Joulupukki matkaan jo käy...

Huomenna on se suuri päivä, jolloin menen luovuttamaan ensimmäisen satsin Nuppupeittoja Keski-Suomen keskussairaalaan. Olen iloinen ja hieman jännittynyt. Tiedän, että peittoja odotetaan. Peittoja on nyt 36 kappaletta. Nämä ovat tulleet muutaman viime päivän aikana:

 Kaisu toi käsityöneuvontaan neljä siilipeittoa ja kaksi nallepeittoa, joiden toisella puolella on mintunvihreä flanelli.

 Lisäksi Kaisu oli ommellut kaksi Muumipeittoa, toisesessa kääntöpuolella vaalea kuviollinen flanelli ja toisessa mintunvihreä.

 Kaisa-Liisan tapasin kaupungilla ja sain häneltä kahdeksan peittoa. Tässä ensimmäiset neljä: ensin kuvat etupuolelta ja sitten samat peitot kääntöpuolelta.

 Ja vielä toiset neljä Kaisa-Liisan tekemää peittoa molemmin puolin.

Kyllä näitä kelpaa lähteä viemään. Kiitos kaikille tähän mennessä osallistuneille! Keräys jatkuu ja peittoja saa toimittaa minulle siihen tahtiin, kun ehtii tekemään.

Knekko ja Huhhu

Kävin kotipuolessa ja lähikirpparilla oli Marimekkoa kapallinen. Ostin. Ensimmäisenä kankaan nähnyt tilasi siitä lapselle mekon.

 Koko on 98 ja malli suunniteltu yhdessä tilaajan kanssa.

 Mekkoon toivottiin nauhaa (ja rusettia - rusetista en ole varma) rinnan ympärille. Ompelin vinonauhasta somisteen ja lisäsin vielä kukkanapin kruunaamaan koreuden.

 Takana on napit.

 Tässä on koira, jonka kirsuhuovan etsiminen tuotti tulokseksi Nuppupeiton. Koiran kaavan sain äidiltä. Hän pelotteli minua, että koiran ompeleminen on tositosi vaikeaa. No, olihan se, kun karvan toisella puolella on keinonahka. Minulla ei ollut tarpeeksi vahvaa neulaa ja voin kertoa, että ohuella neulalla keinonahan ompeleminen on lähes mahdotonta. Kone tekee hyppytikkiä ehtimiseen. Onneksi kirpparilta löytyi vahvempia neuloja. Jo luonnisti!

 Koiran kaavat on vähän, tai oikeastaan aika paljonkin, hassut. En ymmärrä, miksi pää pitäisi koota ensin ja sitten muu vartalo ja tämän jälkeen yhdistää ne. Miksi leuanalus ja rintakappale ovat erikseen? Minä tein niin kuin minun järkeni sanoi ja ompelin ensin pään sivukappaleet kiinni vartaloon ja sitten vasta muut osat. Alaleuan ja rintakappaleen yhdistin yhdeksi ja siitä tuli oikein hyvä.  Jos vielä joskus teen toisen koiran, muokkaan kaavoja ankaralla kädellä.

Mutta kaunis koira tästä tuli. Eikä tämä ollut niiiiiiiin vaikea ommella kuin äiti pelotteli. Ehkä oma ompelujärjestys ja kaavojen muokkaus helpottivat työtä. 

Nyt pikkutyttö saa uuden Huhhun, kun entinen on hoidettu riekaleiksi.

Etsijän harhaannus

Ompelin koiran. Siltä puuttui vielä kirsu ja ajattelin tehdä sen huovasta. Huopapussia ei kuitenkaan näkynyt kaapissa sillä hyllyllä, jossa sen olisi pitänyt olla. Muistelin, että olin ehkä laittanut pussin tilkkusäkkiin. Kaadoin tilkut lattialle ja parin tunnin päästä huomasin, että huovat eivät olleet tilkkusäkissä, mutta olin tullut ommelleeksi Nuppupeiton.

Koira on edelleen kirsuton ja huovat löytyivät kaapista juurikin siltä hyllyltä, jossa niiden pitikin olla. Tarvitsi vain siirtää pari pussia edestä.

Koirasta tulee kuva, kunhan sillä on silmät päässä ja kirsu kuonossa.

Ps. Kuinkahan monta tilkkupeittoa mun pitää ommella, että tilkkusäkissä huomaisi vajumista?

Kun on oikein pieni

Vuosi sitten päätin alkaa kerätä Nuppupeittoja Keski-Suomessa. Muutama viikko sitten sain ensimmäiset Nuppupeitot. Hitaasti hyvä tulee, sanotaan. Siihen minäkin luotan.

 

 Ulla toi ompelumaratonille mukanaan viisi peittoa. Tässä niistä neljä, sillä viides on samanlainen kuin oikean yläkulman peitto.

Samat peitot toiselta puolen.

 Outi oli ommellut seitsemän peittoa ja toi ne melkein minun kotiovelle. Tässä punasävyiset molemmin puolin.

 Tässä saman satsin sinivihreät. 

Lisäksi Outi oli tehnyt mukaan onnittelukortit, joissa on Hannele Huovin runo: 

Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokin lehden alla,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni

voi istua lumihiutaleille, 

liitää maailman tuulien teille,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni

voi keinua heinässä heiluvassa,

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni.

Kiitos Ulla ja Outi! Nyt peittotili on virallisesti avattu. Kun lasketaan yhteen nämä ja minun tekemät peitot, on jo 19 peittoa kasassa. Hyvä alku. Lisää on tulossa - ainakin näin on luvattu. Vien peitot keskososastolle juuri ennen joulua.

Vaikeita valintoja

 Ostin kirpparilta taannoin valtavan kokoisen luonnonvalkoisen villakankaisen housuhameen. (Olisiko vielä ollut joku adjektiivi, jolla kuvata housuhametta?) Näin heti, että kangas on kuin tehty tähän takkiin:

Tämä tapahtui ennen sitä, kun kankaat siirtyivät ompelupöydältä kirjahyllyyn, joten konttasin polvet ruvella lattialla ja sommittelin kaavoja ratkottuihin lahkeisiin.

 Takki on siis ohuehkoa villakangasta. Pestävissä 40 asteessa. Edessä on ns. prinsessaleikkaukset eli sauma kaarevasti kädentieltä helmaan. Nuppineulat on merkkinä nappiriville.

 Takanakin on prinsessaleikkaukset ja keskellä sauma, jossa on hieman muotoa niin, että takki istuu vyötäröltä paremmin. Olalla laskokset, tietenkin, sillä hienoissa takeissa kuuluu olla sellaiset.

 Joitakin saumoja on korostettu tikkauksin. Huomaa hihasauman kaareva muoto. Suunnittelija on ollut viisas ja jättänyt kyynärpäälle tilaa. 

 Takissa on ohut vuori. Mainittakoon, että takin helma ja hihansuut on käännetty käsin. Siis sekä vuori että päällikangas. Joskus minulla on viitseliäisyyttä, läheskään aina ei. Takki on MYYTY.

Sitten se vaikea valinta. Millaiset napit laitan takkiin? Vaihtoehdoista ei ole puutetta:

 Siniset ja vihreät vasemmalta oikealle: 1. tummansininen, 2. metsänvihreä, 3. iso tummansininen, 4. vihreä, 5. kirkas sininen

 

 Ruskea-harmaat: 1. tummanruskea, 2. harmaa, 3. harmaanvihreä, 4. beige

 Punaiset: 1. vaaleanpunainen, 2. viininpunainen, 3. oranssinpunainen, 4. punainen, 5. kangaspäällysteinen punainen

 Valkoiset: 1. puhtaanvalkea, 2. luonnonvalkea kupera, 3. luonnonvalkea

Mustat, osa 1. Vasemmalta oikealla ykkösestä neloseen, en ehdi nyt paremmin erotella.

Mustat, osa 2. Eroavat edellisistä siinä, että nämä ovat kantanappeja. 1. puolipallo, 2, kupera, 3, tasapintainen.

No niin. Äänestäkää, mitkä napit kannattaisi takkiin laittaa. 

Minä juoksen nyt pian kuntoilemaan. Kuvistakin voi ehkä päätellä, että ei ollut kauheasti aikaa kuvata ja säätää valotuksia. Mur!

Ps. Tajusin, että minulla on hirveästi nappeja. Taidan laittaa niitä koskien jonkun arvauskilpailun pystyyn. En nyt, mutta joskus.

Kuvattu, mikä luvattu

Tässä uusi järjestys. Työ on vielä hieman kesken, mutta aurinko paistoi aamupäivällä niin mukavasti kankaisiin, että oli pakko ottaa kamera esiin. Tietenkään se aurinko ei tässä kuvassa näy, koska piti käyttää salamaa.

Lattia näkyy taas ja ompelupöydällä mahtuu kohta piirtämään kaavoja ja leikkaamaan.

Mutta kyllä minusta näyttää, että näissä kahdessa alemmassa kuvassa kankaita on enemmän. 

Oli miten oli, nyt kankaat on hyllytetty. 

Olen saanut myös pari uutta lukijaa lähiaikoina. Tervetuloa!

Pitäisi lopettaa ajoissa

Minulle on opetettu, että ompelu pitäisi lopettaa heti, kun kone tekee ensimmäisen syrtyn. Ruhtinaallinen taukokin voi pelastaa tilanteen.

Minulla on tässä läksyssä vielä opettelemista. Tänään annoin koneen tehdä ainakin viisi syrttyä puolen metrin matkalle. Langoitin koneen monta kertaa uudelleen, tarkistin alalangan, vaihdoin jopa neulan. Ei, mikään ei auttanut. Lopulta nostin työn syrjään, kun saumaa olisi ollut jäljellä enää neljä senttiä.

Päätin, että voin kuitenkin silittää tukikankaat yhteen mekkoon ja takkiin. Neljä tukikangaspalaa meni kunnialla, viidennen silitin rautaan kiinni.

Siinä vaiheessa taas muistin, että pitäisi lopettaa heti, kun alkaa vastustamaan.

Ei muuta tällä kertaa.

Ps. Kirjahylly siirtyi varastosta toimittamaan kangashyllyn asemaa. Kohta kankaat on laskosteltu uudelleen ja uskokaa tai älkää, niitä näyttäisi olevan huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Kuvia sitten, kun työ on valmis.

Jotain pientä

 Olen uskotellut itselleni, että minulla ei ole kovin monta kangasta kuvaamatta. Aika monta niitä kuitenkin pikaisella kokoamisella löytyi. Yksi tekosyy kuvaamattomuudelle on, että minulla on ollut ongelmia kameran kanssa. Toinen tekosyy on, että monet kankaista ovat kovin pieniä.

 PU36 Valtaisa työ- tai kotitakki. Ensin ihastuin neppareihin, sitten väriin ja sitten ajatukseen, että teen tästä jotain sellaista, jossa voin säilyttää nepparit. Kuka tietää, kenen kangas tämä on? Minä hieman yllätyin, kun löysin valmistajan lapun, mutta se vain vahvisti ostopäätöksen.

 PU37 Hemaiseva tyynyliina. Riittää pienen ihmisen mekkoon. MYYTY

 PU38 Kulahtanutta, mutta vahvaa apilapuuvillaa. Kovin on pieni tyynynpäällinen, mutta voisi tästä jotain keksiä. MYYTY

 SI32 Tekisi mieleni sanoa, että tämä kangas on puuvillasatiinia, mutta kovin tuntuu keinokuituiselta. Satiinisidos tässä kuitenkin on ja arveltavasti mukana ainakin vähän puuvillaa. Hulpiossa lukee designed by OILI MÄKI. Minä näen tässä kassiainekset. Huomaa, että kuvio on peilikuva sekä poikki- että pystysuunnassa. Kuva ei tee oikeutta tälle upeudelle.

 OR16 Yritin saada pienen sydänkohtauksen, kun näin tämän "essupaidan". Tämä on siis samanlainen kuin lapsille puettava suojaessu, jossa ei ole hihoja ja joka yltää vain vyötärölle ja on takaa yhdellä napilla kiinni. Tämä on kuitenkin aikuisten kokoa. Kuten kuvasta näkyy, essu on kulunut edestä. Kangas on niin mielettömän hieno, että tuo kuluma ei minua hidastanut. Kyllä tästä jotain pientä saa. MYYTY

 VI34 Kaksi tyynynpäällistä vahvaa puuvillaa. MYYTY

 PU39 Tämän päivän huikea löytö. Kolme lyhyttä verhoa. Punainen pohja, tummansiniset pallot, jotka ovat halkaisijaltaan noin 10 cm. Todellisuudessa värit ovat hieman tummemmat. Näistä tulee vaikka takki aikuiselle tai muutama vauvan makuupussin päällinen.

VA10 Toinen kangas, jonka takia sain pienen hepulin. Yksittäinen verho, jossa on lapsia liikennevälineissä. Harmillista, että kankaassa on maitokahvin värisiä tahroja, joita en saanut pesussa pois. Toisin sanoen tästä on pelastettavissa yksittäisiä kuvia ja pari isompaa kokonaisuutta. Kuvat ovat noin 30cm leveitä. MYYTY

Almalle ja Nupulle

 Jipiajei, jipiajei! tai jotain sinne päin. Katsokaa, mitä olen ommellut! Olen niin ylpeä itsestäni.

 Kassi tai siis olkalaukku tai joku sellainen esine, jonne voi laittaa tavaroita sisään ja sitten kantaa hihnalla olalla. Aivan parasta laukussa on applikointi. Seuraavaksi parasta on väri(t).

Kuva on eräältä videolta. Otin print screenin, siirsin kuvan PhotoShopiin, muokkasin, kävin tulostamassa kirjastossa, piirsin tulosteesta kaavapaperille jne.

 Tässä lähikuva applikaatiosta. Muita kuvia en saanut, kun akut loppui taas kamerasta. Pöh! Pitänee käydä ostamassa uudet.

 Olkahihna on toisesta laukusta. Oli pakko ostaa kirpparilta kokonainen laukku, että sai siitä hihnan. Huomatkaa säntillinen tikkaus.

 Sisäpuoli on oranssia puuvillaa ja sisuksessa on vetoketjullinen tasku.

Myös etureunassa on tasku.

Ps. Kassi päätyy todennäköisesti myyntiin.

Tämä on jo kokonaan toinen työ. Eilisen päivän istuin lattialla tilkkujen seassa ja pilkoin niistä neliöitä. Voisi luulla, että tässä on isokin työ kyseessä, mutta ei. Todellisuus on toisenlainen. Kyseessä on Nuppupeitto ja koko on noin 40x40. Minulla oli yksi tietty ajatus mielessäni paloja sommitellessani. Mitä sinä näet tässä?

Ollapa vielä (/taas) kesä!

Kaivoin tikkitakin yläkomerosta. Yleensä otan sen esiin vasta, kun on pakkasta. Yhdet lapaset olen jo ehtinyt tälle syksyä unohtaa kaupungille. Viime talvena hukkasin kai kolmet lapaset. Näillä lämmittelypuheilla johdattelen kesäisempiin tunnelmiin.

Pikkujätkä sai kesällä Kotiompelijattarelta shortsit. Kankaasta oli jo aiemmin tehty takki ja entisessä elämässään se oli hirmuisen pitkä yöpaita.

Katsokaa tuota vihreyttä! Katsokaa jäpikän taitoa rentoutua. Katsokaa vielä hetki, sulkekaa sitten silmät ja nauttikaa kesän lämpöä, valoa ja tunnelmaa. Sen jälkeen voi taas olla rennommin syksyssä.