Värikäs välipala

Noudatatteko ruokaympyrää? Entä ravintosuosituksia yleensä? Minulle on jäänyt mieleen yläasteen kotitaloustunneilta, että mitä värikkäämpi ruoka, sitä terveellisempi.

Minä ompelin pieneksi välipalaksi (= tilaustöiden välissä) yhden mekon. Tämä kangas ois kelvannut omaankin mekkoon, mutta harmillisesti sitä oli aaaaaaaivan liian vähän. Ei yksi aikuisten liivi voi aikuisen mekoksi muuntua oikein mitenkään. 

Näin ihana se on. Edessä kaksi vastalaskosta, takana yksi. Prinsessaleikkaukset molemmin puolin. Koko on 86 ja materiaali puuvillasatiini. MYYTY

Naisentekijöitä saa keksiä edelleen (ks. aiempi julkaisu). Sanotaanko, että vaikka reilun viikon päästä eli siis 18.8. mennessä tulleet kommentit huomioidaan.

Koska meillä on joulu?

Jos vaatteet tekevät miehen, niin värit tekevät joulun. Miksi muuten punainen ja vihreä liitettäisiin jouluun? 

Heinäkuussa olen ollut jo kovin jouluisena. Alkukuusta, jolloin minun olisi pitänyt lomailla ompelusta, lievensin vieroitusoireita ompelemalla sinisestä villakangassekoitekankaasta mekon. 

Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan, varovasti hiipi alta sillan...

Mekossa on edessä leikkaukset ja tikkaukset kädenteiltä helmaan. Taskuläpät ovat vain koristeena, samoin valkoiset napit. Takana on vetoketju.

Heinäkuun lopussa, jolloin minä olin edelleen olevinani lomalla, ompelin punaisen mekon.

 Edessä on vastalaskokset ja niiden reunassa punavalkoruutuinen vinokanttinauha. (Ei saa katsoa noita ryppyjä. Mekko tarvitsisi vielä silitysrautaa.)

 Takana ei muuta erityistä kuin kissa-nappi.

Kangas on keinokuitua. Entisessä elämässään tämä punaisuus on verhonnut jonkun rouvan sääriä - tai ehkä vain reisiä, koska kyseessä oli puolihame.

Kyllä näillä mekoilla passaa joulua odottaa. Tai miksi ei syksyä ja talveakin. Punaista on puolukassa ja syvää sinistä elokuisella yötaivaalla.

Ps. Mikä tekee naisen? Hyvästä vastauksesta luvassa naisellinen palkinto.

Vanhan kertausta

Kertaus on opintojen äiti, sanoi meidän äiti ja aikoi teipata kertotaulun vessan seinään. Ei hän niin koskaan kuitenkaan tehnyt. Jääkaapin ovessa taisi kertotaulu joskus olla. Minä osaan kertotaulun omalla tavallani. En pysty sanomaan suoraan, kuinka paljon on 6x8, mutta koska tiedän, että 6x6=36, voin helposti lisätä siihen vielä 2x6 ja päädyn oikeaan tulokseen.

Mutta nyt ei ole kyse kertolaskusta, vaan siitä, että sain muutaman kuvan vaatteista käyttäjien päällä. Näistä kaikista on aikoinaan ollut postaus, mutta "kerran vielä poijjaat"!

Jumpsuit, jonka sisällä oleva vauva ei ole enää kovin vauva. Aiemmassa postauksessa mallin virkaa toimitti Ville. Villekin kotiutui vihdoin ja viimein viime viikonloppuna.

 Pojan shortsit ovat lähtöisin Vaatekomerosta. Samoin mössa. Huomaa, kuinka tutti sointuu lakkiin ja henkselit shortseihin.

 Isoveli on kovin liukasliikkeinen. Jos äitinsä olisi ollut sekunnin hitaampi, kuvassa olisi vain hiekkalaatikko. Veljen shortsit ovat samassa postauksessa kuin edellisetkin - ja myös seuraavat housut.

Hihii ja tirsk! Minihipsterihousut. Tämä kuva saa minut hymyilemään. Housut on söpöt, vaikka ihan varmasti myös epäkäytännölliset.

Sankoja vaille lomalainen

Vaatekomero lomailee tästä illasta lähtien hamaan tulevaisuuteen. Se hama on todennäköisesti heinäkuun puoliväli, mutta voi olla loppukin. Tiedätte, että olen palannut, kun tänne ilmestyy kuvia uusista Nuppupeitoista ja pitkään pakasteen päällä pyörineistä kankaista.

Kummipojan kassista puuttuu vielä sangat. Sitten vedän ompelukoneiden töpselit seinästä.

Edit: Töpselit on irrotettu, pojan kassi valmis, loma alkanut.

 Kummipojan kassista tuli ennemminkin laukku. Melkein matkalaukku. Päällikangas Finlaysonin vanhaa puuvillaa. Tukena vahva liimahuopa. Vuorina vihreä puuvillasatiini.

 Laukussa piti olla taskuja. Applikoin kengurun ja kengurulle ompelin verkkokankaasta (itikkaverkko) pussin. Ainakin kengu jaksaa yhden pikkuauton kantaa.

 Kantokahvatkin on. Oisivat saaneet olla vahvemmat, mutta tämä on vain jälkiviisautta.

 Laukussa on kaksilukkoinen vetskari, niin että sen saa auki puoleenväliin päätysivuja. Tarpeen tullen voi raottaa vetskaria vain jostain tietystä kohtaa. 

 Sisäänkin piti ommella taskuja. Samaa verkkokangasta ja yläreunassa kuminauha. Hyvin taskuihin mahtuu villasukat, kurakintaat, varakalsarit ja vielä jotain muutakin. Silti laukuun jää ruhtinaallisesti tilaa - vaikka isosiskonkin tavaroille. 

Ps. Kirja ei ole mikään vihje kummipojan äidille. :) Laitoin malliksi ensimmäisen kirjan, joka käteeni osui.

 Tässä pakastimen päälliset. Nämä pitäisi kuvata. Mutta vasta loman jälkeen...Saa ihailla. Varauksia en ota vielä vastaan.

Kukkia kedoilla ja takeissa

Olen ollut hieman huolissani: kaikki kukat ovat jo nyt kukkeimmillaan ja kesä on vasta alussa. Mahtaako minulle jäädä yhtään kukkaa juhannuksena tyynyn alle piilotettavaksi? No, onneksi kukat eivät ole ainoita taikakasveja. Saunavastaan voi luottaa aina. Tuskin koivu lehtiään pudottaa vielä tulevien viikkojen aikana.

Säätä on mahdoton ennustaa. Onneksi monet äidit ovat yleensä kaukaa viisaita ja osaavat varautua säähän kuin säähän. Se ei ole vain heidän lastensa onni, vaan myös minun - olettaen, että saan olla osana tätä varautumisprosessia.

Olen onnellistunut lähiaikoina ainakin kahden takin verran.

 Itäisessä Suomessa riittää kukkia ja aurinkoa läpi kesän - ainakin tämän takin omistajalla.
Takissa on ohut puuvillavuori, vinonauhakanttaukset hihansuissa ja hupussa, edessä vetoketju ja helmassa nauha. Hihoihin on piilotettu resori (alakuvassa).
Takki on malliltaan aika suora, niin että se sopii sekä tytölle että pojalle. Koko 98.

 Toinen takki lähti lähemmäksi länttä. Kangas oli asiakkaan. Tässä takissa on tikkivuori. Kaava on 70-luvulta - tällä mallilla on tehty jo monta, monta takkia aiemminkin. Asiakas halusi takkiin kaaritaskut ja sellaisethan minä tein. Koko on 115. (Jostain syystä koot ovat olleet aiemmin parittomilla luvuilla, nykyisin parillisilla.)

Ps. Toimiskohan juhannustaika, jos laittaisi tyynyn alle kukkaisia kankaita?

Raitapaitoja, mansikoita ja kilpikonna

 Epäjärjestys on täyttänyt elämäni. Se ei ole mitään uutta. Yritän toisinaan vimmatusti saada aikaan järjestystä, mutta lopputulos on vain hetkellinen silmänlume. Niinpä nytkin laitan kuvia viimeisimmistä ompeluksista enkä suinkaan niistä, jotka ovat jo kauan sitten päätyneet uusille omistajilleen, ja joiden takia blogissa on ollut kovin hiljaista. (Jos olisin järjestelmällinen, kuvaisin ja bloggaisin kaiken heti. Mutta en minä ole.)

 Veljekset saavat Mariraitaa. Isommalle (98cm) on lyhythihainen, pienemmälle (72cm) pitkähihainen. En löytänyt mieleistä resoria, joten kanttasin joustotrikoolla. Molempien paitojen kaavat jostain Ottobrestä, mutta muunneltuina versioina. Kankaana jonkun tätsyn vanha L-kokoinen paita.

 Isompi veljes saa toisenkin Mariraitaisen.Pojan äiti oli löytänyt kirpparilta hieman rikkinäisen ja pojalle liian ison paidan. Minä sitten leikkelin siitä sopivan.

 Oijoi, miten nuo tikkaukset noin vinksottaa? Hihansuihin ompelin miehekkäät halkiot.

Kesän ensimmäinen kotimainen masikka on valtava. Löysin kirpparilta mansikkaverhot, joissa oli paljon haalistumaa, läiskiä ja vaikka mitä. Keksin, että niistä voisi ommella tyynyjä. Tässä ensimmäinen koeversio, jonka täytteenä on erinäisiä kankaita, minun villatakki, fleecehuopa, vanua, yksi pieni koristetyyny ja paljon muuta. Laitoin tulitikkuaskin mitaksi viereen. Yhden tyttären sänky tulee täyttymään näistä mansikoista.

Kävin Etelä-Euroopassa ideointimatkalla. Lentokoneessa oli lehti, jossa sanottiin, että paras tuliainen on uusi idea. Bongasin kaksi tuliaista. Toinen oli tällainen kilpikonna. Eteläinen konna oli suuren lattiatyynyn/ säkkituolin kokoinen. Tämä minun versioni menisi isosta neulatyynystä. Kilpikonnalle saa nauraa aivan vapaasti. Tällaisen saa aikaan, jos alkaa nopeasti kokeilemaan keskellä yötä, osaako piirtää säännöllisen viisikulmion ja ommella palat vielä siististi kasaan.

Siili ja ystävät

Henna lähetti Etelä-Suomesta 12 peittoa nuppupeittokeräykseen. Kiitos Henna!

Useassa peitossa seikkailee eläin.

 Näissä neljässä kaikissa on toisella puolella keltainen puuvilla. Alarivin peitot ovat samanlaiset. Toisella puolella on siilejä ja pupuja ja toisella puolella sitten tuo keltainen.

Seuraavat neljä peittoa molemmin puolin. On siinä nalle ja lammas poikineen.

 Ja vielä viimeiset neljä, joista tuo vihreäruudullinen on minun tekemä. Hennan peitoissa oli kaksi samanlaista, joten jätin toisen kuvaamatta ja ujutin oman peittoni mukaan.

Näillä, ja jo aiemmin postatuilla peitoilla, menin ilahduttamaan keskolan väkeä perjantaina 10.5. Osastonhoitaja oli kovin kiitollinen ja sanoi, että heillä ei ollutkaan enää monta peittoa jäljellä. Talvella peitot olivat välillä jo loppuneet, mutta onneksi peittoja toimittaa sinne muutkin. Tarvetta peitoille siis on.
Osastonhoitaja pyysi välittämään kaikille ompelijoille kiitokset. Tässä ne kiitokset tulee.

Ommelkaa! Toivottavasti pääsen jo loppukesällä seuraavan kerran viemään iloisia terveisiä keskolaan.