Lähisukuun on investoitu kaksi vanhaa Jaguaria. Niistä puuttui satulansuojat. Minä sain kunnian tehdä ne.
Suojat ovat aitoa nahkaa. Päällisen alareunassa kiertää kankainen nauhakuja, jonka sisällä on kiristysnauha. Sen avulla suojan saa kurottua nätisti paikoilleen.
Yläkuvassa on ensimmäinen versio (huonosti paikallaan, koska oli kiire kaupungille ja piti äkkiä saada kuva). Alempi on toiseen pyörään. Punaista nahkaa ei riittänyt aivan koko yläosaan, joten jatkoin vähän valkoisella. Aika hieno jatke minun mielestä. Suorastaan tyylikäs.
Mallina toimii minun Mummo, joka on itsekin vailla istuimenpäällistä. (Mutta suutarin lapsillahan ei tunnetusti ole kenkiä.)
Yläkuvassa on ensimmäinen versio (huonosti paikallaan, koska oli kiire kaupungille ja piti äkkiä saada kuva). Alempi on toiseen pyörään. Punaista nahkaa ei riittänyt aivan koko yläosaan, joten jatkoin vähän valkoisella. Aika hieno jatke minun mielestä. Suorastaan tyylikäs.
Mallina toimii minun Mummo, joka on itsekin vailla istuimenpäällistä. (Mutta suutarin lapsillahan ei tunnetusti ole kenkiä.)
Tämä polle on kiivennyt kirjahyllyn päälle jo aikapäiviä sitten. Kuvat kulkevat jälkijunassa.
Harmillista, että en tajunnut laittaa mitään mittatikkua hepan viereen. Tämä on nimittäin minihevonen. Korkeutta on noin 10 senttiä. Kauan sitten olen vannonut, että en ikinä enää ompele froteesta mitään pientä. Tässä sitä taas ollaan suurien puheiden kanssa.
Melkoisen rokki hevonen.
Harmillista, että en tajunnut laittaa mitään mittatikkua hepan viereen. Tämä on nimittäin minihevonen. Korkeutta on noin 10 senttiä. Kauan sitten olen vannonut, että en ikinä enää ompele froteesta mitään pientä. Tässä sitä taas ollaan suurien puheiden kanssa.
Melkoisen rokki hevonen.