perjantai 17. heinäkuuta 2015

Paukuti, paukuti

Anteeksi naapurit. Anteeksi, anteeksi, anteeksi. Minä laitoin vain purjerenkaita verhoihin. Tätä ei tule toistumaan enää ikinä. En aio enää koskaan ommella pimennysverhoja. En ainakaan asiakkaille. Hirveä materiaali. Ja sitä paitsi, vaikka Käsityöneuvonta on muuttanut viime aikoina varsin tiuhaan, ei minulla voi olla niin huono tuuri, että jos joskus mahdollisesti ehkä kuitenkin jostain ihmeen syystä käy niin, että vielä purjerenkaita laitan ja varsinkin johonkin niin kirottuun materiaaliin kuin pimennysverhot, Käsityöneuvonta muuttaisi taas ja olisi kiinni. Ei voi olla. Eihän? (Käsityöneuvonnassa on siis neppipressi, jolla vain väännetään sirkat kankaaseen kiinni. Ei paukuttamista, ei naapurien piinaamista.)

Tässä melun aiheuttajat. Laitoin varmuuden vuoksi nurjalle pienet tukipalat vahvistamaan kangasta. 

Aseet. Reikien tekeminen tähän kankaaseen oli hankalaa. Onneksi Fiskarsit upposivat hyvin. Ruutupaperilla on verhojen mitat. Ruutuvihkon tehtävänä oli suojella myös rumaa muovilattiaa suuremmilta tuhoilta.

Surkea kuva, mutta surkeaa on ompelujälkikin. Onneksi näitä verhoja ei katsella päivänvalossa.

Grrr, grr, grrr. Ärrin murrin. Ostin tätä projektia varten yläsyöttäjän. Se ei ole mikään ilmainen kapistus. Mutta se kirottu rakkine tarttui kankaaseen ja repi sen lankalenkeille. Onneksi tämäkin tuho on nurjalla vain yksi sauma joutui yläsyöttäjän uhriksi.

Siinä ne on. Yksi työpäivä niihin meni. Rumat, mutta ajanevat asiansa.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Vain paras on kyllin hyvää, osa 3

Tässä vielä muutama kuva valmiista puvusta. Josko jonain päivänä saisin vielä sellaisia kuvia, joissa näkyy esimerkiksi helmapitsi. Se oli upea.

Mekon olkaimet olivat pitsiä. Pitsin alla on tylli. Pään- ja kädenteitä kiersi pitsinauha.


Puku edestä.
Niin kaunis morsian.

Selkäpuolen yläosa oli myös tylli-pitsi-yhdistelmää. Huntu peittää piilovetoketjun alleen.
Huntu oli hyvin yksinkertainen: leikkasin silkkisifongin ovaalin muotoon ja ompelin reunaan rullapäärmeen. Pituussuunnassa ovaalin puolivälin paikkeille ompelin poimutuslangan ja kiristin tiukalle poimutukselle. Sitten vain taitoin puolikkaat vastakkain. Huntu kiinnitettiin hiuksiin poimutuslangan kohdalta hiuspinneillä.

Takana oli pieni laahus. 
Tykkäsin tehdä pukua. Minun ja morsiamen näkemykset menivät hyvin yksiin. Morsian oli lopputulokseen tyytyväinen, samoin minä.
Vielä kerran kiitän Käsityöneuvonnan ompeluohjaajaa. Ilman häntä tämä puku olisi jäänyt haaveeksi.