Raitapaitoja, mansikoita ja kilpikonna

 Epäjärjestys on täyttänyt elämäni. Se ei ole mitään uutta. Yritän toisinaan vimmatusti saada aikaan järjestystä, mutta lopputulos on vain hetkellinen silmänlume. Niinpä nytkin laitan kuvia viimeisimmistä ompeluksista enkä suinkaan niistä, jotka ovat jo kauan sitten päätyneet uusille omistajilleen, ja joiden takia blogissa on ollut kovin hiljaista. (Jos olisin järjestelmällinen, kuvaisin ja bloggaisin kaiken heti. Mutta en minä ole.)

 Veljekset saavat Mariraitaa. Isommalle (98cm) on lyhythihainen, pienemmälle (72cm) pitkähihainen. En löytänyt mieleistä resoria, joten kanttasin joustotrikoolla. Molempien paitojen kaavat jostain Ottobrestä, mutta muunneltuina versioina. Kankaana jonkun tätsyn vanha L-kokoinen paita.

 Isompi veljes saa toisenkin Mariraitaisen.Pojan äiti oli löytänyt kirpparilta hieman rikkinäisen ja pojalle liian ison paidan. Minä sitten leikkelin siitä sopivan.

 Oijoi, miten nuo tikkaukset noin vinksottaa? Hihansuihin ompelin miehekkäät halkiot.

Kesän ensimmäinen kotimainen masikka on valtava. Löysin kirpparilta mansikkaverhot, joissa oli paljon haalistumaa, läiskiä ja vaikka mitä. Keksin, että niistä voisi ommella tyynyjä. Tässä ensimmäinen koeversio, jonka täytteenä on erinäisiä kankaita, minun villatakki, fleecehuopa, vanua, yksi pieni koristetyyny ja paljon muuta. Laitoin tulitikkuaskin mitaksi viereen. Yhden tyttären sänky tulee täyttymään näistä mansikoista.

Kävin Etelä-Euroopassa ideointimatkalla. Lentokoneessa oli lehti, jossa sanottiin, että paras tuliainen on uusi idea. Bongasin kaksi tuliaista. Toinen oli tällainen kilpikonna. Eteläinen konna oli suuren lattiatyynyn/ säkkituolin kokoinen. Tämä minun versioni menisi isosta neulatyynystä. Kilpikonnalle saa nauraa aivan vapaasti. Tällaisen saa aikaan, jos alkaa nopeasti kokeilemaan keskellä yötä, osaako piirtää säännöllisen viisikulmion ja ommella palat vielä siististi kasaan.