torstai 12. huhtikuuta 2012

Yhtä hyvää ja kahta kaunista

Otsikko on harhaanjohtava. Nyt saat katsella yhtä rumaa ja kahta kaunista. Ensin ne kauniit ja onnistuneet.

 Poijjaalle paita keltaisesta velourista. Kanttaukset ruskeaa resoria. Olen hieman innoissain tästä, sillä tätä varten piti ostaa uusi kaksoisneula ja kokeilin ompelulaneissa oppimaani tapaa kantata resorilla. Neula säilyi ehjänä ja jäljestä tuli siisti. Hihansuut purin pari kertaa ja pääntienkin kolmeen kertaan (tosin vain osan matkaa). Kannatti.

 Aloitin tämän takin tekemisen ehkä vuosi sitten - ei, kyllä siitä on jo puolitoista vuotta. Suurella hartaudella ja huolellisuudella kaavoitin, ompelin ja sovitin Käsityöneuvonnossa useita päivä. Jossain vaiheessa sitten tuli stoppi. Yhtäkkiä takki ei vaan enää näyttänytkään itselle sopivalta. Olisi pitänyt tehdä liian paljon muutoksia. Kannoin takin kotiin ja siinä se roikku eteisen naulakossa. Yksi ja toinenkin, ja yksi toinenkin, sovitti sitä. Monelle se olisi malliltaan passannut, mutta kukaan ei innostunut siitä niin paljoa, että olisi omakseen halunnut. Sitten tuli asiakas, joka ihan huvikseen sovitti takkia. Ja niin siinä kävi, että pienin muutoksin hän saa tästä itselleen kevättakin.
 Tikkasin päällikankaaseen vanun ja vuoritin takin viskoosilla. (Täh? Viskoosilla? Ei kuin polyesterilla, ei kun...??? No kuitenkin sillä ohuella ja liukkaalla kankaalla, josta vuorit yleensä tehdään.)

 Asiakas halusi takkiin mustat vinonauhakanttaukset ja napit. Kanttaukset tikkasin vihreällä. Ja mitenkähän tähän sattuikin juuri sellainen tikkaus, jossa ommel näyttää menevät harvinaisen mutkaisesti.

Tämä on se ruma. Tai ei tässä mitään rumaa ole, epäonnistunut ompelus vain. Tästä piti tulla pikasurautuksena mekko, jossa on kuminauharypytys yläosassa. Kokeilin, onnistuisiko ns. vauvakuminauhalla tehdä rypytys. Ois varmaan onnistunut, jos olisi tajunnut laittaa kuminauhan tarpeeksi kireälle. Nyt yläosa on lörppä ja minä ehdin ommella moniaskelsiksakilla neljä kierrosta. Grhh! On siinä ratkomista vähäksi aikaa. Vai nakkaisko roskiin koko kurjan tekeleen?

4 kommenttia:

  1. Hyvän näköinen takki! Ja Poijjaan paita. Huh! Luulin jo, että pääsen lunastamaan takin itselleni. Ei sitten. Ehkä teetän syksyksi omani.

    Kävin tänään kirpparilla, ei löytöjä, mutta tarpeellisuuksia.

    -W-

    VastaaPoista
  2. Tuo pusero on ihqu. Ne meijän pipot on tosi söpikset kummallekkin. Laitan kohta kuvan
    ELLI

    VastaaPoista
  3. Takista tuli upee!
    Älä nyt ihmeessä heitä roskiin tota. Kyllä se mekoksi muuttuu!

    VastaaPoista
  4. W: Luulo ei ole tiedon väärti. Kannattaa alkaa katsella takkikankaita jo sillä silmällä. Parhaat menee ensimmäisenä ja nopeat syö hitaat.
    Elli: Oih, söpikset pipot. Onko pökät edes käyttökelpoiset?
    Minna: Kiitos! Enkä mä mitään sellaista raski todellisuudessa heittää roskiin, mitä voisi vielä jotenkin hyödyntää - ja tuotahan voi.

    VastaaPoista