Sarjatuotantoa

Minulle kävin vanhanaikaisesti: löysin kirpparilta vaatteen, josta tiesin heti, mitä siitä pitää tehdä. Etsin kuumeisesti kaavoja muutaman päivän ja sinä aikana ehdin löytää toisenkin kankaan, josta päätin tehdä kokeiluversion. Kaava löytyi, se on Ob:n Mustikka-haalari (6/09).

 

 

Nämä on ne harjoitteluhaalarit, jotka tein ensimmäiseksi. Ompelen joustavia kankaita harvoin, joten voitte arvata kuinka oli kieli keskellä suuta resorikanttauksia ommellessa. Yllättävän hyvin onnistui. Olin vieläpä niin uhkarohkea, että ompelin resorit sinisellä, että varmasti jokainen mahdollinen mutka ja harhatikki näkyisi. 

Nämä pökät on kokoa 62 - enempään ei riittänyt kankaan korkeus. Materiaalina velour. MYYTY

Raidallisten haalarien ompelun jälkeen silmät osuivat oranssiin paitaan, josta olen pitkään suunnitellut muokkaavani itselleni paidan. Kuningasideaa ei ole tullut ja jotenkin vierastan velouriin pukeutumista. Mutta näihin housuihin materiaali oli mitä oivallisin ja väri ehdottomasti yksi parhaista. Sakset esiin!

Halusin jotain vähän erilaista kuin edellisissä, joten kanttasin vetokejuhalkionkin resorilla. Ja jotta pääntien sai kantattua samalla, oli helpointa pyöristää pääntien ja vetuketjuhalkion kohtaamiskulma. Kankaasta ei riittänyt lahkeeseen taitetta, joten ompelin lahkeensuihinkin resorikanttauksen.

Oi, että minä tykkään näistä! Koko on 68. MYYTY

 Vihdoin uskaltauduin The kankaan kimppuun. Eikä se alunperin mikään kangas ollut, vaan joustofroteinen paita - monin paikoin kulunut ja venynytkin, mutta ah, niin herkullinen kuosi. Kun oikein tarkoin sommitteli eikä huomioinut langansuuntaa aivan tismalleen, sai paidasta leikattua 68 housut. Eteen tähtäsin rintataskun. Tasku on ehkä vähän hassussa kohtaa, mutta siihen se tuli, koska etukappaletta ei olisi saanut muuten leikattua.

Ohjeessa käskettiin laittamaan haalareihin piilovetoketju. En ymmärrä miksi. Nämä on ainoat housut, johon sellaisen raskin laittaa (todellisuudessa mitään muuta sopivaa vetoketjua ei löytynyt).

Harmillisesti pääntien kanttaus on eri korkeudella vetskarin toisella puolella. Pitänee ratkoa ja tasoittaa päät. (Äärimmäisen ärsyttävä homma, koska just siinä kohtaa on ainakin sata ommelta.) MYYTY

Harmi, että minulla ei ole näihin housuihin sopivaa lasta.

Niin, ja tervetuloa sinulle uusi lukija! Huomasin lukumäärästä, että yksi on tullut lisää, mutta olen niin tyhmä, että en osaa katsoa, kuka on uusi. Olet sydämellisesti tervetullut!

Laiskimuksen kootut teokset

Selailin valokuvia koneeltani etsiessäni Sylvan huutokauppaan materiaalia. Löysin etsimäni, mutta myös paljon sellaisia kuvia, joita en ole ikinä julkaissut täällä. Tässä löytösatoa:

 Aikuisen mekko lakanapuuvillaa. Isot raidalliset omenat on taskut. Mekko olisi ollut aika sopiva mallillekin, mutta meni kuitenkin toiseen osoitteeseen.

Toinen aikuisen mekko. Tämäkin ihan peruspuuvillaa. Koska etenkin aikuisten vaatteiden tekeminen "etänä" on todella vaikeaa, vaatteista täytyy tehdä sen mallisia, että ne menevät hyvinkin erimuotoisten ihmisten päälle. Toki minulla on aina tilaajan mitat, mutta ainoa asia, jonka niillä voi varmistaa on, että vaate mahtuu asiakkaan päälle. Ihminen pitäisi nähdä ja vaatetta sovittaa, jotta siitä saisi istuvan. Koskapa tämänkin mekon tilaaja oli kaukana eikä sovitusmahdollisuutta ollut, täytyi keksiä ratkaisuja, jotka toimisivat mahdollisimman monelle. Siksi mekossa ei ole esimerkiksi rintamuotolaskoksia, vaan pääntielle on tehty kolme vastalaskosta.

Pienemmän ihmisen mekko. Jos nyt oikein muistan, tämän nimi on Alviina kirjassa Mekkotehdas.

 Yhden illan ompeluhaasteen tuotos. Ei hassumpi essu ottaen huomioon, että tämä on leikelty täysin ilman mitään mittoja, silmämääräisesti. Essu on lasten kokoa ja aivan joutilaana. Saa ostaa pois.

 Oijoijoi! En muistanutkaan, että olen ommellut näinkin suloisen takin. Tämä oli pienen pieni.

 Kuinkahan moneen kuvaan tuo lammas on päässyt? No, sen vakipaikka on juurikin tuossa, missä otan kuvia ompeluksistani. 

Tässä nyt ei ole pääasiassa se lammas, vaan takki, johon ompelin tilaajan toiveesta tavallista paksumman vanuvuorin. Uuh! Ei kaikista helpoin tehtävä. Tähän takkiin pääsin kokeilemaan monta muutakin asiaa, jota en ollut ennen tehnyt, kuten kaitaletaskut (mikähän niiden oikea nimi mahtaa olla) ja hupunreunaan kuminauhakujan sirkka- ja lukkosysteemillä. Ja voitte arvata, että hiukan nyppi, kun huomasin, että vetskarin yläpää ei olekaan aivan tasan, vaan hupun reunat on eri korkeudella.

 Miten voi olla mahdollista, että en ole laittanut tästäkään takista kuvia? En nyt osaa tästä oikein muuta sanoa kuin, että vetoketju on kyllä ihan suorassa, vaikka kuva toista väittääkin. Ja että kangas on yksi upeimmista, joita minulla on. Kiitos vaan hänelle, jolta kankaan sain - tai oikeastaan hänelle, jolta minulle kankaan antanut oli kankaan saanut.

 Miksi minä muistelen, että olisin julkaissut jo nämä kuvat? Olkoon miten tahansa - näin komea takki ansaitsee tulla huomioiduksi vaikka kahteen kertaan. Järisyttävän komea puuvillasatiini päätyi pojan pusakkaan. Resoreiksi löytyi aitoa vanhaa paksua neulosta. Kankaassa oli paljon tahroja, jotka eivät irronneet pesussa, joten kaavojen sovittaminen kankaalle oli varsinaista sommittelua. Mahdoinkohan ommella tuon hanmade-lapun niskaan siksi, että siellä oli joku tahra vai ihan vain muuten vaan? Pay attention to nice hand stitch. (Hihii, opettelen enkkua.)

 Aikuisten takki. Tämänkin tekeminen oli millipeliä. Kangasta jäi ehkä kaksi kämmenen kokoista palaa. Muistelen, että olisin ommellut tämän keväällä niin myöhään, että kangaskaupasta oli jo viety tikkikankaat varastoon. Ystävällinen myyjä kuitenkin lupasi hakea minulle varastosta haluamaani väriä. Mitään muuta väriä ei ollut tarpeeksi kuin ruskeaa. Ilmoitin asiasta asiakkaalle ja voitteko uskoa, että hänen lempivärinsä oli ruskea! Huh!

 Pari kauneustarvikepussukkaakin olen joskus ommellut. Vuorissa on tasku.

Eräs asiakas tilasi lapselleen Mimmi-lehmän variksen. Vartalona on pätkä entistä kaulahuivia, siipinä pala hametta, päässä takin kauluri, silmänympäryksinä lakanaa, nokka housuista ja suu lakanasta. Jalat on ihan uutta huopaa. Siivet on ommeltu niin, että varis saa nostettua ne silmilleen - niin kuin sillä tapana on.

Voiko tässä vaiheessa vuotta tehdä vielä uudenvuodenlupauksen yrittää julkaista kuvat heti, kun on ne ottanut?

Tästä se lähtee

Ensimmäinen yritys kuvata pinoa pienemmäksi. Valitsin linssin eteen oranssit ja keltaiset. Todellisuudessa näitä olisi ollut kaksi enemmän, mutta toiseen en saanut kuvankäsittelylläkään oikeita sävyjä ja toisen jätin kuvaamatta kokonaan, koska en tiedä, onko siitä (enää) ompelutarpeeksi.

OR22 Tukevaa puuvillaa höystettynä rei'illä ja tahroilla. On tätä sen verran, että lapsen takin tohdin luvata. 

 OR23 Marimekon Bassoa vuodelta 1975. Tällähän on ensi vuonna nelikymppiset. Vahvaa puuvillaa tämäkin, tosin ei ihan niin tymäkkää kuin tuo ylempi. Oivallista takkikangasta kyllä. Ja tätähän riittää vaikka aikuisen takkiin. Näitä nimittäin on kolme verhoa, mutta mitä lie pakanpäätyä ja kakkoslaatua, kun näissä on iiiiisoja värivirheitä. Kyllä näistä silti yhden takin kappaleet keräilee. Ja ehkä toisenkin.

KE31 Julmetun ihanaa kangasta yhden kapan verran. Mutta mutta! Tässäkin on tahroja. Pienen kokonsa ja läiskiensä vuoksi tästä tulee vain pienelle ihmiselle hame tai mekko. Tai vaikka tyynynpäällinen. Koska kangas on harvaan kudottua ja aika paksua, mekko pitäisi vuorittaa, että se olisi mukava päällä. (Vähän olen jo suunnitellut tästä mekkoa yhteen hyväntekeväisyyshuutokauppaan. Jos olet nopea, ehdit varata tämän ennen kuin tästä tulee huutokauppatavaraa.) VARATTU