maanantai 1. syyskuuta 2014

Ennakkovaroitus

Huomio, huomio!

Pitkän pohdinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että on aika laittaa Vaatekomeron ovet kiinni. En tiedä vielä, sulkeutuvatko ne lopullisesti vai vain toistaiseksi. Pahimpien shokkireaktioiden välttämiseksi olen päättänyt, että ovet ovat auki syyskuun loppuun asti. Toisin sanoen otan tilauksia vastaan vielä noin kuukauden ajan. 

Ompeluun en ole kyllästynyt, mutta bloginpitämiseen olen. Nykyinen systeemi ei toimi. Blogia pitäisi kehittää monin tavoin, mutta juuri nyt minulla ei ole siihen intoa. 


Kangashyllyssä näyttää tältä. Ylähyllyllä on kankaita, joita en ole saanut kuvattua. Ja on niitä vähän muuallakin... Kuvan väreistä voitte päätellä, että ei osunut ihan oikea kuvausasetus kameraan. Ei huvittanut alkaa enää ottamaan uusia kuvia. ( < Yksi hyvä lisäsyy blogin lopettamiseen.)

Siinä niitä ois - ainakin vielä toistaiseksi.

Tilatkaa!

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kulmakunnan komeimmat kiesit

 Lupauduin alkukesästä tekemään taas jotain sellaista, mitä en ikinä ennen. Tällä kertaa kyse oli rattaiden istuinosan uusimisesta. 

Rattaat alkuperäisessä asussaan. 

Posti toi minulle istuinosan. Silmäilin sitä, pyörittelin, tein havaintoja ja kuvasin joka kantilta. Sitten ratkoin sen osiin. 

 Asiakas oli valinnut päällystysmateriaaliksi turkoosin sävyisen sisustuskankaan. joka kestää niin vettä, räntää, aurinkoa, tuulta kuin tuiskuakin.
Tapani mukaan minä hoidin leikkaamisen lattialla. Kuvassa ollaan jo applikoinnin paikkaa hahmottelemassa.
(Huomaa kahvikuppi.)

 Toiveena oli saada rattaisiin applikointi. Asiakkaan silmää miellytti panda, joten saamansa pitää.

 Miksi silityslauta ei seiso jaloillaan? Siksi, että applikoinnin kasaaminen oli helpompaa, kun istuinkangas lepäsi osin lattialla. Muuten se yritti koko ajan karata laudan päältä. Tiedoksi heille, jotka eivät ole koskaan applikoineet: kuva kasataan kaksipuolisen liimakankaan avulla. Ensin liimakangas silitetään kiinni kuvan taakse ja sen jälkeen kuva silitetään kankaaseen. Vasta sen jälkeen ommellaan.

Ensin ompelin bambunvarret ja pandan kiinni kankaaseen. Lankojen valinta käynnissä. 

Lopuksi lisäsin lehdet.
Tällainen siitä tuli. 
Applikoinnissa käytetyt kankaat: vanha hame, tyynyliina, verhot ja pöytäliina. 

Kulmakunnan (ellei koko kaupungin) komeimmat kiesit. 
Pehmusteena on 200 grammaista vanua. Vinokantit on markiisimaista sisustuskangasta.

Asiakas oli tyytyväinen. Niin minäkin.

perjantai 8. elokuuta 2014

Herrasseurassa


Ootko sä nähnyt tään
apinani hienon ja lystikkään? 
Joo, herra Tossavainen,
se hän juuri on nimeltään.

Kummipoika täytti kolme ja päätin tehdä hänelle lahjaksi apinan. 




Apinasta tuli Herra Tossavainen muutaman yhteensattuman summana. 
Neiti 5-vee oli sitä mieltä, että Tossavaisen asu ei ole vihreä vaan sini-punainen.
Minun täytyi aivan satukirjasta tarkistaa, että onhan Tossavaisella vihreäkin puku. Oli sillä. Ja oli sellainen sini-punainenkin. Oltiin molemmat oikeassa.




Tossavainen on kovin liukasliikkeinen. Kuvauskeikan aikana se ehti leikkimään leluilla, kiipeämään aidalle ja lopuksi se päätyi rimpuilemaan pyykkitelineeseen. 
Sellaisiahan ne apinat ovat - ja saavat ollakin.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Väri-ilottelua

 Mua vaivaa kauhea lorvikatarri. Vai olisiko se tämän helteen syy, että ei saa mitään aikaan? Muutama kuva ompeluksista, jotka ovat valmistuneet kaikesta huolimatta, mutta jääneet laittamatta tänne.

Mössa on varsinainen kestosuosikki. Yhden tytön väsymys oli kuulemma hetkessä poispyyhkäisty, kun posti oli tuonut hänelle herkullisen värisen mössan.

Pitkästä aikaa päällystin vauvan makuupussin. Kangas oli asiakkaan. Tikkasin kukkien reunat ja mustan keskiön. Melkoinen homma, mutta mukava sellainen.

Lisäksi asiakas halusi vauvalle tyynyliinan ja pussilakanan. Koska kangasta oli reilusti, tein vielä kaksi aikuisten tyynyliinaakin.
Kukkien tikkaukset näkyvät kivasti pussin sisäpuolella.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ennen ja jälkeen

 Minulla ei ollut lapsena nukenvaunuja. Äiti kertoi, että hänellä puolestaan ei ole koskaan ollut värityskirjaa. Me lapset ostimme äidille värityskirjan ja minä itselleni nukenvaunut. On se mukavaa olla aikuinen, kun voi hankkia sen, mitä ei lapsena saanut.

Vaunuissa oli muovinen verhoilu ja 70-luvulle tyypilliset värit.

Verhoilu oli repeillyt monin paikoin.

Kuomun sisäpinnallakin oli repeytymiä sekä muistot muutamasta tarrrasta.

Verhoilin vaunut uudelleen punaisella sametilla.

Sisään laitoin sinikuvioista puuvillaa. 

Valokuvausta varten petasin vaunuihin "lakanan", joka todellisuudessa on pätkä vanhaa pitsireunaista hametta.

Kyytipojaksi heitin viime viikolla valmistuneen apinan. 

A satisfied monkey.
Give me a hug! (Enkun opinnot jatkuvat jälleen.)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hatuttaa

Seuraavalle kuvalle saa nauraa:

Aina ei voi onnistua. Epäonnistumisen todennäköisyys kasvaa eksponentiaalisesti, jos puuttuu jotain olennaisia osia, kuten kaava tai mahdollisuus sovittaa.

Lapsi sai Tupu-Hupu-Lupu-mallisen lakin, jossa on korvaläpät ja nauhat. Ankanpoikien päässä lakki pysyy, mutta ihmislapsen päässä vain nauhojen avulla. 

Ja arvatkaapas mitä? Tyylitaiturinkin lakki on LIIAN PIENI!
Lupasin tehdä molemmille neideille uudet hatut. Ei lopu hommat tätä menoa. :)

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Sporttista ja tyylikästä

 Kuluneella viikolla en ole ehtinyt juurikaan ompelukoneiden ääreen. Minulla on ollut vauhdikasta seuraa, joka on piirrellyt muuttolaatikoiden kylkeen kissoja ja sydämiä, sitonut Pikachun silmät farkkukankaan riekaleella ja yllättänyt pehmolelun viemällä sen uuteen majaan (= vauvaharsolla peitetty keittiöjakkara). On uitu, paistettu lettuja, nukuttu päiväunia, keinuttu ja sutattu pyörällä ympäri kaupunkia.

 Vauhdikkaasti alkanut viikko hiljentyi torstaina, jolloin menin kangaskauppaan etsimään tähän jumpsuitiin resoreita. Kiertelin, katselin, hypistelin kankaita ja mallailin värejä lähes tunnin. Mikään ei tuntunut sopivalta. Resoreissa ei ollut mieleisiä värejä eikä vahvemmissa trikoissa eikä missään neuloksissa. Turhauttavaa. Ostin vetoketjun, lähdin kotiin ja päätin, että omista valikoimista on löydyttävä mieluisa vaihtoehto. 

Lupasin asiakkaalle, että jumpsuitista ei tule liian tonttumaista. Siksipä harmaa, punainen ja vihreä olivat poissuljettuja vaihtoehtoja. Valkoinen oli liian jotain. Musta ja punainen on tyylikäs yhdistelmä, mutta vauvan asuun mustat resorit tuntuivat julmilta. Sinivalkoraitainen resori oli ollut mielessäni alusta asti, mutta minua hirvitti ajatuskin sillä kanttaamisesta. Päätin kuitenkin kokeilla. Kannatti. Vetskarin ja hupun reunat näyttää minun silmiin tosi kivalta.

Lähetin kuvan jumpsuitista asiakkaalle. Hänen mielestään puku on sporttinen. Niin minunkin. Arvatkaapa, mikä maa minulla tulee jumpsuitista mieleen? Vastaus postauksen alareunassa. Älä katso, ennen kuin olet arvannut.

Vietin tässä lähiaikoina yhden viikonlopun hyvin tyylitietoisen viisivuotiaan kanssa. Neiti vaihtoi vaatteita monta kertaa päivässä. Suosikkeja olivat ehdottomasti mekot. Mitä prinsessampi, sitä parempi. Jos yhdistelmänä oli hame ja paita, niiden täytyi sointua yhteen. Hetkittäin oli olo kuin muotinäytöksessä: neiti meni yhdestä ovesta sisään, kävi vaihtamassa vaatteet ja tuli toisesta ovesta ulos. Niin suloinen lapsi!

Minä sain kunnian ommella neidille hatun. Väritoiveena oli oranssi. Lähetin kuvan valmiista lakista ja neito ilmoitti haluavansa sen. Olen ylpeä! Minun tekemäni hattu kelpaa Tyylitaiturille.

Ps. Minun uusi kotini hakee tyyliään. Kuvan lamppu on ensimmäinen hankinta tähän asuntoon.
Ps2. Jumpsuitin mielleyhtymämaa on Venäjä. Ristin jumpsuitin Sergein jumppapuvuksi.