maanantai 15. kesäkuuta 2015

Vain paras on kyllin hyvää, osa 2

 Kun sovitusmekko näytti kyllin hyvältä, oli aika siirtyä varsinaisten kankaiden kimppuun. Siirsin "ompelimoni" suosiolla Käsityöneuvontaan, sillä siellä on huomattavasti paremmat pöytätilat kuin kotona, mutta ennen kaikkea siellä on ohjaaja, jota ilman en olisi ikipäivänä uskaltanut alkaa hääpukua tekemään.

Neljä metriä lakanapuuvillaa silitettynä. Puuvillasta tuli pukuun "tukikangas" eli koko puku vuoritettiin puuvillalla, jotta siihen saatiin lisää ryhtiä.

Saumanvarat merkkasin millintarkasti. Pinkki liitu näkyi hyvin kankaalla - vähän liiankin hyvin. Onneksi tajusin leikata kankaan niin, että liitumerkintöjä ei jäänyt valmiisiin paloihin.

Varsinainen pukukangas oli luonnonvalkoista satiinia. Asettelin kaavat suurella h u o l e l  l a. Puvun materiaalit ostettiin pääosin Ateljé Iinasta.

Halusin pelata varman päälle. Jokaiseen kaavaan piirsin minikaavan, johon oli merkitty raidoituksella, mikä kaavanosa on kyseessä. Pienenä sivuhuomautuksena: Belgiassa kanapaketin kyljessä oli kanan kuva ja kanasta oli väritetty se osa, joka oli pakkauksessa. Systeemi helpotti kummasti kielitaidottoman au pairin ostosten tekoa.

Puuvillakangas ja satiini neulattiin yhteen ja sen jälkeen palat kierrettiin saumurilla. Laitoin jokaiseen palaan miljoona neulaa. 


Käsityöneuvonnan Laura on oivallinen kapistus. Päihittää mennen tullen minun silitysrautani. 

Pukua sovitettiin joka välissä. Ja se todellakin tarkoittaa joka välissä.
Istuvuudesta päätellen puvussa ei ole vielä tässä vaiheessa "luut" (=rigilenepätkät) paikoillaan.
Puvussa oli minimaalinen laahus.


Tässä mallaillaan puvun päälle tulevaa pitsiä. Pitsissä oli kämmenenkokoisia kukkakuvioita.

Helman pitsi oli helppo ommella: tarvitsi tehdä vain sivusaumat.

Lantiolta ylöspäin ompelin pitsit kiinni miehustaan käsin. Mallinukke (, jonka ristin Dorikseksi) topattiin morsiamen muotoon ja puettiin hääpukuun. Tämä helpotti kummasti pitsin ompelua.
Huomaa tyllistä tehdyt olkaimet. Itse asiassa pohjustin koko yläosan ensin tyllillä, jotta sain ommeltua siihen myöhemmässä vaiheessa pitsin.

Työasennot eivät olleet kaikin ajoin kovin ergonomiset. Pääasiallisesti ompelin istualtaan. Tiukimmissa paikoissa piti nousta seisomaan. :D

Kukkakuvioiden sommittelu oli mielenkiintoista puuhaa. Välillä mekko oli täynnä nuppineuloja. Pitsikukkien (käsin!)ompelemiseen kului laskelmieni mukaan noin 50 tuntia. Muita työtunteja en laskenut. 
Osa kolme ilmestyy myöhemmin. 

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Vain paras on kyllin hyvää, osa 1

Hyvä ystäväni päätti mennä naimisiin. Kysyi minulta, josko tekisin hänelle häämekon. Kieltäydyin jyrkästi. En ole koskaan tehnyt hääpukua, en koskaan ommellut silkkiä, en en en en... Kieltäytymisestä huolimatta jo samana iltana istuin tuntikausia koneella googlettamassa hääpukuja eri kielillä.

Ystäväni hankki useita häälehtiä, joista valitsi itselleen mieluisimmat puvut. Otimme yhdestä kuvasta yhden idean ja toisesta toisen. 

Sattui hyvä onni, että olin ilmoittautunut kevätlukukaudeksi kansalaisopiston "Kotelomekosta tunikaan" -kurssille, jossa opetettiin yläosan vaatteen teko omien mittojen mukaan. Kurssin turvin uskalsin alkaa muokkaamaan ystävälleni hääpuvun kaavoja. 

Kurssilla mekon lähtökohtana oli kotelomekon kaava Modasta (5/10). Käytin hääpukuun samaa kaavaa. Eurokankaan pussi on tässä vaiheessa vain rekvisiittaa. Muistelen sen sisältäneen tarvikkeita johonkin aivan toiseen ompelukseen.

Vaikka ensimmäinen sovitusmekko tehtiin mittojen mukaan, paljon piti silti vielä kaavaa muokata. 

Hääpuku ei ollut kevään ainoa projekti. Yhtä aikaa sen kanssa tein itselleni toppatakkia, lapselle housuja, paitaa, omaa juhlamekkoa ja paria vauvan bodya - ainakin. 

Ensimmäinen varsinainen sovitusversio oli erittäin laajahelmainen. Helmaa kavennettiin ja kavennettiin ja kavennettiin ja vielä kerran kavennettiin.


Lopulta päädyttiin vain hieman levenevään helmaan. Takana on minimittainen laahus. 

Päädyin tekemään vielä toisen sovitusversion, jotta näkisin, että kaikki kaavoihin tehdyt muutokset ovat varmasti oikein. Tätä mekkoa ei kiireellä pilattaisi. 
Olen varmaan joskus sanonut, että kelpuutan itselleni vain täydellisen (ompelu)jäljen. Sitä tässäkin mekossa lähdettiin hakemaan. Päätin heti alussa, että puran ja ompelen vaikka miljoona kertaa, jos on tarpeen. Halusin nähdä häissä sellaisen puvun, josta voin ylpeänä sanoa, että se on minun tekemäni.

Seuraavassa postauksessa päästään käsiksi varsinaiseen mekkoon.