torstai 27. kesäkuuta 2013

Sankoja vaille lomalainen

Vaatekomero lomailee tästä illasta lähtien hamaan tulevaisuuteen. Se hama on todennäköisesti heinäkuun puoliväli, mutta voi olla loppukin. Tiedätte, että olen palannut, kun tänne ilmestyy kuvia uusista Nuppupeitoista ja pitkään pakasteen päällä pyörineistä kankaista.

Kummipojan kassista puuttuu vielä sangat. Sitten vedän ompelukoneiden töpselit seinästä.

Edit: Töpselit on irrotettu, pojan kassi valmis, loma alkanut.

 Kummipojan kassista tuli ennemminkin laukku. Melkein matkalaukku. Päällikangas Finlaysonin vanhaa puuvillaa. Tukena vahva liimahuopa. Vuorina vihreä puuvillasatiini.

 Laukussa piti olla taskuja. Applikoin kengurun ja kengurulle ompelin verkkokankaasta (itikkaverkko) pussin. Ainakin kengu jaksaa yhden pikkuauton kantaa.

 Kantokahvatkin on. Oisivat saaneet olla vahvemmat, mutta tämä on vain jälkiviisautta.

 Laukussa on kaksilukkoinen vetskari, niin että sen saa auki puoleenväliin päätysivuja. Tarpeen tullen voi raottaa vetskaria vain jostain tietystä kohtaa. 

 Sisäänkin piti ommella taskuja. Samaa verkkokangasta ja yläreunassa kuminauha. Hyvin taskuihin mahtuu villasukat, kurakintaat, varakalsarit ja vielä jotain muutakin. Silti laukuun jää ruhtinaallisesti tilaa - vaikka isosiskonkin tavaroille. 
Ps. Kirja ei ole mikään vihje kummipojan äidille. :) Laitoin malliksi ensimmäisen kirjan, joka käteeni osui.

 Tässä pakastimen päälliset. Nämä pitäisi kuvata. Mutta vasta loman jälkeen...Saa ihailla. Varauksia en ota vielä vastaan.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kukkia kedoilla ja takeissa

Olen ollut hieman huolissani: kaikki kukat ovat jo nyt kukkeimmillaan ja kesä on vasta alussa. Mahtaako minulle jäädä yhtään kukkaa juhannuksena tyynyn alle piilotettavaksi? No, onneksi kukat eivät ole ainoita taikakasveja. Saunavastaan voi luottaa aina. Tuskin koivu lehtiään pudottaa vielä tulevien viikkojen aikana.

Säätä on mahdoton ennustaa. Onneksi monet äidit ovat yleensä kaukaa viisaita ja osaavat varautua säähän kuin säähän. Se ei ole vain heidän lastensa onni, vaan myös minun - olettaen, että saan olla osana tätä varautumisprosessia.

Olen onnellistunut lähiaikoina ainakin kahden takin verran.

 Itäisessä Suomessa riittää kukkia ja aurinkoa läpi kesän - ainakin tämän takin omistajalla.
Takissa on ohut puuvillavuori, vinonauhakanttaukset hihansuissa ja hupussa, edessä vetoketju ja helmassa nauha. Hihoihin on piilotettu resori (alakuvassa).
Takki on malliltaan aika suora, niin että se sopii sekä tytölle että pojalle. Koko 98.

 Toinen takki lähti lähemmäksi länttä. Kangas oli asiakkaan. Tässä takissa on tikkivuori. Kaava on 70-luvulta - tällä mallilla on tehty jo monta, monta takkia aiemminkin. Asiakas halusi takkiin kaaritaskut ja sellaisethan minä tein. Koko on 115. (Jostain syystä koot ovat olleet aiemmin parittomilla luvuilla, nykyisin parillisilla.)


Ps. Toimiskohan juhannustaika, jos laittaisi tyynyn alle kukkaisia kankaita?

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Raitapaitoja, mansikoita ja kilpikonna

 Epäjärjestys on täyttänyt elämäni. Se ei ole mitään uutta. Yritän toisinaan vimmatusti saada aikaan järjestystä, mutta lopputulos on vain hetkellinen silmänlume. Niinpä nytkin laitan kuvia viimeisimmistä ompeluksista enkä suinkaan niistä, jotka ovat jo kauan sitten päätyneet uusille omistajilleen, ja joiden takia blogissa on ollut kovin hiljaista. (Jos olisin järjestelmällinen, kuvaisin ja bloggaisin kaiken heti. Mutta en minä ole.)

 Veljekset saavat Mariraitaa. Isommalle (98cm) on lyhythihainen, pienemmälle (72cm) pitkähihainen. En löytänyt mieleistä resoria, joten kanttasin joustotrikoolla. Molempien paitojen kaavat jostain Ottobrestä, mutta muunneltuina versioina. Kankaana jonkun tätsyn vanha L-kokoinen paita.

 Isompi veljes saa toisenkin Mariraitaisen.Pojan äiti oli löytänyt kirpparilta hieman rikkinäisen ja pojalle liian ison paidan. Minä sitten leikkelin siitä sopivan.

 Oijoi, miten nuo tikkaukset noin vinksottaa? Hihansuihin ompelin miehekkäät halkiot.

Kesän ensimmäinen kotimainen masikka on valtava. Löysin kirpparilta mansikkaverhot, joissa oli paljon haalistumaa, läiskiä ja vaikka mitä. Keksin, että niistä voisi ommella tyynyjä. Tässä ensimmäinen koeversio, jonka täytteenä on erinäisiä kankaita, minun villatakki, fleecehuopa, vanua, yksi pieni koristetyyny ja paljon muuta. Laitoin tulitikkuaskin mitaksi viereen. Yhden tyttären sänky tulee täyttymään näistä mansikoista.

Kävin Etelä-Euroopassa ideointimatkalla. Lentokoneessa oli lehti, jossa sanottiin, että paras tuliainen on uusi idea. Bongasin kaksi tuliaista. Toinen oli tällainen kilpikonna. Eteläinen konna oli suuren lattiatyynyn/ säkkituolin kokoinen. Tämä minun versioni menisi isosta neulatyynystä. Kilpikonnalle saa nauraa aivan vapaasti. Tällaisen saa aikaan, jos alkaa nopeasti kokeilemaan keskellä yötä, osaako piirtää säännöllisen viisikulmion ja ommella palat vielä siististi kasaan.