Äiti oli järjestellyt liinavaatekaapin ennen joulua. Minä ehkä vähän sekoitin hyvää järjestystä. Tämä keskustelu käytiin siinä vaiheessa, kun minä olin vyötäröäni myöten kaapin uumenissa:
Äiti: Mitä sinä haet?
Minä: Sinistä liinaa tyttöjen huoneeseen. Ja katon, josko tänne on yritetty kätkeä joku aarre minulta.
Äiti: Eipä siellä taida mitään aarteita enää olla. (Minä en ole meidän perheessä ainoa, joka himoitsee vanhoja kankaita. Joku toinenkin oli käynyt aarteenetsinnässä.)
Minä: Sinistä liinaa tyttöjen huoneeseen. Ja katon, josko tänne on yritetty kätkeä joku aarre minulta.
Äiti: Eipä siellä taida mitään aarteita enää olla. (Minä en ole meidän perheessä ainoa, joka himoitsee vanhoja kankaita. Joku toinenkin oli käynyt aarteenetsinnässä.)
Äiti etsi minulle sinisen liinan. Minä löysin aarteen - vai mitä olette seuraavasta mieltä?:
Aika hyvä joululahja, eikö?
Ainakaan toistaiseksi en raski tehdä tästä mitään, myymisestä puhumattakaan. Laittaisin tämän seinälle, jos saisin sen jollain siellä pysymään. Kuka on keksinyt, että väliseinätkin pitää olla betonia?
Ainakaan toistaiseksi en raski tehdä tästä mitään, myymisestä puhumattakaan. Laittaisin tämän seinälle, jos saisin sen jollain siellä pysymään. Kuka on keksinyt, että väliseinätkin pitää olla betonia?
