torstai 21. marraskuuta 2013

Koko joukko

En pidä joulusta. Tarkemmin sanottuna en pidä siitä hössötyksestä, mitä joulun ympärille on rakennettu. Ahdistun, kun kaupoissa on joulukoristeet, kuusia pitkin ja poikin, lahjakääröjä, markkinahumua, liikaa loistetta ja kimalletta. Tänäkin vuonna lahjon vain kaksi nuorinta kummilasta. Itselleni olen varannut matkan etelän lämpöön, auringon alle.

Sen verran olen joululle heltynyt, että osallistun Suomen suurin joululahja -kampanjaan. Kissasta ja tummasta valaasta olikin jo kuva aiemmin. Seurakseen ne saivat sirkushevosen (, jolla on pitsireunainen, riemunkirjava  satulahuopa selässä, mutta jota ei näy) ja kaksi pinkkiä valasta. 


Olen viettänyt niin sanotun kankaattoman kuukauden eli en ole ostanut kankaita. Yritin samaa jo aiemmin tänä vuonna, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt ei ole ollut mitään vaikeutta olla ostamatta. Olisi ehkä pitänyt luvata, että ompelen entisistä jotain. Kankaat eivät ole lisääntyneet, mutta eivät vähentyneetkään. Yhden trikoopaidan olen itselleni pehmojen lisäksi ommellut. Ei siinä paljon varastot hupene.

Ompeluinto on kadoksissa, on ollut jo pitkään. Kun ompelee työkseen ja harrastuksekseen, alkaa nopeasti lähestyä kyllästymispistettä. Siksi voi olla, että Vaatekomeron ovet sulkeutuvat. Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt, mutta ainakin toistaiseksi hiljaiselo (blogissa) jatkuu.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Lahjakas

Tiedätkö jonkun paremman tunteen kuin se, joka tulee, kun onnistuu ilahduttamaan toista? Minä luulen, että juuri tuo tunne on pontimena sille, että hurahdan kerta toisensa jälkeen osallistumaan hyväntekeväisyystemapauksiin. 

Nyt on parhaillaan meneillään Suomen suurin joululahja -kampanja. Oi, mikä oivallinen tilaisuus tuhota tilkkuja, päästää luovuus valloilleen ja saada hyvää mieltä. 

 Froteinen kissa on tehty saunatakin hihoista. Silmän mustuaiset on leikattu Muija-kankaasta, valkoiset osat vanhasta lakanasta. Täytteenä entinen tyyny. Kaava on STILin, arveltavasti 70-luvulta.

Valas, jolta puuttuu evät. Kaavoitin valaan itse ja olin niin innokas kokeilemaan, miten kaavanosat sopivat toisiinsa, että unohdin kokonaan evät. Kaavasta tuli kerralla hyvä ja aion tehdä näitä vielä pari lisää. Tosin silmien paikkaa pitää vielä miettiä, sillä nyt valas näyttää kovin surulliselta. Haluaakohan kukaan pieni potilas apaattista valasta itselleen?