Laiskimuksen kootut teokset

Selailin valokuvia koneeltani etsiessäni Sylvan huutokauppaan materiaalia. Löysin etsimäni, mutta myös paljon sellaisia kuvia, joita en ole ikinä julkaissut täällä. Tässä löytösatoa:

 Aikuisen mekko lakanapuuvillaa. Isot raidalliset omenat on taskut. Mekko olisi ollut aika sopiva mallillekin, mutta meni kuitenkin toiseen osoitteeseen.

Toinen aikuisen mekko. Tämäkin ihan peruspuuvillaa. Koska etenkin aikuisten vaatteiden tekeminen "etänä" on todella vaikeaa, vaatteista täytyy tehdä sen mallisia, että ne menevät hyvinkin erimuotoisten ihmisten päälle. Toki minulla on aina tilaajan mitat, mutta ainoa asia, jonka niillä voi varmistaa on, että vaate mahtuu asiakkaan päälle. Ihminen pitäisi nähdä ja vaatetta sovittaa, jotta siitä saisi istuvan. Koskapa tämänkin mekon tilaaja oli kaukana eikä sovitusmahdollisuutta ollut, täytyi keksiä ratkaisuja, jotka toimisivat mahdollisimman monelle. Siksi mekossa ei ole esimerkiksi rintamuotolaskoksia, vaan pääntielle on tehty kolme vastalaskosta.

Pienemmän ihmisen mekko. Jos nyt oikein muistan, tämän nimi on Alviina kirjassa Mekkotehdas.

 Yhden illan ompeluhaasteen tuotos. Ei hassumpi essu ottaen huomioon, että tämä on leikelty täysin ilman mitään mittoja, silmämääräisesti. Essu on lasten kokoa ja aivan joutilaana. Saa ostaa pois.

 Oijoijoi! En muistanutkaan, että olen ommellut näinkin suloisen takin. Tämä oli pienen pieni.

 Kuinkahan moneen kuvaan tuo lammas on päässyt? No, sen vakipaikka on juurikin tuossa, missä otan kuvia ompeluksistani. 

Tässä nyt ei ole pääasiassa se lammas, vaan takki, johon ompelin tilaajan toiveesta tavallista paksumman vanuvuorin. Uuh! Ei kaikista helpoin tehtävä. Tähän takkiin pääsin kokeilemaan monta muutakin asiaa, jota en ollut ennen tehnyt, kuten kaitaletaskut (mikähän niiden oikea nimi mahtaa olla) ja hupunreunaan kuminauhakujan sirkka- ja lukkosysteemillä. Ja voitte arvata, että hiukan nyppi, kun huomasin, että vetskarin yläpää ei olekaan aivan tasan, vaan hupun reunat on eri korkeudella.

 Miten voi olla mahdollista, että en ole laittanut tästäkään takista kuvia? En nyt osaa tästä oikein muuta sanoa kuin, että vetoketju on kyllä ihan suorassa, vaikka kuva toista väittääkin. Ja että kangas on yksi upeimmista, joita minulla on. Kiitos vaan hänelle, jolta kankaan sain - tai oikeastaan hänelle, jolta minulle kankaan antanut oli kankaan saanut.

 Miksi minä muistelen, että olisin julkaissut jo nämä kuvat? Olkoon miten tahansa - näin komea takki ansaitsee tulla huomioiduksi vaikka kahteen kertaan. Järisyttävän komea puuvillasatiini päätyi pojan pusakkaan. Resoreiksi löytyi aitoa vanhaa paksua neulosta. Kankaassa oli paljon tahroja, jotka eivät irronneet pesussa, joten kaavojen sovittaminen kankaalle oli varsinaista sommittelua. Mahdoinkohan ommella tuon hanmade-lapun niskaan siksi, että siellä oli joku tahra vai ihan vain muuten vaan? Pay attention to nice hand stitch. (Hihii, opettelen enkkua.)

 Aikuisten takki. Tämänkin tekeminen oli millipeliä. Kangasta jäi ehkä kaksi kämmenen kokoista palaa. Muistelen, että olisin ommellut tämän keväällä niin myöhään, että kangaskaupasta oli jo viety tikkikankaat varastoon. Ystävällinen myyjä kuitenkin lupasi hakea minulle varastosta haluamaani väriä. Mitään muuta väriä ei ollut tarpeeksi kuin ruskeaa. Ilmoitin asiasta asiakkaalle ja voitteko uskoa, että hänen lempivärinsä oli ruskea! Huh!

 Pari kauneustarvikepussukkaakin olen joskus ommellut. Vuorissa on tasku.

Eräs asiakas tilasi lapselleen Mimmi-lehmän variksen. Vartalona on pätkä entistä kaulahuivia, siipinä pala hametta, päässä takin kauluri, silmänympäryksinä lakanaa, nokka housuista ja suu lakanasta. Jalat on ihan uutta huopaa. Siivet on ommeltu niin, että varis saa nostettua ne silmilleen - niin kuin sillä tapana on.

Voiko tässä vaiheessa vuotta tehdä vielä uudenvuodenlupauksen yrittää julkaista kuvat heti, kun on ne ottanut?