Verkot vesille - ei kun pyörään

Aloitin valokuvauskurssin, mutta opit eivät näy vielä seuraavissa kuvissa. Silittää osaan ennestäänkin, mutta just tänään ei huvittanut. Sitä paitsi takki rypistyy kuitenkin postissa, joten turhaa se olisi ollut joka tapauksessa.

 No niin. Tein siis takin. Kankaana Metsovaaran Tampellalle suunnittelema Pelimanni. Punaiset kanttaukset siksi, että minulla sattui vanhastaan olemaan punainen vetoketju eikä koko kaupungista löytynyt ruskeaa vinokanttia. Hihansuissa on kuminauhat, edessä läpälliset paikkataskut. Sisuksena beige, ohkainen tikkikangas.

 Takana ei mitään erityistä. Pyöreä huppu. Koko 36/38 - tai jotain sinne päin. Ette arvaa, kuinka hankalaa on tehdä aikuiselle takkia, vaikkakin mittojen mukaan, kun asiakas asuu muutaman sadan kilometrin päässä, niin että tekelettä ei voi välillä sovittaa. Huh! Mutta tehty on. Nyt vain toivon, että takki olisi sopiva.
Arvatkaapas muuten, kuinka pitkästi vinokanttia tällaiseen takkiin menee.

Hihii! Tässä on mun Mummon peräpää. Olennaista kuvassa ei ole takarengas, vaan hameverkko, joka on tehty pyöreästä pitsiliinasta. Hameverkko ei kuulu Mummoon, joten se on vain pikaisesti laitettu kiinni verhonipsuilla. Vähän reunat roikkuu, mutta jospa verkko asettuisi oikeaan sykkeliin paremmin.
Haa! Ja just huomasin, että hameverkon värithän täsmäävät takin kanssa. Aika hyvä juttu!