keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Voilà, s'il vous plaît

 Puuh ja huuh! Elimistö antaa kivuliaita muistutuksia siitä, että pitäisi hankkia pöytä, jossa piirtää kaavoja ja leikata kankaita.
Niin, en ole aivan laiskana maannut, vaikka blogissa on hiljaista ollutkin. Olen saanut valmiiksi yhden sellaisen jutun, josta ei saa vielä puhua ääneen eikä sitä saa näyttää, koska se on lahja ja siksi salaisuus. 
Joskus olen miettinyt, että olisi kiva kirjoittaa sellaisia ennen-jälkeen-postauksia tai kuvata töiden edistymistä vaihe vaiheelta. Olen liian laiska ja hoppuinen sellaiseen. Kun aloitan ompeluksen, se pitää saada mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Ei siinä kuvia jouda välillä räpsimään. Mutta nyt työnalla olevasta paidasta on pari välivaihekuvaa.
Voilà! Tästä se lähti:

 Oli Marimekon Albatrossi-kangas, keskellä reikä ja pari tahraa kaupan päällisinä. Leikkasin toisesta päästä lasten peittoon suikaleen ja siitä onnettomasta suikaleesta tuli liian kapea. Heitin kankaan nurkkaan ja viikon päästä laskostelin palat takaisin pinoon. Aikojen päästä kankaasta tilattiin A-linjainen paita.
 Piirsin kaavat toisesta A-linjaisesta paidasta. Kykin lattialla yhden päivän, piirsin, mittasin, leikkasin, sovitin, teippasin, vertailin toiseen kaavaan. Seuraavan päivän pyörittelin kangasta ja kaavoja. Sommittelin ja pähkäilin. Piti onnistua kiertämään reikä, välttämään tahrat ja saamaan kuvioihin jotain logiikkaa. Viimein leikkasin - lattialla tietenkin. Matto vain kasaan ja sakset esiin. (Kuvan yläreunassa näkyy kankaita, jotka pursuaa pöydän alta. Oikealla on sohva, joka on vuorautunut keskeneräisten ja suunnitteluvaiheessa olevien töiden alle.)
 Tässä paita on loppusuoralla. Napit puuttuu, helma on kääntämättä ja viimeistelyt tekemättä (, kuten roikkuvasta langanpätkästä voi huomata). Mustat läiskät kuvan yläkulmassa on lampaan jalat. Minulla on lammas seinällä. 
Toivottavasti saan paidasta kuvan omistajansa päällä, sitten kun työ on valmis. 

RU20 Löysin kirpparilta eilen kaksi verhoa. Pohjaväri on tummanruskea. Laittaisin verhojen koonkin tähän, mutta onnistuin kadottamaan mittanauhan. Raaka arvio: leveys 140 ja pituus 170. Kuvassa verho on koko leveydessään. Siitä voitte hieman hahmottaa kukkien kokoa. Kangas on paksua puuvillaa. Soveltuisi esimerkiksi takiksi tai vaikka päiväpeitteeksi. MYYTY

Ps. Sain aamulla makeat naurut uutisotsikosta "Linnut vetelehtivät vesistöissä". Mitäpä sitä kiirehtimään, kun on niin lämmintä.

2 kommenttia:

  1. Minä rakastan ennen-jälkeen -kuvia, sillä ihmismieli unohtaa niin pian sen, mitä oli ennen ja miltä se näytti.

    Siitä huomaa helposti myös sen, että asiat ovat edenneet..

    Ps. Sulle tulossa pari kuvaa lähiaikoina

    VastaaPoista