tiistai 17. joulukuuta 2013

Kymmenen pientä nee... nuppupeittoa

Kiitos Annille ja Outille, pääsen huomenna viemään kymmenen Nuppupeittoa sairaalaan. Peittoja olisi kaksinkertainen määrä, jos yksi satsi ei olisi mennyt pesussa pilalle. Mua ihan itkettää vieläkin, että niin upeat ja suurella työllä ja rakkaudella tehdyt peitot joutuivat homeen uhriksi.

Tässä Annin ja Outin peitot sekaisin. Kuvasin vain olettamani "päälypuolen", sillä uni painaa jo silmää enkä ehdin enää aamulla kuvaamaan näitä. Kauniita ne ovat ja tulevat varmasti ilahduttamaan pieniä ihmisiä ja heidän perheitään.




Osastonhoitaja oli jo etukäteen kiitollinen peitoista. Tietäkää ihmiset, että olette tärkeitä ilontuojia! Ja: ommelkaa edelleen!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Rumasta kaunista

 Olen tullut niin vanhaksi, että vaatteiden ensisijaiseksi kriteeriksi on muodostunut mukavuus. Vasta sen jälkeen ajattelen ulkonäköä. Optimaali on tietenkin kaunis materiaali ja mukavuus yhdistettynä. 

Löysin kirpparilta aimo palan kalsarikangasta. Mitä lie keinokuitujerseytä. Väriyhdistelmä oli kuitenkin aivan huikea: vihreä-hopeanharmaa. Kuviokin mun mieleen. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, otanko kankaan vai en. Sen sijaan piti miettiä kolmesti, tuleeko kankaasta kalsareita pienille miehille vai jotain itselle. 

Tuli jotain itselle. Korkeakauluksinen paita, jossa on pitkät "hiharesorit" (kuvassa taitettu kaksinkerroin, koska ovat suorastaan ylipitkät), hieman alaspäin levenevä helma ja leveä helmakaitale. Yksinkertainen, nopea tehdä, sopivasti näyttävä ja kuitenkin hillitty arkipaita, joka ei muistuta paitana enää yhtään kalsarikangasta. Tai ehkä vähän - sopivasti.

Ps. Kävin Eurokankaassa ja myyjä ihastui kankaaseen. Etsin tälle jotain paria (lisuketta) siltä varalta, että kalsarimaisuuden hävittämiseen tarvittaisiin järeämpiä keinoja. Laskin kankaan hetkeksi palalaarin reunalle ja sillä siunatulla sekunnilla, kun irrotin käteni siitä, tarttui kankaaseen vanhan rouvan käsi. 
- Ei! Ei, älä ota sitä. Se on mun! Siis se on minun oma kangas. 
Sitten me kolmestaan kilvan kehuimme komeaa kangasta. Ja minä olin onnellinen, että se on mun.

Suuresta maailmasta Suomeen levinnyt swants-villitys iski minuunkin. Jutun juju on siinä, että tehdään (mahdollisimman rumasta) villapaidasta housut - siis swantsit. Minä ostin pinkin H&M:n neuleen. Ois saanut olla isompi, mutta en löytänyt yhtään sellaista, jossa olisi ollut villaa edes nimeksikään. Pari täysvillaista kirjoneuletta olisi ollut, mutta ne olivat aivan liian paksut. 

Nämä on rumat. Äärimmäisen rumat, mutta mukavat ja lämpimät jalassa. Ohjeesta poiketen jouduin tekemään housuihin haarakiilan. 

Uskotteko, että kun joku on tarpeeksi rumaa, siitä tulee jo kaunista? Niin minä ajattelen. Uskallan jopa sanoa, että swantsit olivat hyvännäköiset vanhan takkimekon kanssa.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Missä palaa?

Pienelle pojalle tilattiin joulupukinkonttiin palomiehen asu.

Jos olisin tiennyt tilauksen ottaessani, millainen homma on edessä, olisin ehkä kieltäytynyt kohteliaasti - tai sitten en. Urakka oli melkoinen, mutta olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, joten kai sitä tämän luomisentuskankin unohtaa pian.

Minulla ei ollut selkeää mielikuvaa palomiehen asusta. Googletin. Olisi tietenkin pitänyt tietää, että hakusanaksi täytyy laittaa sammutusasu, muuten löytää pääasiallisesti puolipukeisia miehiä ja puputyttöjä. 

Pistoliekillä on erinomaiset sivut. Otin puvun mallin sieltä.


Materiaalit asuun hankin luonnollisesti kirpparilta. Collegetakki oli aikuisten kokoa ja perujaan Äkkihopulta, joka on pohjoisen ensihoito- ja sairaankuljetusfirma. Miten lie takki näin etelään joutunut, mutta paikalliselta kirpparilta minä sen ostin. Eikös tuo nimi hyvin palvele pientä palomiestäkin?

Housut oli pari kokoa liian isot, joten pienensin niitä vähän.

Heijastinnauhoista kiitos kuuluu pari sataa kilometriä tästä paikasta pohjoiseen. Sieltä nimittäin saapui iso lasti heijastinliivejä, joista minä askartelin heijastinnauhaa. Alkuperäinen nauha oli liian leveää, joten puolitin sen. Sitten ompelin leikatun reunan kiinni liiviin, purin toisen puolen pois ja leikkasin molemmin puolin heijastinta sopivalta etäisyydeltä. Voilá, valmista nauhaa! 

Muovinen kypärä löytyi kirpparin ilmaislaatikosta. Olipas melkoinen tuuri! 

Kohta pääsee joulutonttu hoitamaan postipojan virkaa ja minä ompelemaan lisää täytettä pukin pohjattoman tuntuiseen konttiin.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Kiertolainen

Luulin, että ompelun ilo on kadonnut elämästäni. Ei onneksi ollut. Se palasi näiden kahden pienen paidan myötä. Molemmat paidat on saksittu isoista Jokapoika-paidoista. Kierrätyskamaa siis.


Tämä oli ennen naisten paita. Piti kääntää nappilista toisinpäin ja tehdä eteen saumat. (Tiiraa tarkasti, niin huomaat hienot tikkauksetkin.) Teollisuudessa ilmeisesti merkitään muotolaskokset rei'ittämällä kangas. Niinpä sitten jouduin kiertämään niitä reikiä ja kokoamaan etukappaleet kahdesta osasta.

 Takakappalekin on reikien takia ommeltu kahdesta palasta. Ihan tyylikäs ratkaisu oikeastaan. Typerä kun olin, niin tikkasin alaosan yläreunan enkä yläosan alareunaa. En edes ajatellut purkaa.
Paita on 86-senttinen.

 Tässä yrittää näkyä pieni yksityiskohta paidan helmasta. Nappilistan reunan tikkaus on alkuperäinen ja se alkoi luonnollisesti purkautua, kun katkaisin helman. Niinpä tein sitten tiuhan siksakin pari senttiä alareunasta ja tikkasin loppupätkän suoralla. Langan väri on tarkoituksella vaaleampi violetti kuin paidassa muuten. 

 Isompi poika saa 98-senttisen aivan järjettömän upeanvärisen etupaidan. (Isä sanoo aina kauluspaitaa etupaidaksi, en tiedä miksi.)

 Ompelin punaisella langalla ihan vain huvin vuoksi. Alkuperäinen väri oli sininen. Kokeilin hihansuuhalkioa Ottobren ohjeilla. Ohje oli huono, mutta lopputulos hyvä. Ob:n ohjeella myös hihan sisäpuoli on katseenkestävä. Olen aiemmin tehnyt halkiot Vaatetusalan ammattitekniikka -kirjan ohjeella. Ohje sinällään on parempi, mutta hihan sisään jää näkyviin alareunakaitaleen huoliteltu pää. Tuskinpa pikkumies kiinnittää mitään huomioa alareunakaitaleen siisteyteen, mutta tulinpas huomioineeksi tällaisenkin asian.

Jonain päivänä ehkä saan kauluksen napin samaan linjan miehustan nappien kanssa. Huomaa eriväriset langat napeissa ja napinlävissä.

torstai 21. marraskuuta 2013

Koko joukko

En pidä joulusta. Tarkemmin sanottuna en pidä siitä hössötyksestä, mitä joulun ympärille on rakennettu. Ahdistun, kun kaupoissa on joulukoristeet, kuusia pitkin ja poikin, lahjakääröjä, markkinahumua, liikaa loistetta ja kimalletta. Tänäkin vuonna lahjon vain kaksi nuorinta kummilasta. Itselleni olen varannut matkan etelän lämpöön, auringon alle.

Sen verran olen joululle heltynyt, että osallistun Suomen suurin joululahja -kampanjaan. Kissasta ja tummasta valaasta olikin jo kuva aiemmin. Seurakseen ne saivat sirkushevosen (, jolla on pitsireunainen, riemunkirjava  satulahuopa selässä, mutta jota ei näy) ja kaksi pinkkiä valasta. 


Olen viettänyt niin sanotun kankaattoman kuukauden eli en ole ostanut kankaita. Yritin samaa jo aiemmin tänä vuonna, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt ei ole ollut mitään vaikeutta olla ostamatta. Olisi ehkä pitänyt luvata, että ompelen entisistä jotain. Kankaat eivät ole lisääntyneet, mutta eivät vähentyneetkään. Yhden trikoopaidan olen itselleni pehmojen lisäksi ommellut. Ei siinä paljon varastot hupene.

Ompeluinto on kadoksissa, on ollut jo pitkään. Kun ompelee työkseen ja harrastuksekseen, alkaa nopeasti lähestyä kyllästymispistettä. Siksi voi olla, että Vaatekomeron ovet sulkeutuvat. Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt, mutta ainakin toistaiseksi hiljaiselo (blogissa) jatkuu.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Lahjakas

Tiedätkö jonkun paremman tunteen kuin se, joka tulee, kun onnistuu ilahduttamaan toista? Minä luulen, että juuri tuo tunne on pontimena sille, että hurahdan kerta toisensa jälkeen osallistumaan hyväntekeväisyystemapauksiin. 

Nyt on parhaillaan meneillään Suomen suurin joululahja -kampanja. Oi, mikä oivallinen tilaisuus tuhota tilkkuja, päästää luovuus valloilleen ja saada hyvää mieltä. 

 Froteinen kissa on tehty saunatakin hihoista. Silmän mustuaiset on leikattu Muija-kankaasta, valkoiset osat vanhasta lakanasta. Täytteenä entinen tyyny. Kaava on STILin, arveltavasti 70-luvulta.

Valas, jolta puuttuu evät. Kaavoitin valaan itse ja olin niin innokas kokeilemaan, miten kaavanosat sopivat toisiinsa, että unohdin kokonaan evät. Kaavasta tuli kerralla hyvä ja aion tehdä näitä vielä pari lisää. Tosin silmien paikkaa pitää vielä miettiä, sillä nyt valas näyttää kovin surulliselta. Haluaakohan kukaan pieni potilas apaattista valasta itselleen?

perjantai 18. lokakuuta 2013

Yökyöpeli

Oijoi! Olen lomaillut kuluneen viikon ja laiskotellut oikein antaumuksella. Tehnyt vain sellaisia asioita, jotka huvittaa. Ei ole huvittanut tiskata eikä siivota, mutta ommella, kuntoilla ja nukkua on. Lomalainen saa ommellakin hitaammin kuin normaalisti. Niinpä viikon saldona on melkein valmis mekko ja yksi jumpsuit.

Jumpsuit on tehty miesten velourpusakasta. Yllättävän paljon kangasta menee 80-senttiseen pukuun. Niin paljon, että lahkeista ei tullut täysimittaisia, vaikka pusakka oli L-kokoinen. Toki kangasta olisi riittänyt jatkopalaksi, mutta en millään keksinyt, mihin kohti tekisin sauman niin, että puku ei olisi jatketun näköinen. Niinpä sitten otin avuksi keltaista velouria, silitin toiselle puolelle liimakankaan, leikkasin talosilueteiksi ja ompelin lahkeisiin. Sopivasti sai tällä konstilla lisää pituutta. Tosin lahkeet ovat nyt hieman tönköt, mutta uskon, että ne pesussa pehmenevät.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kirjastokassi

Viime yönä ompelin kassin. Se on myynnissä Vaatekomeron Puodissa, josta löytyvät myös tarkemmat tiedot.

torstai 10. lokakuuta 2013

Pussi rinkaa rinkan matkaan

Minulta tilattiin rinkan suojapussi. Reissulainen lentää ensin pitkän matkan, pysähtyy yöksi kaukaiseen maahan ja jatkaa seuraavana päivänä kaukaisen maan naapurimaahan - lentäen sinnekin. Kaikkien ulokkeidensa, viilekkeidensä ja nauhojensa takia rinkat pakataan yleensä lentokentällä joko suojakelmuun tai jätesäkkiin. Reissulaisen mielestä oli kätevämpää, että olisi oma pussi, johon rinkan sujauttaa. Silloin rinkkaa ei tarvitisi joka välissä muovittaa ja repiä muoveista pois.

 Arvatenkin ehtona oli, että kangas olisi kestävää, mutta kevyttä ja mahtuisi pieneen tilaan. Pitkän mietinnän jälkeen silmäni osuivat entisen tikkivuorin päällikankaaseen, josta olin ratkonut levyvanun muihin tarkoituksiin. Kangas on vuorisatiinia, kohtuullisen kestävää, mutta silti keveää. Väri sattui olemaan sopivasti tuollaista kotimaisen sinistä. :)
Pohjaksi ompelin soikion tai oikeastaan suorakulmion pyöristetyillä nurkilla. Kantohihnat menevät pussin ympäri. Ovat siten vahvemmat ja kestävät ankarampaa käsittelyä. Kuvassa sangat ovat vielä liian pitkät, lyhensin niitä kuvauksen jälkeen.
Huomaa hihnojen välissä kirkas nimilapputasku.

 Pussin erikoisuus ja ylpeyden aihe on pussin kiristysnauhan säilytystasku. Nyörikujan suulle ompelin taskun, jonka alareunaan jätin kaksi reikää nyörin päille. Pujotin nyörit taskuun sisään ja lisäsin kiristyslukon. Kun pussinsuu on kiristetty, nyörin voi sujauttaa taskuun ja pistää taskun tarralla kiinni, jolloin nyörin päät ovat siististi tallessa eivätkä voi tarttua mihinkään. 

Pussi on näköjään oikein oivallisen kokoinen vieraspatjalle. Onpahan reissun jälkeenkin käyttöä.

Hyvää matkaa pikkusisko!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Paluu alkuun

Viime kerralla ihmettelin, miten olin päätynyt ompelemaan joustavista kankaista vaatteita. Nyt olen palannut ruotuun - ja oikeastaan siihen pisteeseen, mistä koko Vaatekomero sai alkunsa. Ompelin nimittäin itselleni mekon. Kangas on tietenkin kirpparilta, samoin kaavat. 

 Kankaana on Marimekon Taifuuni vuodelta 1968. Ihana, ihana vihreä!
Mekon malli on hyvin yksinkertainen. Tein mekosta niin A-linjaisen kuin sain. Malliin olisi kuulunut kaulukset, mutta siihen ei kangas riittänyt. Takana olkasaumoissa on muotolaskokset.
Itsensä kuvaaminen on vaikeaa. Siinä vaiheessa, kun käsi alkoi krampata, lopetin kuvaamisen.

Napit tein itse - tai siis päällystin ne. Leikkasin hulpiosta kankaan tiedot napeiksi. Peilikuvasta saatte tihrustaa, mitkä kohdat ovat osuneet saksien alle.
Kuten varsinkin ensimmäisestä kuvasta voi huomata, mekko on himpun verran kireä eräästä kriittisestä kohdasta. Voi siis olla, että tämä päätyy pikkuiselle siskolleni.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Ennenkuulumatonta!

Ohhoh! Mitenkäs tässä nyt näin kävi? Kaikki viimeisimmät ompelukseni ovat joustavista materiaaleista. Yksi asia on kuitenkin ennallaan: kaikki (pää)materiaalit on kirpparilta. Resoria k-kaupasta löytyy harvemmin, joten sitä täytyy ostaa välillä muualta. 
Pari päivää sitten onnistuin tosin varastamaan resoria. Ei, en tehnyt sitä tahallaan. Kävin Käsityöneuvonnassa piirtämässä yhdet kaavat ja ostin samalla framilonia ja resoria. Jouduin lähtemään aika kiireellä pois ja keräisin nopeasti tavarat ja maksoin ostokseni. Kadulla aloin miettimään, että loppusumma oli kyllä aika pieni ja tajusin, että framilon oli jäänyt laskuista pois. Pääsin kotiin ja aloin purkamaan reppua, jolloin tajusin, että olin pakannut mukaani kaksi palaa turkoosia resoria - siis sen, jonka ostin että sen, joka piti jäädä Käsityöneuvontaan. No, ensi viikolla menen palauttamaan resorin ja maksamaan framilonin.

 Kummipojalle tein hupparin. Poika on nyt 2-vuotias ja mieluisin vaate on kuulemma huppari. Kaava oli tosi kummallisen mallinen ja kaiken soveltamisen jälkeen toivon, että vaate sopii pojan päälle. Tätä tehdessäni unohdin langansuunnat ja muut. Leikkelin palat sieltä, mistä ne parhaiten tuli. Poikittainen tikkaus etukappaleessa ei ole vain koriste. Siinä on oikeasti sauma.

 Toiselle pojalle koostin joustofroteepaidan. Miehusta on neljästä palasta. Kainaloiden alla ei ole perinteistä sivusaumaa. Hihoissa on öööö... pintuck-laskoksen tyyppiset ompeleet. Ne ovat peruja edellisestä elämästä, jolloin paita oli vielä aikuisten jumpsuitin muodossa. Silloin laskokset ovat olleet eräänlaisina prässeinä lahkeiden etupuolella.

 Kummipojan isosiskolle tein myös hupparin. Isosisko pitää monen pikkutytön tavoin pinkistä. Mietin pitkään, miten somistaisin kovin yksinkertaista vaatetta. Ensin päätin ommella taskut. Edelleen takki oli jotenkin vaisu. Sitten muistin paljetit, jotka ovat aiheuttaneet minulle kohtuullisen usein harmaita hiuksia. (Pienet vieraat rakastavat lasista paljettipurnukkaa ja kerran jos toisenkin olen kontannut iltahämärissä enimpiä paljetteja lattialta. Ronskisti olen antanut mennä niistä osan imuriinkin, mutta edelleen niitä on jäljellä.) Paljeteista sitten ompelin taskunsuihin vähän blingblingiä.

 Samainen neiti saa myös velourhousut. Epäilen kyllä, että vaikka kavensin näitä reilusti, housut pyörivät edelleen hoikan tytön päällä. Ehkä ne kuitenkin jotenkin pysyvät menossa mukana, kun laitoin vyötäröresorin sisään kiristysnauhan. Toiseen lahkeeseen lisäsin muutaman paljetin.
Todennäköisesti paljetit eivät kovin kauaa paikaallan pysy, joten taidan armeliaasti laittaa vaatepaketin mukaan muutamia kipaleita niitä lisää. Arvelen, että tytön äiti ilahtuu tästä lahjoituksesta kovin. (*virnuilee ilkikurisesti*)

Jotta totuus ei unohtuisi: tältä minulla näyttää ompelupäivinä eli siis aina. Toinen matto potkaistaan kasaan ja lattialle levitetään kaavat, kankaat ja muut tykötarpeet. Voitte arvata, että työasento on erittäin ergonominen.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Terveisiä maailmalta

Asiakkaat ovat taas muistaneet minua kuvin. Hyvä te!

 Tällä nassikalla on minun tekemä Mariraitainen mössa ja ihan ensimmäisiä ompeluksia oleva takki. Makia ilmekin pojalla on.

Toisinaan mopot ovat tottelemattomia, eivätkä anna kuskin istua selässään, vaikka oikeastaan kyllä pitäisi.
Isommalla pojalla samanlainen setti minun ompelemiani kuin pienemmälläkin eli siis mössa ja takki.

 Mekko, jolla osallistuin taannoin ompelukisaan, näyttää omistajansa päällä erinomaisen hyvältä. (En voittanut kisaa, mutta hyvänä joukon jatkona heiluin.)
Neiti tykkää Martti-autosta ja niinpä mekon taskuista oli kuulemani mukaan tullut heti Martin lamput. Lisäksi Martti on ruskea, joten ihka aito Martti-mekkohan tämä silloin on.

Toisessa mekossa on vielä hieman kasvunvaraa.

torstai 12. syyskuuta 2013

Suomipoppia papukaijalle

Papu ja Kaija saivat 
papukaijan.
Se on tuliainen faijan
toiselta puolelta maailman laidan.
Étonné!, huutaa papukaija
ja faija, 
joka sille siemeniä laittaa, 
luulee sen sanovan: Etoo ne
ja siemenet hedelmiksi vaihtaa. 
Ei puhu ranskaa faija
- eikä tahdo papukaija
suomea oppia, 
vaikka Suomipoppia,
soittavat Papu ja Kaija.

Minulla on uusi lehtihyllykkö (= kaavahylly) ja papukaija halusi heti sen päälle kiekkumaan. Yritin kieltää sitä, mutta...

...se vain käänsi pyrstönsä minulle.
Kyllä noin komeaa pyrstöä sopiikin näytellä.

Välillä se vilkuili sivusilmällä minua. Taisi olla tylsää istua nokka kiinni seinässä.

Papukaijan vartalo on tehty entisestä lyhythihaisesta paitapuserosta. Nokka on pala vanhaa lakanaa ja pyrstö tilkkupussista löytyneistä puuvillasatiinipaloista. Silmän ulkokehä on pitkänomaisesta esineestä, josta en tiedä, onko se kaulakoru vai vyö. Kirpparimyyjä sanoi tuoneensa sen Ranskasta. Siksi kai runon papukaijastakin tuli ranskankielinen.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Kas, kassi!

Hurmaannuin niin eilisestä ostoskassin ompelusta, että tein tänään pari lisää. 

 Ruskea-kelta-oranssi kassi on keskiverto muovipussin kokoinen. Päällinen vahvahkoa puuvillaa, sisällä ohut ruudullinen puuvilla, jonka ruudut on kierossa. MYYTY

Pieni pinkki kassi on kaupan hedelmäpussin mitoilla tehty. Jos minä olisin vielä kerhoikäinen, pakkaisin kassiin eväät ja esittelisin kerhomatkalla kassia kaikille vastaantulijoille. Kameralaukuksi tämä on liian pieni ja pölyävä eikä tässä ole tarpeeksi pehmusteita. MYYTY

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kenen vuoro mennä kauppaan?

Inhoan (ruoka)kaupassa käyntiä. Olen kehittänyt selviytymisstrategian: ostan aina samoja tuotteita, jolloin kaupassa voi kiertää tietyn reitin pikavauhtia ja napsia tavarat lennossa mukaan. En ikinä, koskaan, milloinkaan jää tutustumaan uutuuksiin, keksimään uusia ruokareseptejä tai haaveilemaan illalliskutsujen järjestämisestä. Ei. Minun tieni vie hedelmien ja vihannesten kautta leipäosastolle, sieltä maitohyllylle ja lopuksi kassan läheisyydestä otan vielä kaurahiutalepaketin - noin niin kuin pääsääntöisesti.

Kauppareissuista voi tehdä tosin taidettakin. Tai jos ei sentään aivan taidetta, niin voi kuitenkin yrittää lievittää sen tuomaa tuskaa. Vaikkapa kauniilla kauppakassilla. 

 
Asiakas toivoi muovipussin näköistä kauppakassia. Taskukin siinä sai olla. Kassi on tehty vanhasta essusta ja essu puolestaan oli tehty monesta, monesta kangassuikaleesta. Toisen puolen kassista sain yhdestä palasta, mutta tämä taskupuoli täytyi koota kahdesta suikaleesta. Taskun tehtävänä on peittää mahdottomaksi osoittautunut rinkuloiden kohdistus ja vino sauma.

Muovipussista poiketen tässä kassissa on tasainen pohja. (Hyvin kassi sointuisi laukkujeni jatkoksi. Innostaisikohan uusi kauppakassi ruokaostosten tekemiseen?)

Kassin vuoriin tein salataskun pohjalevylle. Jos levy alkaa ärsyttää, sen voi ottaa pois.
Vuorina toimii vanha lakana.

Asiakkaan toiveena oli, että kassiin mahtuu kahdeksan maitopurkkia. Minulla oli vain kuusi litraista purkkia, mutta näiden perusteella voin sanoa, että kahdeksan mahtuu ja tilaa jää vielä makkarapaketille ja suklaalevylle. Ja monelle muulle.

Ps. Näistä kuvista voitte nähdä kuvaamisen vaikeuden. Ei ole niin yksinkertaista saada kuvista saman sävyisiä, olletikaan, jos kuvaa eri huoneissa. Valon ja valaistuksen hallinta vaatii harjoitusta.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Raivausta

 Pakastimen päällisen tyhjennystä, osa 2.
Miten harmillista onkaan, että silmä tottuu epäkohtiin. Sokeutuu sille, että kirpparijäämistölaatikko rojottaa keittiön avohyllyllä jo kymmenettä kuukautta ja pöydän pääty on vuorautunut paperikasan alle.
Toisinaan onneksi iskee inspiraatio hyökätä kaaoksen kimppuun. Lauantaina tyhjensin edellä mainitun hyllyn ja silitin pakastimen päältä monta kangasta kuvattavaksi. Vielä on kuvattavia, koska jotenkin se pino vaan salakavalasti kasvaa nopeammassa tahdissa kuin saan aikaiseksi järjestää kuvaussessioita.
Valitsin linssin eteen vihreää, keltaista ja violettia.

 VI38 Puuvillainen puoliessu. Taskut on ja helmassa röyhelö. Jos sinulla on essun puutetta, niin tästä saisi. Voi tästä jotain pientä ommellakin.

 VI39 Olen iloinen, että valokuvauskurssi jatkuu jo huomenna. Ottaessani tätä kuvaa värit näyttivät kamerassa aika oikeilta. Tietokoneen ruudulla eivät sitten enää näyttäneetkään. Muokkasin värejä lähemmäksi oikeaa, mutta miten ihmeessä ne taas voivat näyttää noin kummalliselta?
Joka tapauksessa kangaspala on puuvillaa ja sitä on vain pala. Kankaan pohjaväri on syvä kirkas vihreä. Ja mun suosikki on tuo norsu. MYYTY

VI40 Puuvillainen tyynynpäällinen. Värit ovat jo haalenneet ja vaalenneet niin kuin laulussa lohikäärmeen suomut. Niin hellyttävää kangasta kuitenkin, että oli pakko ostaa. Tämä on kesäiseltä viikon kirpparikierrokselta, jostain läheltä länsirannikkoa. MYYTY

 VI41 Kokonainen päiväpeite joustamatonta yksipuolista froteeta. Hirveästi langannousuja, joten tarkkana pitää olla, mistä kohti alkaa paloja saksia. Minulla on ollut tätä myös punaisena ja siitä on tehty Punahilkka-takki. MYYTY

 KE28 Tämän pitäisi olla sitruunankeltainen. Ratkoin aikuisten hihattoman joustofroteisen jumpsuitin. Siitä piti tulla lapsen jumpsuit, mutta eipä tullut, kun kangas ei riittänyt. Vauvalle potkupuku tai jotain muuta tästä tulisi. MYYTY

 KE29 Taas pitää huutaa Heja Sverigeä. Minä olen sini-keltaisen ystävä. Aivan tosi makea puuvillasatiininen kangas. Ollut lie päiväpeittona tai verhona. Aivan oivallista mekkoon - aikuisten mekkoon etenkin.

 KE30 Oletettavasti Mika Piiraisen Marimekolle suunnittelema kangas. En löytänyt kuosille nimeä etsinnöistä huolimatta. Pohjan väri on  tumma luumu. Isoja palloja on vain tuo näkyvä rivi toisessa reunassa kangasta ja pikkupalloja sitten toiseen hulpioon asti.
Kankaan materiaaliakaan en uskalla varmaksi sanoa. Sellaista ohkaista, kohtuullisen hyvin laskeutuvaa mekkokangasta tämä on. Katsokaapa, millainen mekko täällä on tästä kankaasta tehty.
Minun visiossani mekossa olisi pienenpienesti hihaa, pääntiellä laskokset ja pituutta polveen asti. Tässä yksi hyvä esimerkki mallista. MYYTY

 Voi pöppö! Miksi olen alkanut koodata kankaita värien mukaan? Mikä tällekin nyt laitetaan koodiksi? Tämä ei mahdu mihinkään jo olemassaolevaan.
Tämä on naisten mallinen Jokapoika-paita, koko XL. Näillä koordinaateilla saa tästä pyytää ompelemaan jotain. Paita on hyvässä kunnossa, joten sen voi ostaa kokonaisenakin. MYYTY