Ville on nukkepoika, joka tuli minulle raajarikkona - oikeastaan hänestä oli pelkkä torso jäljellä. Raajat olivat jääneet kuulemma sotatantereelle. Villen huoltajan toiveena oli, että pojalle saataisiin kädet ja jalat. Leikkeihin Villen ei tarvitsisi enää pystyä osallistumaan.
Suunnitteluun meni aikaa kuukausitolkulla. Miten kiinnittää jalat ja kädet? Miten osaan kaavoittaa ne?
Lainasin kirjastosta teddy-karhujen ohjekirjan, kun mitään nukkekirjaa ei löytynyt. Teddyjen jalat on usein hyvin samankaltaisia kuin nukeillakin, joten ajattelin ottaa niistä osviittaa jalkojen kaavoitukseen. Tein rumasta lakanakankaasta sovitusjalan.
Uncle Bens-kansi oli juuri samankokoinen kuin jalan pyöriö. Tarkoituksena oli tehdä siitä jonkinlainen vastakappale jalan sisään. Mutta miten kiinnittää sitten jalka vartaloon? Ei, tämä ratkaisu ei toiminut.
Uncle Bens-kansi oli juuri samankokoinen kuin jalan pyöriö. Tarkoituksena oli tehdä siitä jonkinlainen vastakappale jalan sisään. Mutta miten kiinnittää sitten jalka vartaloon? Ei, tämä ratkaisu ei toiminut.
Seuraava ajatus oli hyödyntää pesuainepulloa. Lisäksi tietysti tarvittiin jalan kaava, sovitusjalka ja vanha tyynyliina. Niin, ja Ville.
Ajattelin kiinnittää jalan paikoilleen pesuainepullon suukappaleella. Se sopi lähes täydellisesti jalan aukkoon. Lähes täydellinen ei kuitenkaan riittänyt. Jalka ei pysynyt kunnolla paikoillaan. Piti jättää asia hautumaan ja miettiä ratkaisu vielä uudelleen.
Lopulta keksin hyvän idean. Leikkasin vahvasta pahvista kiekkoja, jotka kasasin "kakuksi". Isoin kiekko on jalan pyöriön kokoinen, pienemmät mahtuvat pyöriön reiästä sisään. Pinon keskelle tein reiän.
Reiän läpi ujutin kuminauhan ja solmin ison kiekon puolelle kantanapin.
Välineistö oli hyvin monenkirjavaa. Vain mielikuvitus on rajana näissä projekteissa. Kartonki on peräisin vanhoista luentokansioista, jotka ovat peräisin kirpparilta.
En älynnyt kuvata jalkaa ja kiekkoa yhdessä, mutta tässä kuvassa näkyy millaisen reiän jätin jalkaan. Kiekko ujutettiin jalan sisään niin, että pikkukiekot tulivat reiästä ulos. Sen jälkeen lisättiin vielä vähän vanua ja ommeltiin täyttöaukko kiinni. Kuminauha ujutettiin Villen läpi toiseen kiekkoon, joka oli toisen jalan sisässä ja kiristettiin. Näin jalat pysyvät paikallaan.
Kädet tein samalla periaatteella.
Nyt voi Ville kölliä tyytyväisenä. Kiekkojen ja kuminauhan ansiosta käsiä ja jalkoja voi liikuttaa.
Ostin kirpparilta pojalle vaatteet jo paljon ennen kuin hänellä oli käsiä tai jalkoja. Aika passelit.
Villen korjaus kesti pitkään. Kuukausia, ehkä vuoden. Olen lähes tyytyväinen lopputulokseen. Nyt poika pääsee kotiin.