tiistai 24. huhtikuuta 2012

Katsokaa sirkuskulkuetta!

 ... saapuvaa, kummaa saattuetta!, sanotaan jossain laulussa. Minä löysin palan kummaa saattuetta kirpparilta.

SI32 Paksua, jämäkkää puuvillaa 77x120-kokoinen pala. Ilmapallot ovat suurinpiirtein tulitikkuaskin kokoisia. Kankaan reunsaa lukee Protected by Triple Shield "Copr". Kun tekstin googlettaa, löytyy muutamia nettiputiikkeja, joissa myydään saman firman kankaita vintagena. Minulle on edelleen epäselvää, mistä vintageraja alkaa, mutta noissa kaupoissa 80-luvun tuotteetkin oli vintagea. Ehkä tämäkin on sitä. Ei sen väliä, mutta kangas oli kivan värikäs. Ja jotenkin sirkusmeininki sopii kevääseen. MYYTY

RU23 Pyöreä pöytäliina ja salaman haalistamat värit. Nuo lehdet on oikeasti sellaisia perusruskeita. Keltaisemmat lehdet on sitten aika vahvasti oranssiin taipuvat. Mittayksikkönä toimikoon tällä kertaa maitopurkki. Pienempien kukkien oranssit keskustat peittyvät melkein maitopurkin pohjan alle. Kukat ovat siis aika isoja - pienemmätkin 20 senttiä halkaisijaltaan eli maitopurkin pitkän sivun verran. Puuvillaa. Erinomaista vaikkapa takiksi. MYYTY

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Jos muistaisi aina kuvata

 Aloin eilen miettimään, miksi blogissa ei tosiaan tapahdu mitään, vaikka varsinaisessa Vaatekomerossa tapahtuukin. Se johtuu siitä, että on paljon ompeluksia, joita en kuvaa tänne. Nyt kokeilin toisenlaista lähestymistapaa. Eilen illalla minulla oli tällainen pino:
Tässä on ainekset kappaan, mekkoon ja takkiin. Kaikkia kaksin kappalein. Mekot tosin on valmiita, mutta kaipaavat pientä muutostyötä.

Tänään pino näyttää tältä: yksi lyhennetty mekon helma (päällimmäisenä) ja kaksi valmiiksi ommeltua kappaa. Toisen mekon vuori on kuivumassa ja osa takkien materiaaleista vielä kaupassa.

Viime viikolla ompelin myös toisen unikin. Eilen se oli kadonnut mystisesti jonnekin. Viimeksi muistelin nähneeni sen Rotan (=mun läppäri) vieressä keittiön pöydällä, mutta ei sitä siellä ollut. Olkkarista oli vaikea etsiä, kun sieltä oli palanut sulake, oli jo melko pimeää eikä valoja tietenkään tullut. 

Mutta sieltä olkkarista se unikki kuitenkin löytyi. Tyyppi vain pötkötteli kaikessa hiljaisuudessa kangasvuoren päällä. Aika hyvin se tuonne kyllä maastoutui.

Jotain uutta

 Kröhm. Olen saanut vähän noottia siitä, että Vaatekomerossa ei ole tapahtunut mitään. Eipä ole, ei.

Mutta nyt tapahtuu. Pikkuveli ja isosiskonsa saivat pipot. Näistä oli jo epämääräinen kuva aiemmin.

Pipot on ruskeaa joustofroteeta. Korvien suojana on kaistale trikoota. Pipot on tehty samalla kaavalla. (Hah! Mitään kaavaa ei ollut. Leikkasin summassa. Toisaalta rajoitteena oli kankaan määrä: Pikkuveljelle oli jo tehty samasta kankaasta housut ja jäljellä oli enää suikale, joka juurikin riitti pipoiksi.)
Ovat kuulemma mieluisat. Isosiskon pipossa on valkoinen kukka koristeena.

Lupaan, että saatte lähipäivinä kuvan myös yhdestä ylisöpöstä pikkuprinsessasta. Toimitusnopeus riippuu siitä, löydänkö puhelimeen sopivaa piuhaa, jolla siirtää kuva luurista blogiin.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Yhtä hyvää ja kahta kaunista

Otsikko on harhaanjohtava. Nyt saat katsella yhtä rumaa ja kahta kaunista. Ensin ne kauniit ja onnistuneet.

 Poijjaalle paita keltaisesta velourista. Kanttaukset ruskeaa resoria. Olen hieman innoissain tästä, sillä tätä varten piti ostaa uusi kaksoisneula ja kokeilin ompelulaneissa oppimaani tapaa kantata resorilla. Neula säilyi ehjänä ja jäljestä tuli siisti. Hihansuut purin pari kertaa ja pääntienkin kolmeen kertaan (tosin vain osan matkaa). Kannatti.

 Aloitin tämän takin tekemisen ehkä vuosi sitten - ei, kyllä siitä on jo puolitoista vuotta. Suurella hartaudella ja huolellisuudella kaavoitin, ompelin ja sovitin Käsityöneuvonnossa useita päivä. Jossain vaiheessa sitten tuli stoppi. Yhtäkkiä takki ei vaan enää näyttänytkään itselle sopivalta. Olisi pitänyt tehdä liian paljon muutoksia. Kannoin takin kotiin ja siinä se roikku eteisen naulakossa. Yksi ja toinenkin, ja yksi toinenkin, sovitti sitä. Monelle se olisi malliltaan passannut, mutta kukaan ei innostunut siitä niin paljoa, että olisi omakseen halunnut. Sitten tuli asiakas, joka ihan huvikseen sovitti takkia. Ja niin siinä kävi, että pienin muutoksin hän saa tästä itselleen kevättakin.
 Tikkasin päällikankaaseen vanun ja vuoritin takin viskoosilla. (Täh? Viskoosilla? Ei kuin polyesterilla, ei kun...??? No kuitenkin sillä ohuella ja liukkaalla kankaalla, josta vuorit yleensä tehdään.)

 Asiakas halusi takkiin mustat vinonauhakanttaukset ja napit. Kanttaukset tikkasin vihreällä. Ja mitenkähän tähän sattuikin juuri sellainen tikkaus, jossa ommel näyttää menevät harvinaisen mutkaisesti.

Tämä on se ruma. Tai ei tässä mitään rumaa ole, epäonnistunut ompelus vain. Tästä piti tulla pikasurautuksena mekko, jossa on kuminauharypytys yläosassa. Kokeilin, onnistuisiko ns. vauvakuminauhalla tehdä rypytys. Ois varmaan onnistunut, jos olisi tajunnut laittaa kuminauhan tarpeeksi kireälle. Nyt yläosa on lörppä ja minä ehdin ommella moniaskelsiksakilla neljä kierrosta. Grhh! On siinä ratkomista vähäksi aikaa. Vai nakkaisko roskiin koko kurjan tekeleen?

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista

Luulin, että en ole tehnyt mitään löytöjä viime aikoina. Osittain se on tottakin, koska en ole löytänyt kirppareilta juuri mitään. Silti kankaat on lisääntyneet. Miten se on mahdollista? No, siten, että on netti, mistä ostaa, on sisko, joka ymmärtää ostaa minunkin puolesta kirppareilta ja lisäksi vielä maailmassa on niin hyväsydämisiä ihmisiä, että he antavat kankaita. Uskokaa tai älkää, minä olen saanut tämän:

 SI28 Minun mielestäni aivan järjettömän hieno puuvillakangas. Värit on todellisuudessa hieman syvemmät kuin kuvassa. Tämän päivän olen googlettanut, josko löytäisin kenen valmistama tämä upeus on, mutta en ole löytänyt vastausta. Epäilisin vahvasti Tampellaa. Nuo pallukat on suurin piirtein kananmuman kokoisia, vähän isompiakin.
Kangaspaloja on kaksi, ne ovat entiset verhot. Pari reikääkin löytyy ja joku haalistuma ja hiertymä, mutta nämä saisi todennäköisesti palautettua lyhyiksi verhoiksi. Ja jos ei verhoja, niin paljon jotain muuta sitten. Mitenkähän tähän kankaaseen ikinä raskii upottaa Fiskarsit? VARATTU

 PU28 Sitten pientä ja sievää. Minimaalisen pieni kangaspala, josta tulisi vaikka kesälakki pikkuneidolle.
9.2.13: Tästä tuli pienoinen unipupu. Sanoisinko, että MYYTY.

 PU29 Kaksi tanskalaisvalmisteista tyynyliinaa. Harvahkoa puuvillaa. Kuvassa tyynyliina on taitettuna: toinen puoli on valko- ja toinen punaruutuinen. Tästä saisi noin 80-senttiselle mekon tai sitten vaikka mössia. MYYTY

 PU30 Ohutta, tiivistä puuvillaa. Väritykseltään korea kuin karamelli. Tätäkin on niin vähän, että tästä saisi hihattoman pikkuisen mekon. Ehkä tämä olisi parhaimmillaan kuitenkin takkina tai lakkina. Arvioisin, että tästä voisi tulla 70-senttiselle takki ilman huppua.

 PU31 Kangas, josta tulee mieleen sekä joulu, pääsiäinen että kesä. Alkuperäisessä asussaan Tuijatuotteen mekko kokoa 38/42. (Tosi kummallinen koko, eikö ne yleensä mene kahden numeron välein.) Jostain syystä minä näen tässä henkselimekon, mutta kyllä tämä kangas muuhunkin taipuu.

Noh, se sinisen osuus jäi sitten hyvin vähälle. Yksi tyynyliina olisi ollut siniviolettipalloinen, mutta en saanut siitä kyllin hyvää kuvaa. Jääköön toiseen kertaan.
MYYTY

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Jousto-ompeleinen lauantai

 Edellisen postauksen joustofrotee on muuttunut yksiksi housuiksi ja kahdeksi pipoksi. Vain muutama kangassuikale jäi jäljelle. Hyvä niin. Tykkään, kun kangas menee kerralla kaikki.

 Pikkuveli sai housut. Ja toki pienen miehen housuissa pitää taskut olla. Kangasta oli niin niukasti, että lahkeisiin piti laittaa resorit. Vyötäröllä kuminauha. Malli on kapea ja kuvat jälleen kerran luvattoman huonoja.

 Pikkuveli ja isosiskonsa saavat pipot. Pikkuveljen pipossa on sisällä suikale vihreä-mustaa trikoota korvia lämmittämässä. Siskon pipossa on kelta-oranssiruutuinen korvanlämmitin ja valkoinen kukka edessä.

No, mutta, mikäs se tämä on? Viidessä minuutissa tekaistu unileluhahmotelma. Oikeastaan tästä tuli aika hellyttävä ja yllättävän paljon mielikuvan mukainen. Tämä voisi olla kolmasluokkalaisen ensimmäinen ompelutyö. Kuka keksisi tälle rääpäleelle nimen? Nimiehdotuksia otetaan vastaan. Pitäisikö luvata, että paras palkitaan? Joo, paras palkitaan.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Ylitsepääsemätön kiusaus

Olen joskus vannonut, että en osta muuta kuin peruspuuvillakankaita. Tänään jouduin ylitsepääsemättömän kiusauksen eteen. Joku oli tuonut kirpparille suuren määrän joustofroteita ja velouria. Hillitsin kuitenkin itseni niin, että ostin vain kahta joustofroteeta.

 RU22 Ruskea joustofrotee. Tästä on jo varattu yhdet housut ja pipo, joten voi olla, että tätä ei muuhun jää. Jos joku haluaa tällaista lisää, ilmoittautukoon pian, sillä kirpparille muistaakseni jäi tätä vielä. MYYTY

KE20 Tasaraitainen joustofrotee. Tätä on paljon. Tulee vaikka mekot äidille ja tyttärelle. Tai t-paidat kuudelle lapselle - nopeasti arvioituna. Tai useammat housut. Värit on todellisuudessa hieman kirkkaammat ja syvemmät. Keltainenkin sellaista auringonkeltaista. MYYTY