Kuumaliimasydämiä

 Viimeksi sanoin, että ompeleminen on hauskaa. Se on myös haastavaa.
Myös kuvaaminen on haastavaa ja siksipä olenkin ilmoittautunut kuvauskurssille.Seuraavat räpsäisyt ovat kammottavia, mutta luvassa on parempaa ensi viikosta lähtien.

 Sain Hitachin työkalusarjalaatikon, josta oli poistettu niin työkalut kuin muutkin sisukset.

  Jäljellä oli vain kuori. Toiveena muuntaa kuoret käsilaukuksi. 

Laukun vasemmassa yläkulmassa lukee NAME eli siihen saisi kirjoitta nimensä. Minä liimasin siihen S-kirjaimen, kun sellainen oli sattunut jäämään leluaakkossarjasta.

 Vuorasin laukun punaisella sydänkuvioisella tikkikankaalla (= vanha takki). Reunat huolittelin vinokantilla, joka oli peräisin istuinpehmusteista (Vai mitä ne on sellaiset, joita laitetaan tuolille?). Toisenlaisesta sydänkankaasta ompelin pienen taskun ja laitoin reunaan kuminauhan. Jos laukun omistajan tarvitsee ottaa mukaan joskus cd:itä tai pokkareita tai etikkaa tai juomapullo, niin ne voi sujauttaa kätevästi kuminauhalenksuihin. Haluatteko tietää, mistä kuminauha on peräisin? Nanson trikoohameesta. Hameosasta tehtiin ensin yhdelle pikkuneidille housut.

 Toiselle puoliskalle tein yhden ison taskun. Naisen käsilaukussa voi olla mitä vain, joten sovitin, miten taskuun mahtuvat juuriharja, hanhi ja vasara. Hyvin. Vasemmassa yläkulmassa on minitasku avaimille. Rekvisiitta-avaimet roikkuvat vain näön vuoksi puolittain taskun ulkopuolella.

Sisuskalut liimasin kuoreen kuumaliimalla. Enpähän sitäkään ollut ennen tehnyt. Kirpparilta ostin pistoolin ja Tiimarista liimapuikkoja. 

Onnea laukun uudelle omistajalle!