Minä, Kotiompelijatar

Pieni yksiöni alkoi muuttua vaatekomeroksi muutama vuosi sitten. Intohimoisena kirppareiden kiertäjänä kannoin asunnolleni kaikki mahdolliset kyllin värikkäät kankaat ja vaatteet, joista kuvittelin ompelevani itselleni uusia unelmia.
Ensin lainasin ompelukonetta kaver(e)ilta. Sitten äiti osti itselleen uuden ja perin hänen Husqvarnansa. Sisko heltyi ja antoi oman saumurinsa lainaan. Minä kannoin kellarivarastosta suuren ja ruman työpöydän sohvan päätyyn poikettain, nostelin kankaat toiselle reunalle ja koneet toiselle. Makuuhuoneeni oli muuttunut ompeluhuoneeksi.
Joka viikko pöydän reunalle ilmestyi yksi tai useampi uusi kuosi. Kankaita ei ollut enää soma pieni pino, vaan useita horjuvia pinkkoja - pöydän lisäksi sohvalla ja lattialla. Varsinainen vaatekomero siis.
Kun en enää jaksanut ommella itselle ja löysin aina vain uusia ja ihastuttavia kankaita, aloin ommella lapsille. Vaatteita on levinnyt ympäri Suomen ja aiemmat asiakkaat ja heidän tuttavansa ovat toivoneet, että perustaisin blogin, jonne kuvaisin kankaitani ja tekemiäni töitä, ja josta voisi tilata ompeluksia. Toiveenne on  toteutettu.
Lisään kankaita ja tietoja sitä mukaa kun ehdin. Pyrin toimittamaan tilaukset mahdollisimman nopeasti, mutta varaan itselleni oikeuden pitää laiskottelupäiviä ja olla tekemättä yhtään mitään.
Luonnollisesti pyrin töissäni myös täydellisyyteen, mutta koska en ole ammattilainen, ompeluksissa näkyy kotiompelijattaren omalaatuinen leima.
Niin, että miksikö sitten valitsin kirpparit ja kirkkaat värit? Siksi, että kuljen itse kaupungilla koreana kuin riikinkukko. Elämässä pitää olla väriä vaikka kankaina. Ja yritän minä olla ekologinenkin. Hyvää ei kannata heittää pois. Sitä paitsi juuri kirppareilta niitä värejä löytää. Vahvoja värejä.
Ps. Tätä nykyä kankaat ovat päässeet koulun vanhaan kirjahyllyyn.