Näin Burdassa hauskat poikien housut. Villiinnyin. Halusin tehdä ne. Heti. Piirsin kaavat - tai ainakin melkein. En tajunnut, miksi vyötärökaitale koostui kahdesta osasta, joista toinen oli toista pidempi. Tai kyllä minä sen pituuseron ymmärsin, mutta en sitä, miten se oli selitetty. Kysyin apua.
Toinen ongelma oli taskupussien kummallinen muoto. Ne näyttivät aivan kuudestilaukeavan asekoteloilta. Sitä paitsi ne ylsivät nappilistan alle, mikä kummastutti minua suuresti. Kysyin apua.
Kolmas ongelma oli nappilista. Minun järkeni ei riittänyt selittämään, miksi nappilistan alareuna oli kaareva eikä suora niin kuin normaalisti. Kysyin apua.
Neljäs ongelma oli kankaan riittävyys. Tai ei se mikään ongelma ollut. Piti vain tosi moneen kertaan pyöritellä kaavoja, mallailla, mittailla, suunnitella, nukkua yön yli ja aloittaa taas alusta. Tähän en tarvinnut apua. Tässä minä olen mestari.
Päädyin käyttämään ihanan pehmeäksi kulunutta farkkua (sanoisin denimiä, jos tietäisin varmasti, että se on oikea sana tähän). Samaisesta kankaasta on tehty yhdet housut ennenkin.
Housujen juju on "kieroissa" lahkeissa, haarakiilassa ja nappilistassa. |
Voi, kun minä tykkäsin tehdä näitä! Pitkästä aikaa jotain haastavaa ommeltavaa. Ompelin erittäin suurella huolella. Napinlävet ja vyölenksujen kiinnitykset tein punaisella. |
Koristetikkasin melkein kaikki saumat grafiitinharmaalla langalla. |
Näistä housuista olen ylpeä. Tekemiseen kului paljon aikaa, mutta lopputulos on kyllä kaiken kulutetun ajan väärti. |
Ja kuten yleensä: kangasta jäikin vielä. Näistähän tekee vielä vaikka Barbielle shortsit! |
Lahjoitin housut Sylva-huutokauppaan. Housut olivat kokoa 104 ja kaava Burdasta nro 10/2012.
Ps. Otsikko viittaa erään pikkupojan riemuun, kun hän vihdoin sai isomman polkupyörän. Enää ei tarvinnut ajaa tyttöjen pyörällä eikä apurattailla. Nyt oli alla "poikienmiesten tankopyörä". Näiden housujen kohdalla minä koin vastaavaa riemua.