Tästä se lähtee

Ensimmäinen yritys kuvata pinoa pienemmäksi. Valitsin linssin eteen oranssit ja keltaiset. Todellisuudessa näitä olisi ollut kaksi enemmän, mutta toiseen en saanut kuvankäsittelylläkään oikeita sävyjä ja toisen jätin kuvaamatta kokonaan, koska en tiedä, onko siitä (enää) ompelutarpeeksi.

OR22 Tukevaa puuvillaa höystettynä rei'illä ja tahroilla. On tätä sen verran, että lapsen takin tohdin luvata. 

 OR23 Marimekon Bassoa vuodelta 1975. Tällähän on ensi vuonna nelikymppiset. Vahvaa puuvillaa tämäkin, tosin ei ihan niin tymäkkää kuin tuo ylempi. Oivallista takkikangasta kyllä. Ja tätähän riittää vaikka aikuisen takkiin. Näitä nimittäin on kolme verhoa, mutta mitä lie pakanpäätyä ja kakkoslaatua, kun näissä on iiiiisoja värivirheitä. Kyllä näistä silti yhden takin kappaleet keräilee. Ja ehkä toisenkin.

KE31 Julmetun ihanaa kangasta yhden kapan verran. Mutta mutta! Tässäkin on tahroja. Pienen kokonsa ja läiskiensä vuoksi tästä tulee vain pienelle ihmiselle hame tai mekko. Tai vaikka tyynynpäällinen. Koska kangas on harvaan kudottua ja aika paksua, mekko pitäisi vuorittaa, että se olisi mukava päällä. (Vähän olen jo suunnitellut tästä mekkoa yhteen hyväntekeväisyyshuutokauppaan. Jos olet nopea, ehdit varata tämän ennen kuin tästä tulee huutokauppatavaraa.) VARATTU

Tilkusta asiaa

Pari tilkkupeittoa, jotka olen tehnyt vastasyntyneille.

 Peiton päällyskangas ruusutekniikalla. En tiedä, onko tuo termi oikea, otin sen vain käyttööni, kun se kuulosti niin kuvaavalta. Ruusu oli helppo ja nopea tehdä, vihreät osat sen sijaan eivät.

 Tämä malli on otettu oikein kirjasta. (Taitajan tilkkutyöt - Yli 20 mallia huippusuunnittelijoilta) Mallin nimi on Koordinoitu kaaos ja sen on suunnitellut Sally B. Davis.

Leikitään, että ette huomaa tuota ompelematonta kääntöaukkoa. Olen jo ommellut sen kiinni. Ylempi peittokin on valmis, vaikka kuva toisin väittääkin.

Tältä mun luona näytti viikko sitten lauantaina klo 22.oo. Voitte arvata, että viikkosiivous jäi tekemättä.

Näiden peittojen työstämisessä apuvälineinä olivat vielä sakset, mustekynä ja metalliviivotin, mutta seuraavien peittojen kohdalla asia on toisin. Postipoika toi just Karnaluksilta paketin, jossa oli hartaasti odottamani pyöröleikkuri, leikkuualusta ja viivain. Siksipä en maltakaan kirjoittaa yhtään enempää näistä, vaan säntään kokeilemaan uusia välineitä. Jee jee jee!

Kasa, joka vain kasvaa

Vuosi vaihtui ja verottaja lähestyi ilmoituskaavakkeella. Minä istuin yhden illan tekemässä kirjanpitoa, jotta olisi, mitä kaavakkeeseen laittaa. 

Kirjanpito on nyt hoidossa, mutta tämä ei:

Nämä odottavat kuvaamista. Sen jälkeen ne olisivat teidän ulottuvilla.
Tosin tuo ylin ja toiseksi ylin jäävät itselle. Ne vain odottavat sopivaa inspiraatioa ja pitävät muille kankaille seuraa.

Kymmenen pientä nee... nuppupeittoa

Kiitos Annille ja Outille, pääsen huomenna viemään kymmenen Nuppupeittoa sairaalaan. Peittoja olisi kaksinkertainen määrä, jos yksi satsi ei olisi mennyt pesussa pilalle. Mua ihan itkettää vieläkin, että niin upeat ja suurella työllä ja rakkaudella tehdyt peitot joutuivat homeen uhriksi.

Tässä Annin ja Outin peitot sekaisin. Kuvasin vain olettamani "päälypuolen", sillä uni painaa jo silmää enkä ehdin enää aamulla kuvaamaan näitä. Kauniita ne ovat ja tulevat varmasti ilahduttamaan pieniä ihmisiä ja heidän perheitään.

Osastonhoitaja oli jo etukäteen kiitollinen peitoista. Tietäkää ihmiset, että olette tärkeitä ilontuojia! Ja: ommelkaa edelleen!

Rumasta kaunista

 Olen tullut niin vanhaksi, että vaatteiden ensisijaiseksi kriteeriksi on muodostunut mukavuus. Vasta sen jälkeen ajattelen ulkonäköä. Optimaali on tietenkin kaunis materiaali ja mukavuus yhdistettynä. 

Löysin kirpparilta aimo palan kalsarikangasta. Mitä lie keinokuitujerseytä. Väriyhdistelmä oli kuitenkin aivan huikea: vihreä-hopeanharmaa. Kuviokin mun mieleen. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, otanko kankaan vai en. Sen sijaan piti miettiä kolmesti, tuleeko kankaasta kalsareita pienille miehille vai jotain itselle. 

Tuli jotain itselle. Korkeakauluksinen paita, jossa on pitkät "hiharesorit" (kuvassa taitettu kaksinkerroin, koska ovat suorastaan ylipitkät), hieman alaspäin levenevä helma ja leveä helmakaitale. Yksinkertainen, nopea tehdä, sopivasti näyttävä ja kuitenkin hillitty arkipaita, joka ei muistuta paitana enää yhtään kalsarikangasta. Tai ehkä vähän - sopivasti.

Ps. Kävin Eurokankaassa ja myyjä ihastui kankaaseen. Etsin tälle jotain paria (lisuketta) siltä varalta, että kalsarimaisuuden hävittämiseen tarvittaisiin järeämpiä keinoja. Laskin kankaan hetkeksi palalaarin reunalle ja sillä siunatulla sekunnilla, kun irrotin käteni siitä, tarttui kankaaseen vanhan rouvan käsi. 

- Ei! Ei, älä ota sitä. Se on mun! Siis se on minun oma kangas. 

Sitten me kolmestaan kilvan kehuimme komeaa kangasta. Ja minä olin onnellinen, että se on mun.

Suuresta maailmasta Suomeen levinnyt swants-villitys iski minuunkin. Jutun juju on siinä, että tehdään (mahdollisimman rumasta) villapaidasta housut - siis swantsit. Minä ostin pinkin H&M:n neuleen. Ois saanut olla isompi, mutta en löytänyt yhtään sellaista, jossa olisi ollut villaa edes nimeksikään. Pari täysvillaista kirjoneuletta olisi ollut, mutta ne olivat aivan liian paksut. 

Nämä on rumat. Äärimmäisen rumat, mutta mukavat ja lämpimät jalassa. Ohjeesta poiketen jouduin tekemään housuihin haarakiilan. 

Uskotteko, että kun joku on tarpeeksi rumaa, siitä tulee jo kaunista? Niin minä ajattelen. Uskallan jopa sanoa, että swantsit olivat hyvännäköiset vanhan takkimekon kanssa.

Missä palaa?

Pienelle pojalle tilattiin joulupukinkonttiin palomiehen asu.

Jos olisin tiennyt tilauksen ottaessani, millainen homma on edessä, olisin ehkä kieltäytynyt kohteliaasti - tai sitten en. Urakka oli melkoinen, mutta olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, joten kai sitä tämän luomisentuskankin unohtaa pian.

Minulla ei ollut selkeää mielikuvaa palomiehen asusta. Googletin. Olisi tietenkin pitänyt tietää, että hakusanaksi täytyy laittaa sammutusasu, muuten löytää pääasiallisesti puolipukeisia miehiä ja puputyttöjä. 

Pistoliekillä on erinomaiset sivut. Otin puvun mallin sieltä.

Materiaalit asuun hankin luonnollisesti kirpparilta. Collegetakki oli aikuisten kokoa ja perujaan Äkkihopulta, joka on pohjoisen ensihoito- ja sairaankuljetusfirma. Miten lie takki näin etelään joutunut, mutta paikalliselta kirpparilta minä sen ostin. Eikös tuo nimi hyvin palvele pientä palomiestäkin?

Housut oli pari kokoa liian isot, joten pienensin niitä vähän.

Heijastinnauhoista kiitos kuuluu pari sataa kilometriä tästä paikasta pohjoiseen. Sieltä nimittäin saapui iso lasti heijastinliivejä, joista minä askartelin heijastinnauhaa. Alkuperäinen nauha oli liian leveää, joten puolitin sen. Sitten ompelin leikatun reunan kiinni liiviin, purin toisen puolen pois ja leikkasin molemmin puolin heijastinta sopivalta etäisyydeltä. Voilá, valmista nauhaa! 

Muovinen kypärä löytyi kirpparin ilmaislaatikosta. Olipas melkoinen tuuri! 

Kohta pääsee joulutonttu hoitamaan postipojan virkaa ja minä ompelemaan lisää täytettä pukin pohjattoman tuntuiseen konttiin.

Kiertolainen

Luulin, että ompelun ilo on kadonnut elämästäni. Ei onneksi ollut. Se palasi näiden kahden pienen paidan myötä. Molemmat paidat on saksittu isoista Jokapoika-paidoista. Kierrätyskamaa siis.

Tämä oli ennen naisten paita. Piti kääntää nappilista toisinpäin ja tehdä eteen saumat. (Tiiraa tarkasti, niin huomaat hienot tikkauksetkin.) Teollisuudessa ilmeisesti merkitään muotolaskokset rei'ittämällä kangas. Niinpä sitten jouduin kiertämään niitä reikiä ja kokoamaan etukappaleet kahdesta osasta.

 Takakappalekin on reikien takia ommeltu kahdesta palasta. Ihan tyylikäs ratkaisu oikeastaan. Typerä kun olin, niin tikkasin alaosan yläreunan enkä yläosan alareunaa. En edes ajatellut purkaa.
Paita on 86-senttinen.

 Tässä yrittää näkyä pieni yksityiskohta paidan helmasta. Nappilistan reunan tikkaus on alkuperäinen ja se alkoi luonnollisesti purkautua, kun katkaisin helman. Niinpä tein sitten tiuhan siksakin pari senttiä alareunasta ja tikkasin loppupätkän suoralla. Langan väri on tarkoituksella vaaleampi violetti kuin paidassa muuten. 

 Isompi poika saa 98-senttisen aivan järjettömän upeanvärisen etupaidan. (Isä sanoo aina kauluspaitaa etupaidaksi, en tiedä miksi.)

 Ompelin punaisella langalla ihan vain huvin vuoksi. Alkuperäinen väri oli sininen. Kokeilin hihansuuhalkioa Ottobren ohjeilla. Ohje oli huono, mutta lopputulos hyvä. Ob:n ohjeella myös hihan sisäpuoli on katseenkestävä. Olen aiemmin tehnyt halkiot Vaatetusalan ammattitekniikka -kirjan ohjeella. Ohje sinällään on parempi, mutta hihan sisään jää näkyviin alareunakaitaleen huoliteltu pää. Tuskinpa pikkumies kiinnittää mitään huomioa alareunakaitaleen siisteyteen, mutta tulinpas huomioineeksi tällaisenkin asian.

Jonain päivänä ehkä saan kauluksen napin samaan linjan miehustan nappien kanssa. Huomaa eriväriset langat napeissa ja napinlävissä.