Kulmakunnan komeimmat kiesit

 Lupauduin alkukesästä tekemään taas jotain sellaista, mitä en ikinä ennen. Tällä kertaa kyse oli rattaiden istuinosan uusimisesta. 

Rattaat alkuperäisessä asussaan. 

Posti toi minulle istuinosan. Silmäilin sitä, pyörittelin, tein havaintoja ja kuvasin joka kantilta. Sitten ratkoin sen osiin. 

 Asiakas oli valinnut päällystysmateriaaliksi turkoosin sävyisen sisustuskankaan. joka kestää niin vettä, räntää, aurinkoa, tuulta kuin tuiskuakin.

Tapani mukaan minä hoidin leikkaamisen lattialla. Kuvassa ollaan jo applikoinnin paikkaa hahmottelemassa.
(Huomaa kahvikuppi.)

 Toiveena oli saada rattaisiin applikointi. Asiakkaan silmää miellytti panda, joten saamansa pitää.

 Miksi silityslauta ei seiso jaloillaan? Siksi, että applikoinnin kasaaminen oli helpompaa, kun istuinkangas lepäsi osin lattialla. Muuten se yritti koko ajan karata laudan päältä. Tiedoksi heille, jotka eivät ole koskaan applikoineet: kuva kasataan kaksipuolisen liimakankaan avulla. Ensin liimakangas silitetään kiinni kuvan taakse ja sen jälkeen kuva silitetään kankaaseen. Vasta sen jälkeen ommellaan.

Ensin ompelin bambunvarret ja pandan kiinni kankaaseen. Lankojen valinta käynnissä. 

Lopuksi lisäsin lehdet.

Tällainen siitä tuli. 

Applikoinnissa käytetyt kankaat: vanha hame, tyynyliina, verhot ja pöytäliina. 

Kulmakunnan (ellei koko kaupungin) komeimmat kiesit. 

Pehmusteena on 200 grammaista vanua. Vinokantit on markiisimaista sisustuskangasta.

Asiakas oli tyytyväinen. Niin minäkin.

Herrasseurassa

Ootko sä nähnyt tään

apinani hienon ja lystikkään? 

Joo, herra Tossavainen,

se hän juuri on nimeltään.

Kummipoika täytti kolme ja päätin tehdä hänelle lahjaksi apinan. 

Apinasta tuli Herra Tossavainen muutaman yhteensattuman summana. 

Neiti 5-vee oli sitä mieltä, että Tossavaisen asu ei ole vihreä vaan sini-punainen.
Minun täytyi aivan satukirjasta tarkistaa, että onhan Tossavaisella vihreäkin puku. Oli sillä. Ja oli sellainen sini-punainenkin. Oltiin molemmat oikeassa.

Tossavainen on kovin liukasliikkeinen. Kuvauskeikan aikana se ehti leikkimään leluilla, kiipeämään aidalle ja lopuksi se päätyi rimpuilemaan pyykkitelineeseen. 

Sellaisiahan ne apinat ovat - ja saavat ollakin.