sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kun on oikein pieni

Vuosi sitten päätin alkaa kerätä Nuppupeittoja Keski-Suomessa. Muutama viikko sitten sain ensimmäiset Nuppupeitot. Hitaasti hyvä tulee, sanotaan. Siihen minäkin luotan.
 
 Ulla toi ompelumaratonille mukanaan viisi peittoa. Tässä niistä neljä, sillä viides on samanlainen kuin oikean yläkulman peitto.

Samat peitot toiselta puolen.

 Outi oli ommellut seitsemän peittoa ja toi ne melkein minun kotiovelle. Tässä punasävyiset molemmin puolin.

 Tässä saman satsin sinivihreät. 

Lisäksi Outi oli tehnyt mukaan onnittelukortit, joissa on Hannele Huovin runo: 

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokin lehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi istua lumihiutaleille, 
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kiitos Ulla ja Outi! Nyt peittotili on virallisesti avattu. Kun lasketaan yhteen nämä ja minun tekemät peitot, on jo 19 peittoa kasassa. Hyvä alku. Lisää on tulossa - ainakin näin on luvattu. Vien peitot keskososastolle juuri ennen joulua.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Vaikeita valintoja

 Ostin kirpparilta taannoin valtavan kokoisen luonnonvalkoisen villakankaisen housuhameen. (Olisiko vielä ollut joku adjektiivi, jolla kuvata housuhametta?) Näin heti, että kangas on kuin tehty tähän takkiin:


Tämä tapahtui ennen sitä, kun kankaat siirtyivät ompelupöydältä kirjahyllyyn, joten konttasin polvet ruvella lattialla ja sommittelin kaavoja ratkottuihin lahkeisiin.

 Takki on siis ohuehkoa villakangasta. Pestävissä 40 asteessa. Edessä on ns. prinsessaleikkaukset eli sauma kaarevasti kädentieltä helmaan. Nuppineulat on merkkinä nappiriville.

 Takanakin on prinsessaleikkaukset ja keskellä sauma, jossa on hieman muotoa niin, että takki istuu vyötäröltä paremmin. Olalla laskokset, tietenkin, sillä hienoissa takeissa kuuluu olla sellaiset.

 Joitakin saumoja on korostettu tikkauksin. Huomaa hihasauman kaareva muoto. Suunnittelija on ollut viisas ja jättänyt kyynärpäälle tilaa. 

 Takissa on ohut vuori. Mainittakoon, että takin helma ja hihansuut on käännetty käsin. Siis sekä vuori että päällikangas. Joskus minulla on viitseliäisyyttä, läheskään aina ei. Takki on MYYTY.

Sitten se vaikea valinta. Millaiset napit laitan takkiin? Vaihtoehdoista ei ole puutetta:
 Siniset ja vihreät vasemmalta oikealle: 1. tummansininen, 2. metsänvihreä, 3. iso tummansininen, 4. vihreä, 5. kirkas sininen

 
 Ruskea-harmaat: 1. tummanruskea, 2. harmaa, 3. harmaanvihreä, 4. beige

 Punaiset: 1. vaaleanpunainen, 2. viininpunainen, 3. oranssinpunainen, 4. punainen, 5. kangaspäällysteinen punainen

 Valkoiset: 1. puhtaanvalkea, 2. luonnonvalkea kupera, 3. luonnonvalkea


Mustat, osa 1. Vasemmalta oikealla ykkösestä neloseen, en ehdi nyt paremmin erotella.

Mustat, osa 2. Eroavat edellisistä siinä, että nämä ovat kantanappeja. 1. puolipallo, 2, kupera, 3, tasapintainen.

No niin. Äänestäkää, mitkä napit kannattaisi takkiin laittaa. 

Minä juoksen nyt pian kuntoilemaan. Kuvistakin voi ehkä päätellä, että ei ollut kauheasti aikaa kuvata ja säätää valotuksia. Mur!

Ps. Tajusin, että minulla on hirveästi nappeja. Taidan laittaa niitä koskien jonkun arvauskilpailun pystyyn. En nyt, mutta joskus.

torstai 8. marraskuuta 2012

Kuvattu, mikä luvattu

Tässä uusi järjestys. Työ on vielä hieman kesken, mutta aurinko paistoi aamupäivällä niin mukavasti kankaisiin, että oli pakko ottaa kamera esiin. Tietenkään se aurinko ei tässä kuvassa näy, koska piti käyttää salamaa.


Lattia näkyy taas ja ompelupöydällä mahtuu kohta piirtämään kaavoja ja leikkaamaan.


Mutta kyllä minusta näyttää, että näissä kahdessa alemmassa kuvassa kankaita on enemmän. 

Oli miten oli, nyt kankaat on hyllytetty. 
Olen saanut myös pari uutta lukijaa lähiaikoina. Tervetuloa!

maanantai 5. marraskuuta 2012

Pitäisi lopettaa ajoissa

Minulle on opetettu, että ompelu pitäisi lopettaa heti, kun kone tekee ensimmäisen syrtyn. Ruhtinaallinen taukokin voi pelastaa tilanteen.

Minulla on tässä läksyssä vielä opettelemista. Tänään annoin koneen tehdä ainakin viisi syrttyä puolen metrin matkalle. Langoitin koneen monta kertaa uudelleen, tarkistin alalangan, vaihdoin jopa neulan. Ei, mikään ei auttanut. Lopulta nostin työn syrjään, kun saumaa olisi ollut jäljellä enää neljä senttiä.

Päätin, että voin kuitenkin silittää tukikankaat yhteen mekkoon ja takkiin. Neljä tukikangaspalaa meni kunnialla, viidennen silitin rautaan kiinni.

Siinä vaiheessa taas muistin, että pitäisi lopettaa heti, kun alkaa vastustamaan.

Ei muuta tällä kertaa.

Ps. Kirjahylly siirtyi varastosta toimittamaan kangashyllyn asemaa. Kohta kankaat on laskosteltu uudelleen ja uskokaa tai älkää, niitä näyttäisi olevan huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Kuvia sitten, kun työ on valmis.