain rakkaudesta.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Silkillä silatut farkut

Taas olen oppinut uutta: farkkujen ompelun. (Olen minä tosin joskus vanhoista farkuista suikalehameita tehnyt.) Ostin oikein farkkuneuloja ja tikkauslankaa. Rakastuin tikkaamiseen.

Sisarukset tarvitsivat housuja. 'Sellaisia vähän parempia', toivoi äitinsä. Vyötärölle laitettiin resori, että ei kiristä eikä purista. Lahkeensuihin myös, että saatiin housuille lisää käyttöikää. Molemmat tytöt ovat 110-senttisiä, toinen hoikka ja toinen "tavallinen".

 "Tavallisiin" farkkuihin löytyi OB 6/12:sta sopiva kaava muokattavaksi. Kävin Käsityöneuvonnassa piirtämässä kaavat ja saamassa hyvää suunnitteluapua. Kiitos avustajalle! Minä olen niin iloinen, että tuollainen palvelu on käytettävissä.
Tikkauksesta riehaantuneena ompelin tikkauksia vähän sinne ja tänne. Lasten äidin toiveena oli, että ohuempiin farkkuihin (siniset) laitettaisiin polvipaikat. Tylsät paikat ovat aina tylsiä, joten annoin koneen kiemurrella. Kuvio toistuu takataskuissa. Sinisissä farkuissa materiaalinan on vanha hame ja kangas on hieman joustavaa.
Vaaleanpunaiset housut ovat aitoa farkkua. Eivät jousta ja ovat paksumpaa kuin sininen. Nämä ompelin viimeisenä ja tässä vaiheessa tikkauslanka oli jo loppu. Löysin laatikosta vähän vahvempaa vaaleanpunaista lankaa ja ajattelin, että se varmaan ajaa asiansa. Rullan päässä luki 100% Silk. Nyt on silkillä silatut housut.

Hoikempi neito sai vakosamettihousut ja farkut. Kaavan pohjana OB 4/12:sta hoikan lapsen housujen kaava. Sametti oli alkujaan verho ja farkut aikuisten kokoa.
Samettihousuissa tikkaukset uppoavat osin nukan sekaan. 
Vyötäröresoriin ompelin nauhakujan pätkän selkäpuolelle. Jospa se nyöri pysyisi paremmin oikealla korkeudella. Toisaalta, jos nyörin haluaa resorin yläreunaan, sen voi vetää kujasta pois ja pujottaa kujan yläpuolelle.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Iloa on ilo katsoa

Jos on uusi mekko, uudet housut ja on juuri viettänyt synttäreitä, voi hymyillä koko naamalla.Tämä neiti osaa sen kyllä muutenkin.

Enpä olisi itse ensimmäisenä osannut yhdistää turkooseja haaremihousuja tämän mekon kanssa. Hyvin näyttää passaavan yhteen.

Tällaisten kuvaterveisten jälkeen muistaa taas, miksi aloin alun perin ommella. Siksi, että saisin tuotta iloa niin itselle kuin muillekin.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kaunis vahinko

Halusin kokeilla, osaanko piirtää tällaisen mekon kaavaa: 

(Kuva on Peter Hahnin mallistosta)
Piirsin summittaisen kaavan. Pakastimen päällä sattui olemaan juurikin sopivasti raidallinen aikuisten t-paita, josta ajattelin tehdä lasten mekon koeversion. Korostan, että tässä vaiheessa kaava oli todellakin raakile. Täytynee myös mainita, että kangasta oli liian vähän. Tiesin sen jo tässä vaiheessa.

Saks, saks ja saumur, saumur. Muutamassa minuutissa mekko oli pääpiirteittäin kasassa, mutta ei näyttänyt yhtään ylläolevalta. Näytti kamalalta, rumalta, epäonnistuneelta. Just siltä, että kangas ei ole riittänyt eikä kaavaa ole mietitty loppuun asti. Niin, eikä kangas ollut kyllin laskeutuvaa tuollaiseen pussihelmaan.

Purin helman. Leikkelin ylimääräiset pois. Saumuroin uudelleen kasaan. Päätin lisätä etukappaleeseen sauman piilottajaksi rimpsunauhan. Ja koska kunnon hihoihin ei riittänyt enää kangasta, tein hihoistakin pienet lipareet. Melkein voisi luulla, että mekko on alun perin suunniteltukin tällaiseksi: 

Koko on 92/98.
Ihan kaunis vahinko.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Raidallinen peruskallio

Klassiset raidat ovat aina muodissa. Joka kevät kauppoihin ilmestyy ns. merihenkisiä vaatteita. Valkoinen höystetään sinisillä ja punaisilla raidoilla.

En ole lainkaan pahoillaan, että raidat ovat muodin peruskallio. Enkä nyt puhu mistä tahansa raidoista. Perusraitaa sen olla pitää - mielellään kaksiväristä, valkoinen toisena värinä ja joku perusväri toisena ja tietenkin tasaraitana, kuten Marimekon ikiklassikko. Se on tyylikästä, koska se on kyllin yksinkertaista.

 Aikuisten xl-kokoinen t-paita muuttui 86-senttiseksi pitkähihaiseksi ja pipoksi. Paidan kaava on OB 1/12 ja kerrankin tein ainakin lähestulkoon ohjeiden mukaan enkä muokannut kaavaa (muistaakseni) ollenkaan. Tuollaista nepparilistaa en ole ennen tehnytkään.

 Tämä kuosi lienee yhtä klassikko kuin tasaraitakin. 
Aurinko söi mössan värit, todellisimmillaan värit ovat varjon puolella.

Vuoritin mössan ruudullisella puuvillalla. 
Toivottavasti mössan uusi omistaja on tyytyväinen.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kukkia Algernonille

Villiinnyin pari päivää sitten ja ostin elämäni ensimmäiset leikkokukat. Nyt ompelupöydän kulmaa koristaa vaaleanpunaiset tulppaanit.

Valitsin pakastimen päältä kameran linssin eteen kukkakankaita. Kun olin saanut kaikki kuvattua, huomasin, että yksi kangas ainakin nököttää vielä pinossa, mutta se saa luvan ryhmäytyä muiden kankaiden kanssa. Vaikkapa kaksiväristen.

 OR24 Yksipuoleinen frotee. Tästä voisi hyvällä suunnittelulla saada alle metriselle ihmislapselle saunatakin.

 RU29 Pieni pala paksuhkoa puuvillaa, joka riittää lähinnä somisteeksi. Tai voisi tästä minimaalisen mekon tai vähän isomman hameen onnistua tekemään. Tälle kuosille on nimikin, mutta enpä saa sitä nyt päähäni.

 VI42 Puuvillainen puoliessu. Tämäkään ei isoon ompelukseen riitä, mutta ei näin koriaa kangasta paljon tarvitakaan antamaan makian säväyksen.

 KE32 Oijoi, tässä saisi kyllä olla vähän syvemmät sävyt. Lakanan vahvuista tiivistä puuvillaa reilu metri. Kukkia on rinnakkain kaksi ja kuvan oikeassa reunassa näkyvän soiron verran päälle. Päällekkäin kukkia on puolitoista. Muuten aivan loistava pala, mutta tässä on tahroja siellä ja täällä ja vähän tuollakin. Hulpiossa lukee "Viola Fin-Helen Printed by E. Helenius Oy".

 SI39 Ohkaista puuvillasatiinia yhden 34-kokoisen hihattoman mekon verran. Mitenkähän minä kuvittelin, että tämä voisi mahtua minun päälle? Mekossa on pystysaumoja keskimäärin 15 sentin välein, joten tästä pitäisi tehdä jotain sellaista, jossa eivät saumat haittaa, vaan ovat ennemminkin edukseen. Kuten vaikkapa pikkutytön liivimekossa tai hameessa.

 KE33 Harvahkoa puuvillaa. Kukkavanoja on kolme rinnakkain. Kangas, jolle en oikein keksi käyttötarkoitusta. Ehkä tästä voisi tehdä lierihattuja.

 MU16 Verho, joka ei sovi oikein kukkakategoriaan. Mutta on tässä noita kasveja kuitenkin, joten sen huimin saa olla tässä. Verho on leveydeltään 115 cm, josta voisi päätellä, että tämä on vanhaa kangasta. Kuvassa näkyy lähes koko kuvio leveyssuunnassa - kurkun pää ja porkkanan varret ulottuvat aivan kankaan reunaan. Verho on 150 cm korkea ja siihen on liitetty yläreunaan vielä 14 cm:n jatkopala (eli kokonaispituus on siis 164 cm).
Arvatkaapa miksi tämä ei päätynyt minun keittiön ikkunaan tai pöytäliinaksi?

Ps. Kukkia Algernonille on scifiromaani, joka kertoo kehitysvammaisesta nuoresta miehestä. Mies työskentelee muistaakseni leipomossa ja pitää työstään. Hänet otetaan koekaniiniksi tutkimukseen, jossa pyritään lisäämään älykkyyttä. Mainio teos, jos haluaa pohtia, mitä älykkyys oikeastaan on.