Vanhan kertausta

Kertaus on opintojen äiti, sanoi meidän äiti ja aikoi teipata kertotaulun vessan seinään. Ei hän niin koskaan kuitenkaan tehnyt. Jääkaapin ovessa taisi kertotaulu joskus olla. Minä osaan kertotaulun omalla tavallani. En pysty sanomaan suoraan, kuinka paljon on 6x8, mutta koska tiedän, että 6x6=36, voin helposti lisätä siihen vielä 2x6 ja päädyn oikeaan tulokseen.

Mutta nyt ei ole kyse kertolaskusta, vaan siitä, että sain muutaman kuvan vaatteista käyttäjien päällä. Näistä kaikista on aikoinaan ollut postaus, mutta "kerran vielä poijjaat"!

Jumpsuit, jonka sisällä oleva vauva ei ole enää kovin vauva. Aiemmassa postauksessa mallin virkaa toimitti Ville. Villekin kotiutui vihdoin ja viimein viime viikonloppuna.

 Pojan shortsit ovat lähtöisin Vaatekomerosta. Samoin mössa. Huomaa, kuinka tutti sointuu lakkiin ja henkselit shortseihin.

 Isoveli on kovin liukasliikkeinen. Jos äitinsä olisi ollut sekunnin hitaampi, kuvassa olisi vain hiekkalaatikko. Veljen shortsit ovat samassa postauksessa kuin edellisetkin - ja myös seuraavat housut.

Hihii ja tirsk! Minihipsterihousut. Tämä kuva saa minut hymyilemään. Housut on söpöt, vaikka ihan varmasti myös epäkäytännölliset.

Sankoja vaille lomalainen

Vaatekomero lomailee tästä illasta lähtien hamaan tulevaisuuteen. Se hama on todennäköisesti heinäkuun puoliväli, mutta voi olla loppukin. Tiedätte, että olen palannut, kun tänne ilmestyy kuvia uusista Nuppupeitoista ja pitkään pakasteen päällä pyörineistä kankaista.

Kummipojan kassista puuttuu vielä sangat. Sitten vedän ompelukoneiden töpselit seinästä.

Edit: Töpselit on irrotettu, pojan kassi valmis, loma alkanut.

 Kummipojan kassista tuli ennemminkin laukku. Melkein matkalaukku. Päällikangas Finlaysonin vanhaa puuvillaa. Tukena vahva liimahuopa. Vuorina vihreä puuvillasatiini.

 Laukussa piti olla taskuja. Applikoin kengurun ja kengurulle ompelin verkkokankaasta (itikkaverkko) pussin. Ainakin kengu jaksaa yhden pikkuauton kantaa.

 Kantokahvatkin on. Oisivat saaneet olla vahvemmat, mutta tämä on vain jälkiviisautta.

 Laukussa on kaksilukkoinen vetskari, niin että sen saa auki puoleenväliin päätysivuja. Tarpeen tullen voi raottaa vetskaria vain jostain tietystä kohtaa. 

 Sisäänkin piti ommella taskuja. Samaa verkkokangasta ja yläreunassa kuminauha. Hyvin taskuihin mahtuu villasukat, kurakintaat, varakalsarit ja vielä jotain muutakin. Silti laukuun jää ruhtinaallisesti tilaa - vaikka isosiskonkin tavaroille. 

Ps. Kirja ei ole mikään vihje kummipojan äidille. :) Laitoin malliksi ensimmäisen kirjan, joka käteeni osui.

 Tässä pakastimen päälliset. Nämä pitäisi kuvata. Mutta vasta loman jälkeen...Saa ihailla. Varauksia en ota vielä vastaan.

Kukkia kedoilla ja takeissa

Olen ollut hieman huolissani: kaikki kukat ovat jo nyt kukkeimmillaan ja kesä on vasta alussa. Mahtaako minulle jäädä yhtään kukkaa juhannuksena tyynyn alle piilotettavaksi? No, onneksi kukat eivät ole ainoita taikakasveja. Saunavastaan voi luottaa aina. Tuskin koivu lehtiään pudottaa vielä tulevien viikkojen aikana.

Säätä on mahdoton ennustaa. Onneksi monet äidit ovat yleensä kaukaa viisaita ja osaavat varautua säähän kuin säähän. Se ei ole vain heidän lastensa onni, vaan myös minun - olettaen, että saan olla osana tätä varautumisprosessia.

Olen onnellistunut lähiaikoina ainakin kahden takin verran.

 Itäisessä Suomessa riittää kukkia ja aurinkoa läpi kesän - ainakin tämän takin omistajalla.
Takissa on ohut puuvillavuori, vinonauhakanttaukset hihansuissa ja hupussa, edessä vetoketju ja helmassa nauha. Hihoihin on piilotettu resori (alakuvassa).
Takki on malliltaan aika suora, niin että se sopii sekä tytölle että pojalle. Koko 98.

 Toinen takki lähti lähemmäksi länttä. Kangas oli asiakkaan. Tässä takissa on tikkivuori. Kaava on 70-luvulta - tällä mallilla on tehty jo monta, monta takkia aiemminkin. Asiakas halusi takkiin kaaritaskut ja sellaisethan minä tein. Koko on 115. (Jostain syystä koot ovat olleet aiemmin parittomilla luvuilla, nykyisin parillisilla.)

Ps. Toimiskohan juhannustaika, jos laittaisi tyynyn alle kukkaisia kankaita?

Raitapaitoja, mansikoita ja kilpikonna

 Epäjärjestys on täyttänyt elämäni. Se ei ole mitään uutta. Yritän toisinaan vimmatusti saada aikaan järjestystä, mutta lopputulos on vain hetkellinen silmänlume. Niinpä nytkin laitan kuvia viimeisimmistä ompeluksista enkä suinkaan niistä, jotka ovat jo kauan sitten päätyneet uusille omistajilleen, ja joiden takia blogissa on ollut kovin hiljaista. (Jos olisin järjestelmällinen, kuvaisin ja bloggaisin kaiken heti. Mutta en minä ole.)

 Veljekset saavat Mariraitaa. Isommalle (98cm) on lyhythihainen, pienemmälle (72cm) pitkähihainen. En löytänyt mieleistä resoria, joten kanttasin joustotrikoolla. Molempien paitojen kaavat jostain Ottobrestä, mutta muunneltuina versioina. Kankaana jonkun tätsyn vanha L-kokoinen paita.

 Isompi veljes saa toisenkin Mariraitaisen.Pojan äiti oli löytänyt kirpparilta hieman rikkinäisen ja pojalle liian ison paidan. Minä sitten leikkelin siitä sopivan.

 Oijoi, miten nuo tikkaukset noin vinksottaa? Hihansuihin ompelin miehekkäät halkiot.

Kesän ensimmäinen kotimainen masikka on valtava. Löysin kirpparilta mansikkaverhot, joissa oli paljon haalistumaa, läiskiä ja vaikka mitä. Keksin, että niistä voisi ommella tyynyjä. Tässä ensimmäinen koeversio, jonka täytteenä on erinäisiä kankaita, minun villatakki, fleecehuopa, vanua, yksi pieni koristetyyny ja paljon muuta. Laitoin tulitikkuaskin mitaksi viereen. Yhden tyttären sänky tulee täyttymään näistä mansikoista.

Kävin Etelä-Euroopassa ideointimatkalla. Lentokoneessa oli lehti, jossa sanottiin, että paras tuliainen on uusi idea. Bongasin kaksi tuliaista. Toinen oli tällainen kilpikonna. Eteläinen konna oli suuren lattiatyynyn/ säkkituolin kokoinen. Tämä minun versioni menisi isosta neulatyynystä. Kilpikonnalle saa nauraa aivan vapaasti. Tällaisen saa aikaan, jos alkaa nopeasti kokeilemaan keskellä yötä, osaako piirtää säännöllisen viisikulmion ja ommella palat vielä siististi kasaan.

Siili ja ystävät

Henna lähetti Etelä-Suomesta 12 peittoa nuppupeittokeräykseen. Kiitos Henna!

Useassa peitossa seikkailee eläin.

 Näissä neljässä kaikissa on toisella puolella keltainen puuvilla. Alarivin peitot ovat samanlaiset. Toisella puolella on siilejä ja pupuja ja toisella puolella sitten tuo keltainen.

Seuraavat neljä peittoa molemmin puolin. On siinä nalle ja lammas poikineen.

 Ja vielä viimeiset neljä, joista tuo vihreäruudullinen on minun tekemä. Hennan peitoissa oli kaksi samanlaista, joten jätin toisen kuvaamatta ja ujutin oman peittoni mukaan.

Näillä, ja jo aiemmin postatuilla peitoilla, menin ilahduttamaan keskolan väkeä perjantaina 10.5. Osastonhoitaja oli kovin kiitollinen ja sanoi, että heillä ei ollutkaan enää monta peittoa jäljellä. Talvella peitot olivat välillä jo loppuneet, mutta onneksi peittoja toimittaa sinne muutkin. Tarvetta peitoille siis on.
Osastonhoitaja pyysi välittämään kaikille ompelijoille kiitokset. Tässä ne kiitokset tulee.

Ommelkaa! Toivottavasti pääsen jo loppukesällä seuraavan kerran viemään iloisia terveisiä keskolaan.

Kerralla koko satsi

 Kankaita on kertynyt. Kuvaaminen ei ole helpottnut yhtään, vaikka kurssi on käytynä. Aina on yhtä vaikeaa saada oikeat värit näkyviin. Voitte arvata, että blogin pitäminen ei ole aina hauskaa, kun kuvaamiseen menee tuhottomasti aikaa eikä onnistu ajanhaaskauksesta huolimatta ja sitten pitää vielä kirjoittaa kankaista jotain. On hetkiä, jolloin ajattelen, että myyn kaikki kankaat pois ja lopetan koko homman. Nyt on sellainen hetki.

Tässä kuvattuna koko roska. Kirjoitan, kunhan huvitus palaa. Nyt on palanut vain käämit.

Edit 25.4.14:  Sulakkeet on vaihdettu ja käämien käry haihtunut, mutta olen ollut kiireisenä. Viikonloppuna sain monta uutta kangasta, niistä kuvia joskus.

SI35 Yksinäinen verho vahvaa puuvillaa, tahroilla ja painovirheillä höystettynä. (Jälkimmäiset ovat langanvahvuisia valkoisia kiemuroita turkoosilla pohjalla.) Tämä on aivan oivallista takkikangasta. Melkein uskallan luvata tästä aikuisten takin (ilman huppua) s-koossa.

RU26 Mikä tämän liinan pohjaväri mielestäsi on? Oranssi? Ruskea? Terrakotta? No, minulla ei ole terrakotalle omaa tunnustaan, niin saa mennä nyt ruskeana. Vahvaa puuvillaa. Kangas on suorastaan uutuudenjäykkää, mistä voi päätellä, että liina ei ole päässyt vuosikymmeniin pöytää koristamaan. Tiedän, että samanlaisesta ja -kokoisesta (, mutta eri värisestä) pöytäliinasta on tehty hihaton mekko s-kokoiselle naiselle. Siihen tämä ainakin riittää, ja moneen muuhun pienempään ompelukseen.

SI36 Vohvelikangas! Tämä ei ole vohvelikangasta, mutta pinta on samaan tapaan eläväinen kuin vohvelikankaassa. Jos joku tietää yleisnimen tällaisille kankaille, saa sanoa. Minä mielelläni käyttäisin oikeita termejä kankaita kuvaillessani. 

Niin, puuvillaa kai tämäkin on. Näitä on kaksi kapeaa ja lyhyttä verhoa.

PU44 Aikuisten puuvillainen essu. Koottu useasta suikaleesta. MYYTY

MU15 Pepitaruutuista ohutta puuvillaa. Kesämekkoainesta, sanon mä. Lapselle. Mekon helmaan (tai alushameen helmaan) pitsiä tai brodyyriä. Ois sellaista maalaisromanttista. MYYTY

RU27 Tyynynpäällinen sekoitekangasta. Vahvaa, mutta taipuvaista. Pitäiskö tästä tehdä kassi? MYYTY

SI37 PPP = Pyöreä puuvillasatiininen pöytäliina. Värit todellisuudessa upeammat kuin kuvassa. Mittailin tästä jo itselleni mekkoa, mutta se jäi pelkän mittailun asteelle.

VI37 Verhopari, joiden vuoksi sain melkoisia sydämentykytyksiä. Olin etsimässä kirpparilta aivan muuta ja sitten nämä osuivat silmiini. Verhot oli teipattu maalarinteipillä pieneksi paketiksi ja teippiin oli vapisevalla käsialalla kirjoitettu verhojen koko ja hinta - naurettavan pieni hinta. Minun käteni vapisivat, kun avasin paketin. Pelkäsin, että kääröstä paljastuisi sutta ja sekundaa. Mutta ei. Kaksi aivan priimaa puuvillaista verhoa, joiden värimaalilma on kuin minulle tehty. Kuvassa on vain haalea aavistus todellisuudesta. (Te saatte katsella huonoa kuvaa, jotta kukaan teistä ei innostuisi varaamaan kangasta. Minä nimittäin haluaisin tästä itselleni takkimekon. ) MYYTY

RU28 Purettu tyynynpäällinen eli siis kaksi tyynynpäällisen kokoista palaa vahvaa puuvillaa. Tästäkin mallailin mekkoa lapselle. Minun pitäisi varmaan perustaa mekkotehdas (, mutta jollain toisella nimellä, koska Mekkotehdas-kirja on jo olemassa). Tekisin muutaman päivän liukuhihnalla vain ja ainoastaan lapsille mekkoja. Mekkokankaita kun on vaikka kuinka. MYYTY

SI38 Puuvillasatiiniset housut, joita kokeilin jo itselleni, mutta joihin olisi pitänyt lisätä vyötärölle mittaa, jotta olisi saanut napin kiinni. Joutavat siis muuntua vaikka takiksi lapselle. Tässäkin kuvassa värit ovat hieman vinksallaan. Sinapinkeltaisen kuuluisi olla himmeämpi ja turkoosin hieman railakkaampi.

Essu-paita-tunika-liivi-mikä-lie sai jo uuden kodin. MYYTY

Värikäs alku elämälle

 Kolmisen viikkoa sitten sain Maijalta kolmetoista nuppupeittoa. Maijan kaverina ompelemassa oli ollut hänen kälynsä (, jolle en valitettavasti enää muista nimeä). 

Tässä kuvat. Jätin yhden peiton kuvaamatta, koska se oli hyvin samanlainen kuin kolmannen kuvan ylärivin peitot. Näin sain mahdutettua peitot kuuteen kuvaan. Kuvat ovat pareittain: ensin etupuoli ja alla kääntöpuoli.

Näin ihaniin peittoihin saavat keskisuomalaiset vauvat kääriytyä:

 

Alun perin oli tarkoituksena, että vien peitot sairaalaan tämän kuun alusta. Suunnitelmaan tuli muutos, sillä  Etelä-Suomesta on tulossa isohko peittosatsi. Odotan sen mukaan tähän kuormaan. Katsotaan, milloin posti saapuu. Jännityksellä odotan.