Tiedättekö, minusta on jollain kummallisella tavalla äärettömän mukavaa, kun jokin kangas kuluu yhteen ompelukseen kerralla kokonaan. Jäljelle jää vain pari niin pientä suiroa, että ne voi surutta heittää roskiin. Tätä hamekangasta ei jäänyt lapsille perinnöksi. Kaikki meni.
Tavoitteena oli tehdä niin laaja kellohelma kuin kankaasta vain tulee. Tällaiseen se riitti. Vyötärölle ompelin leveän resorin, helmaan pinkin vinonauhan.
Helmaan piti ommella myös kaksi kukkaa. Huomasin viimemetreillä, että kankaassa on kaksi reikää. Niinpä sitten väsäsin kukat, ompelin ne keskeltä kiinni ja jätin terälehdet heilumaan helman mukaan.
