keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kuinka paljon hermot maksaa?

 Minulta tilattiin kauan sitten Puppe. Tiedätte kai sen keltaisen luppakorvaisen koiran, jolla on ruskeat täplät kyljissä ja hännänpäässä? Koska tiesin, että tilauksella ei ole kiirettä, olen etsiskellyt rauhassa koiran kaavoja, joista saisi muokattua Pupen näköiset. Ei löytynyt. Lopulta päätin soveltaa jonkun neliraajaisen otuksen kaavoja. Hah! Ei niistä kaavoista mitään hyötyä ollut. 
Sommittelin kaavat siis itse. Mittailin, mietin ja piirsin. Piirsin ja mittailin. Leikkasin ja teippasin takaisin. Sitten tein koeversion mustasta velourista:
Buah hah hah hah haaa! Tällä Pupen serkkupojalla ei ole niskaa ollenkaan. Ihan pieni ajatuskatkos tullut sillä kohtaa. Päälaki on kananmunan mallinen = ei hyvä. Kuono on liian pitkä. Grrh!
Muokkasin kaavoja. Piirsin, leikkasin, liimasin. Siirsin korvia ja vaihdoin saumojen paikkaa.

Tein toisen kokeiluversion vanhasta lakanasta. Vähän edellistä parempi, mutta ei edelleenkään hyvä. Ja taas muokkasin kaavaa. Sitten päätin, että kaava saa olla kyllin hyvä ja leikkasin pään, vartalon ja hännän keltaisesta velourista. Tikkasin täplät kylkiin ja hännänpään ruskeaksi. Korvat päätin ommella erikseen, toisin kuin kokeiluversioissa.

Siellä se Puppe pötköttelee vanhan aamutakin päällä. Toinen korva on paikoillaan parilla neulalla, toinen näyttää hypänneen ruskean kankaan reunalle kuulostelemaan maailmanmenoa. Kirsuna on musta kantanappi, sekin vain neulalla kiinni, ja silminä mustanuppiset neulat. Jalat on vielä kokonaan tekemättä.
Ergonomisesti hoidan edelleen niin kaavoituksen, leikkaamisen kuin monet muutkin työvaiheet lattialla.

Niin, ja se kysymys hermojen hinnasta. Miten hinnoitella tavara, jonka tekemiseen on mennyt hirveästi aikaa ja monta kertaa hermot? Toisin sanoen, minkä hinnan ottaa hermojen menettämisestä? Tiedän jo nyt, että en laskuta siitä mitään. Kun Puppe on valmis, olen jo unohtanut kaiken vaivan. Äidit sanovat usein, että synnytystuskat unohtuvat, kun saa lapsen syliinsä. Ehkä tässä toimii jollakin tapaa samanlainen logiikka. Palkintoa odotellessa!

4 kommenttia:

  1. Miksi ihmeessä edes yritit tehdä korvat "suoraan päähän kiinni"? Kunnianhimonsa kullakin.. Tuo alakuva näyttää kyllä Pupelta. Jatka samaan malliin.

    Yritän saada kuvat tulemaan tänä iltana(yöllä) kunhan kameramies saapuu.

    VastaaPoista
  2. Katsos, Pupen korvat on "suoraan päässä kiinni". Tarkoitus oli tehdä mahdollisimman paljon esikuvansa kaltainen yksilö.

    Tänään Puppe saa ehkä jalat.

    VastaaPoista
  3. Ja se on oikeastikin Pupen näköinen :D Aivan mahtava! Oot uskomaton taituri! Mä tiiän jo nyt tulevan omistajan olevan enemmän kuin onnellinen! :)

    VastaaPoista
  4. Kikka: kiitos! Minä iloitsen jo etukäteen tulevan omistajan onnesta.

    VastaaPoista