maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kilpailukuvat

Valokuvakilpailu on päättynyt. Tässä näette kuvat. Paras kuva valitaan lähipäivinä. Nyt jännittämään!

 Kuva 1
Trampoliini on saanut alkukesästä uuden suojaverkon, joten Pikkuvelikin uskaltaa siellä pomppia. Usein trampalla leikitään koko porukalla milloin hevosta milloin jotain muuta kivaa. Tällä kertaa pompitaan siskojen kanssa sunnuntaisessa auringonpaisteessa naama leveässä naurussa. Kuvassa Pikkuveljellä on päässään Vaatekomerosta hankittu ruskea pipo.

 Kuva 2
Näissä mekoissa taitaa olla integroituna vitamiineja. Ainakin niiden omistajia on hyvin vaikea saada pysymään paikoillaan nämä päällä. Lisäksi mekot lisäävät hymyn määrää maailmassa. Näitä mekkoja ei voi pukea tyttöjen päälle, jos ei halua herättää kenenkään huomiota.

 Kuva 3
Poika toi hoitoon tullessa minulle näytille verhot, jotka ovat Vaatekomerosta lähtöisin. Siinä sitten toista verhoa ihastelin olohuoneessa milloin mihinkin mallaten ja poika kanteli verhoa toisesta päästä. Kun laskin verhon sohvalle, Poikakin nousi sohvalle ja kietoutui verhoon kuvan osoittamalla tavalla. Verhosta Poika ei tahtonut luopua koko luonani olon aikana, vaan aina kun otin verhon pois, meni Poika ison huonekasvin purkille ja alkoi kaivaa sisältöä lattialle. Päiväunetkin poika nukkui verhon mutkassa. Oliko verhoon mukava kietoutua, tuntuiko ja tuoksuiko se kotoisalle vai onko Poika perinyt äitiltä ihastuksen koreisiin kankaisiin?

 Kuva 4
"Maalla se pieninkin ponnistaa"

Näen maailmanvalloittajamielen
toimeen tarttuvan Poijjaan pienen
löysi mummulan pihalta traktorin
ja kiireesti hyppäsi kyytiin sen.
Pärinä kuuluu matkojen päähän,
saappaat on helpot myös poutasäähän
on kiire auttamaan vaaria,
kaatamaan heinäaaria.

Tunnen itseluottamuksen myös
ei Poika vähempään jää työs'
hän työntää traktoria itse
jos äiti tai isä ei heti viitsi.
Taas pärinä kauas kantautuu
ja Poijjaan maailma avartuu.

Kuva 5
Olen hirmuisen mukava pikkuinen pojannappula. Vietän tällä viikolla 1-vuotissynttäreitäni. Tykkään tutkia paikkoja ulkona. Juuri äsken löysin nurmikolta multaa ja maistoin sitä. Olipa se hyvää! Tykkään myös pistää kiviä suuhuni. Osaan seistä hienosti ja olenpa jo kävellytkin muutamien metrien matkoja. Tykkään heittää palloa. Nyt en ehdi kertomaan enempää itsestäni, koska ajattelin ruveta opettelemaan sählymailan käyttöä.

 Kuva 6
Kuvassa lapsella on yllä Vaatekomerosta ostettu mekko. Mielestäni kuvaan on saatu tallennettua aito lapsen elämänilo. Johtuuko se kauniista mekosta, ihanasta auringonpaisteesta vaiko jopa siitä, että on ollut perjantai ja karkkipäivä? (Huomaathan Geishan pöydällä).

 Kuva 7
Rannalla on erikoisen tuntoiset istuimet, miettii yksivuotias taas kokemusta rikkaampana ja viisaampana.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Nälkävuosi, Nahkalan kissa ja leivinuuni

 Kotona käytettiin (ja käytetään edelleen) paljon vanhoja sanontoja. Olen yrittänyt vaalia niitä parhaan taitoni mukaan.

 Ompelin ekaluokkalaisen huoneeseen kapan. Se on pitkä kuin nälkävuosi tai kuin Nahkalan kissa.

Jokapoikapaita muuttui Jokatyttömekoksi. Tämä puolestaan ei ole kaitaista nähnytkään eli se on "leviä kuin seittemän leivän uuni". (Uih, nyt ehkä tein väkivaltaa sanonnalle, koska en muista sitä tarkalleen. Korjatkaa, joka muistaa paremmin.) Mekko tulee myyntiin Puojin puolelle, kunhan keksin, tarviiko entinen taskunpaikka jotain peitteekseen (siis tuo tummempi läiskä etukappaleessa). MYYTY

Muistakaa edelleen valokuvakilpailu. Alkaa olla viimeiset päivät käsillä osallistua. Nyt on hyvä mahdollisuus voittoon, jos kuvia ei ala pian tulla kuin apteekin hyllyltä. Hihii, tämä sanonta ei sopinut lainkaan tähän, mutta en keksinyt äkkiseltään parempaakaan.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Haa-haa-haaremihousut

Kävin kirpparikierroksella. Harvinaisen turha reissu. Kolme kirpparia oli suljettu, stängt. Ei vain niin että ne eivät olisi olleet tänään auki, vaan ovet oli laitettu reikeliin lopullisesti. Mur, sanoin minä.

Onneksi hyviin löytöihin ei tarvita viittä kirpparia. Yksikin riittää. Siitä osoituksena näiden haaremihousujen materiaali. Nämä on tehty paidasta, joka löytyi erään kirpparin poistokorista, hinta 20 senttiä. Muut tarvittavat ainekset maksoivat ehkä 50 senttiä. 
Kaava on Ottobrestä (1/11). Yritin olla tosi uskollinen ohjeelle, mutta en ihan jaksanut pinnistellä loppuun saakka. Päädyin laittamaan vyötärölle tavallisen kuminauhan, vaikka oikeasti siihen olisi pitänyt ommella rypytys kuminauhalangalla.
Nämä housut ovat kokoa 92 ja malli lähempänä kokoa 98. Kuten huomaatte, lahkeet ovat pitkät. OB:n kuvissa lahkeet oli taitettu kaksinkerroin. Jos teen näitä joskus lisää, lyhennän lahkeita.

 Heinäkuu on yli puolenvälin. Olenko lomaillut? Olen ja en. Tilaustöitä en ole ommellut, muuta kyllä. 

Muistakaa valokuvakilpailu! Osallistumisaikaa on tämän kuun 30. päivään saakka.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Hurmaavaa

 Minut on helppo hurmata. Tarvitsee vain vilauttaa tarpeeksi värikästä kangasta ja olen mennyttä naista. Olen yrittänyt olla tosi tiukkana itselleni kirppareilla ja ostaa vain sellaista, mikä vie jalat alat. Sellaista, joka on pakko saada. Maailmassa on aika paljon kankaita, joita ilman en voi elää. Toivottavasti en rysähdä jonain päivänä lattian läpi alakerran vanhan pariskunnan niskaan kankaineni. Kankaat kun vaan lisii.

 OR14 Miten joku on voinut viedä tällaisen ihanuuden kirpparille? Ehkä siten, että saunaviitan käyttäjä on jo aikamies ja viitta sopii ehkä viisivuotiaalle. (Olen varma, että tämä on ollut pikkupojalla. Olen vain.) Niin, froteeta siis eikä edes kovin iso pala, mutta sitäkin huikeampi väritykseltään. Pienenpieni takki tästä tulisi tai vähän isompi mekko. Ja se pienenpieni on < 74 senttinen. MYYTY

 OR15 Lasten pussilakana, jonka värit kamera haalisti olemattomiin. Tätä kangasta meillä on ollut kotonakin ja näkyipä tätä olevan minulla ennestäänkin. Kesämekkomateriaalia parhaimmillaan. MYYTY

 KE22 Keinokuituinen tunikamekko, jossa on myös luonnossa hieman kirkkaammat sävyt. Ostin tämän ihan käyttöä varten ja käytinkin ainakin kerran päälläni. Mutta tämä oli "rumalle asti pinkki (= pieni)", niin kuin eräs jo edesmennyt pappa pruukasi sanoa. Joutaa siis uusiokäyttöön. Kankaan pinta toiselta puolelta sileä, toiselta puolen nukkamainen niin kuin flanellissa. MYYTY

Lisää oranssia Puodin puolella.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Viheriö(i)

Voisi luulla, että sanoilla lieriö ja viheriö on jotain enemmänkin yhteistä kuin muutama kirjain. Mutta ei, ne ovat toisistaan erillään kuin pääsiäisnoita ja joulupukki. (Olenpas minä hyvä keksimään vertauksia.)

Ei enempää tekonokkeluutta tähän, vaan asiaan.

VI26 Ilmeisen keinokuituinen ellei sitten puuvillasekoitekangas. Luistaa ja lepruaa joka suuntaan. Optimaalinen tämä olisi verhona, mutta pitäisi olla aika pieni ikkuna, että tämä riittäisi. Seinävaatteeksi siis ihanteellinen. Korkeutta kankaalla on 93cm ja leveyttä 115cm. Pohjaväri on tummempi kuin kuvassa. MYYTY

 VI27 Tuttuakin tutumpaa Jokapoikaa. Isokokoinen paita, josta voisi tehdä pienemmän paidan tai jotain muuta. Tässäkin väri on todellisuudessa tummempi.
23.7.12: Paita muuttui mekoksi. Kuva tulee Puodin puolelle, kunhan mekko valmistuu. MYYTY

 VI28 Sini-vihreäkin lasketaan nyt vihreäksi. Onhan vihreässä sinistä toinen puoli - tai ainakin osa. Froteeta riittäisi vaikka kahteen lasten takkiin. Tai vaikka aikuisen hihattomaan mekkoon.
28.10.12: Froteesta tuli yksi jumpsuit, mutta kangasta jäi vielä epämääräinen määrä. Jotain pientä siitä saisi.


SI31 Pikkukukallista flanellia. Mitäpä tästä muuta sanoisi?
 
Ps. Lisää vihreää Vaatekomeron Puodissa.