maanantai 5. tammikuuta 2015

Mikko

Eiih! Minä en ole koskaan ollut kissaihminen - varsinkaan kissaihminen, josko muutkaan eläimet eivät ole sydäntä lähellä. No, nyt minulla sitten kuitenkin on kissa. Ja millainen rontti!

Sellainen, joka menee ihan joka paikkaan. Kuten vaatekomeroon:

Se loikkaa silityslaudalle eikä ymmärrä, että rauta voi olla kuuma:

 Matkalaukkuun olisi kai kiva tehdä pesä. Ei käy! Pois sieltä, minä en halua kissankarvoja vaatteisiin!

Nuus, nuusk. Mitä kiinnostavaa mun kankaissa on?

Kissan kaava ja ompeluohjeet löytyivät kirjasta Tee itse pehmeät lelut (Sue Quinn). Turkistahan tähän olisi pitänyt olla, mutta ihan hyvin näyttää toimivan Nanson yöpaidan helmanlyhennyksestä jäänyt trikoosuikalekin. Trikoo oli täyttä puuvillaa, joten se ei juuri joustanut, mutta silitin kuitenkin toiselle puolelle liimakankaan tueksi ja pitämään vanun kissan sisällä. Kaavaakin muokkaan hieman, jos vielä toisen kissan päädyn tekemään.

Miau!

3 kommenttia:

  1. Hi Hii nauraa Pieni. Aika tuhma kissa sulla. Mutta Ison mielestä aika suloinen.
    M-K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukaudessa kissa on oppinut aika hyvin talon tavoille. Pitkään se pyöri ompelupöydällä haittona, mutta nyt se nököttää ihan kiltisti lipaston päällä.

      Poista