Luulin, että pääsen luikahtamaan jumpsuit-villityksestä kuin koira veräjästä. Minä en ompelisi yhtään lököttävää kokohaalaria. En. En kellekään enkä varsinkaan aikuisille. Toisin kävi. Tai melkein toisin.
Tein vauvan "sisäolopuvun" (,kuten tilaaja sen ilmaisi), mutta puku oli nimetty Ottobressä Jumpsuitiksi. Eli nyt olen vasten tahtoani vähän niin kuin tehnyt jumpsuitin, vaikka halusin tehdä sisäolopuvun.
Kangas on perusfroteeta, joustamatonta, vanha pyyhe. Vetoketjuhalkio on kantattu resorilla, samoin huppu. Raglanhihat. Koko 62. Siinä faktat.
Tämä kuva hellyttää minua suunnattomasti. Mallina toimi Ville, jolta puuttuu sekä kädet että jalat (minun pitäisi tehdä ne). Puutteistaan huolimatta Ville osaa poseerata hienosti. Melkein kuulen unisen tuhinan.
Miksi tuon puvun nimi on mykyään jumpsuit? Vielä jokin aika sitten puhuttiin kokopuvusta tai haalarista.
VastaaPoistaVille näyttää tosi tyytyväiseltä haalariinsa.
Elli
En tiedä jumpsuit-nimen historiaa. Kuulostaa minun korviin siltä, että vanha keksintö herätellään henkiin uudella nimellä.
PoistaVille on tyytyväinen lapsi. Ei ole yhtään vinkunut, vaikka on joutunut odottamaan käsiä ja jalkoja kuukausitolkulla.
Hienoin jumpsuit, minkä olen nähnyt!
VastaaPoistaOi, kiitos! Tosin tämä herättää pienen epäilyn, että et ehkä ole nähnyt kovin monta jumpsuitia. :)
PoistaLiian monta. Yksikin aikuisten päällä nähty on liikaa... :)
PoistaVoi kun hellyttävä kuva Villestä jumpsuitissa. Mutta toivon kyllä että tuo joka tämän saa käyttöönsä jakaa kuvansa meille kaikille.
VastaaPoistaJa Johanna on niin oikeassa.