sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Raajarikko

 Ville on nukkepoika, joka tuli minulle raajarikkona - oikeastaan hänestä oli pelkkä torso jäljellä. Raajat olivat jääneet kuulemma sotatantereelle. Villen huoltajan toiveena oli, että pojalle saataisiin kädet ja jalat. Leikkeihin Villen ei tarvitsisi enää pystyä osallistumaan.
Suunnitteluun meni aikaa kuukausitolkulla. Miten kiinnittää jalat ja kädet? Miten osaan kaavoittaa ne?

  Lainasin kirjastosta teddy-karhujen ohjekirjan, kun mitään nukkekirjaa ei löytynyt. Teddyjen jalat on usein hyvin samankaltaisia kuin nukeillakin, joten ajattelin ottaa niistä osviittaa jalkojen kaavoitukseen. Tein rumasta lakanakankaasta sovitusjalan.
Uncle Bens-kansi oli juuri samankokoinen kuin jalan pyöriö. Tarkoituksena oli tehdä siitä jonkinlainen vastakappale jalan sisään. Mutta miten kiinnittää sitten jalka vartaloon? Ei, tämä ratkaisu ei toiminut.

Seuraava ajatus oli hyödyntää pesuainepulloa. Lisäksi tietysti tarvittiin jalan kaava, sovitusjalka ja vanha tyynyliina. Niin, ja Ville.

 Ajattelin kiinnittää jalan paikoilleen pesuainepullon suukappaleella. Se sopi lähes täydellisesti jalan aukkoon. Lähes täydellinen ei kuitenkaan riittänyt. Jalka ei pysynyt kunnolla paikoillaan. Piti jättää asia hautumaan ja miettiä ratkaisu vielä uudelleen.

 Lopulta keksin hyvän idean. Leikkasin vahvasta pahvista kiekkoja, jotka kasasin "kakuksi". Isoin kiekko on jalan pyöriön kokoinen, pienemmät mahtuvat pyöriön reiästä sisään. Pinon keskelle tein reiän.

 Reiän läpi ujutin kuminauhan ja solmin ison kiekon puolelle kantanapin.

 Välineistö oli hyvin monenkirjavaa. Vain mielikuvitus on rajana näissä projekteissa. Kartonki on peräisin vanhoista luentokansioista, jotka ovat peräisin kirpparilta.

 En älynnyt kuvata jalkaa ja kiekkoa yhdessä, mutta tässä kuvassa näkyy millaisen reiän jätin jalkaan. Kiekko ujutettiin jalan sisään niin, että pikkukiekot tulivat reiästä ulos. Sen jälkeen lisättiin vielä vähän vanua ja ommeltiin täyttöaukko kiinni. Kuminauha ujutettiin Villen läpi toiseen kiekkoon, joka oli toisen jalan sisässä ja kiristettiin. Näin jalat pysyvät paikallaan.
Kädet tein samalla periaatteella.

 Nyt voi Ville kölliä tyytyväisenä. Kiekkojen ja kuminauhan ansiosta käsiä ja jalkoja voi liikuttaa.

Ostin kirpparilta pojalle vaatteet jo paljon ennen kuin hänellä oli käsiä tai jalkoja. Aika passelit.

Villen korjaus kesti pitkään. Kuukausia, ehkä vuoden. Olen lähes tyytyväinen lopputulokseen. Nyt poika pääsee kotiin.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kevään merkit

 Kevät on aurinkoa, loskaa, multaa, orastavaa vihreyttä, mädäntyneen tuoksua, villiintyneitä lintuja, valoa, vihmovaa räntää, heliseviä hankia ja paljon muuta. Minulle kevät on ennen kaikkea värejä.

 KE27 Voi tätä keltaista raukkaa, kun näyttää haalealta. Vakosametin kuvaaminen ei ole helppoa. Väri riippuu niin paljon siitä, mistä päin valo tulee. Todellisuudessa väri on siis huomattavasti tujakampi. Tätä on yhden lapsen takin verran.

MU13 Mustapohjainen puuvillahame. Epämääräisen mittainen ja muotoinen. Ehkäpä tämä riittäisi lapsen mekkoon.

MU14 Makeaakin makeampi paksuhko puuvilla.Nuo lähellä lilan sävyä olevat plussat on oikeasti pinkimpiä. Tässä kuvio näyttää aika psykedeeliseltä, mutta luonnossa silmä ihan lepää kuosilla. Tästä tulisi aikuisellekin mekko - ehkä kokoa 36/38. Sellainen polvimittainen, hihaton. MYYTY

 OR21 Jos edellisistä et ole vielä tullut kevätmielelle, niin joko tästä tulet? Tämä on niiiiiiiin herkullinen. Sitten se mutta-puoli: kangas on hyvin ohutta puuvillaa (kiilto kuvan keskellä on peräisin lattian lakkapinnasta) ja kangasta on vain noin 80x80. Otin jo vuoripussista vihreän vuorikankaan ja mallailin, millaisen mekon tästä pikkuihmiselle saisi. Upea siitä tulisi.

 OR22 Jos on edellinen ohutta, niin tämä on puolestaan paksua. Pyöreä pöytäliina alkujaan, vahvuuden puolesta sopisi parhaiten takiksi. Menee toki mekkona tai hameenakin tai jonain muuna. Vaikka sitten pöytäliinana.


maanantai 4. maaliskuuta 2013

Tytölle ja pojille

 Parin päivän aikana on valmistunut monta vaatetta. Kun käyttää tarpeeksi yksinkertaisia kaavoja tai vain muokkaa entisestä vaatteesta uutta, valmista tulee nopeasti. Voi myös viimeistellä pitkään keskeneräisenä roikkuneita ompeluksia, niin tuntuu, että on saanut hetkessä paljon aikaan. 

 Muskotti-paita muuntui 98-senttiseksi mekoksi. Eteen vaihdoin keltaiset napit. Kaulusta lyhensin hieman. Mekko näyttää kummallisen kierolta, mutta se johtuu vain printistä, joka viistää vasemmalle alas.

Takana ei mitään ihmeellistä.

 Mekon idea lähti kalsaripaidasta (OB 6/10). Paidassa oli kivan malliset hihat, joten otin siitä kaavan ja muokkasin mekoksi. Hihasaumat piti kuvata nurjalta, kun oikealta saumojen erottaminen on hieman hankalaa. Mutta kyllä tuota nurjaa puoltakin kehtaa esitellä, kun olen jopa kauluksen saumanvaran kääntänyt sisäänpäin.

 Samainen neiti saa myös toisen paidasta ommellun mekon. Tämän yksilön olisi halunnut moni, mutta eipä ole sopinut päälle. Minä epäilen, että tulevalle omistajalle tämä on vielä iso, mutta parempi iso kuin pieni.

 Muistanette, että joskus kauan sitten pähkäilin, mitä teen paidan etutaskusta jääneelle tummemmalle alueelle. Päätin ommella sen päälle tuollaisen pinkkiraidallisen pallotaskun. Taskun sisäpuoli on tummempi kuin muu kangas, mutta pinkki huijaa silmää niin, että sävyeroa ei juuri huomaa. Kangas ei ole noin haalistunut kuin kuvassa näyttää, salama haalisti ja minä en jaksanut alkaa salaman kanssa kättä vääntämään. Salama olisi voittanut minut kuitenkin mennen tullen. Minä olen huono häviämään.

 Tässäkään mekossa ei mitään erikoista takana. Leveyttä ja pituutta helmassa piisaa.

Heja Sverige! Veljekset saavat tulevaksi kesäksi shortsit. Isoveljen pöksyihin ompelin hieman pidemmät lahkeet, pikkuveljelle vaaleat sisätaskut.  Kaava OB 3/12. Tosin en ymmärtänyt ohjeesta mitään, joten sovelsin, kuten aina.

 Isoveli saa myös pitkälahkeiset housut. Oijoi, kun ne ovat kapean näköiset. Äitinsä kyllä sanoi, että poika on hoikka, mutta voiko kukaan olla näin hoikka? Kohta se nähdään. Yksi hyvin hoikka neito on saanut tällä kaavalla tehdyt housut aiemmin ja hänelle vielä kavensin kaavaa. Hyvin mahtuivat, joten eivätköhän nämäkin sovi.

Ompelin pätkän lintunauhaa lähelle vyötäröä. Jos haluaa nauhan piiloon, voi vetäistä paidanhelman peitoksi ja jos esiin, niin voi sujauttaa helman resorin alle.