Hyvä ystäväni päätti mennä naimisiin. Kysyi minulta, josko tekisin hänelle häämekon. Kieltäydyin jyrkästi. En ole koskaan tehnyt hääpukua, en koskaan ommellut silkkiä, en en en en... Kieltäytymisestä huolimatta jo samana iltana istuin tuntikausia koneella googlettamassa hääpukuja eri kielillä.
Ystäväni hankki useita häälehtiä, joista valitsi itselleen mieluisimmat puvut. Otimme yhdestä kuvasta yhden idean ja toisesta toisen.
Sattui hyvä onni, että olin ilmoittautunut kevätlukukaudeksi kansalaisopiston "Kotelomekosta tunikaan" -kurssille, jossa opetettiin yläosan vaatteen teko omien mittojen mukaan. Kurssin turvin uskalsin alkaa muokkaamaan ystävälleni hääpuvun kaavoja.
|
Kurssilla mekon lähtökohtana oli kotelomekon kaava Modasta (5/10). Käytin hääpukuun samaa kaavaa. Eurokankaan pussi on tässä vaiheessa vain rekvisiittaa. Muistelen sen sisältäneen tarvikkeita johonkin aivan toiseen ompelukseen. |
|
Vaikka ensimmäinen sovitusmekko tehtiin mittojen mukaan, paljon piti silti vielä kaavaa muokata. |
|
Hääpuku ei ollut kevään ainoa projekti. Yhtä aikaa sen kanssa tein itselleni toppatakkia, lapselle housuja, paitaa, omaa juhlamekkoa ja paria vauvan bodya - ainakin. |
|
Ensimmäinen varsinainen sovitusversio oli erittäin laajahelmainen. Helmaa kavennettiin ja kavennettiin ja kavennettiin ja vielä kerran kavennettiin. |
|
Lopulta päädyttiin vain hieman levenevään helmaan. Takana on minimittainen laahus. |
|
Päädyin tekemään vielä toisen sovitusversion, jotta näkisin, että kaikki kaavoihin tehdyt muutokset ovat varmasti oikein. Tätä mekkoa ei kiireellä pilattaisi. |
Olen varmaan joskus sanonut, että kelpuutan itselleni vain täydellisen (ompelu)jäljen. Sitä tässäkin mekossa lähdettiin hakemaan. Päätin heti alussa, että puran ja ompelen vaikka miljoona kertaa, jos on tarpeen. Halusin nähdä häissä sellaisen puvun, josta voin ylpeänä sanoa, että se on minun tekemäni.
Seuraavassa postauksessa päästään käsiksi varsinaiseen mekkoon.