Kuinka paljon hermot maksaa?

 Minulta tilattiin kauan sitten Puppe. Tiedätte kai sen keltaisen luppakorvaisen koiran, jolla on ruskeat täplät kyljissä ja hännänpäässä? Koska tiesin, että tilauksella ei ole kiirettä, olen etsiskellyt rauhassa koiran kaavoja, joista saisi muokattua Pupen näköiset. Ei löytynyt. Lopulta päätin soveltaa jonkun neliraajaisen otuksen kaavoja. Hah! Ei niistä kaavoista mitään hyötyä ollut. 

Sommittelin kaavat siis itse. Mittailin, mietin ja piirsin. Piirsin ja mittailin. Leikkasin ja teippasin takaisin. Sitten tein koeversion mustasta velourista:

Buah hah hah hah haaa! Tällä Pupen serkkupojalla ei ole niskaa ollenkaan. Ihan pieni ajatuskatkos tullut sillä kohtaa. Päälaki on kananmunan mallinen = ei hyvä. Kuono on liian pitkä. Grrh!

Muokkasin kaavoja. Piirsin, leikkasin, liimasin. Siirsin korvia ja vaihdoin saumojen paikkaa.

Tein toisen kokeiluversion vanhasta lakanasta. Vähän edellistä parempi, mutta ei edelleenkään hyvä. Ja taas muokkasin kaavaa. Sitten päätin, että kaava saa olla kyllin hyvä ja leikkasin pään, vartalon ja hännän keltaisesta velourista. Tikkasin täplät kylkiin ja hännänpään ruskeaksi. Korvat päätin ommella erikseen, toisin kuin kokeiluversioissa.

Siellä se Puppe pötköttelee vanhan aamutakin päällä. Toinen korva on paikoillaan parilla neulalla, toinen näyttää hypänneen ruskean kankaan reunalle kuulostelemaan maailmanmenoa. Kirsuna on musta kantanappi, sekin vain neulalla kiinni, ja silminä mustanuppiset neulat. Jalat on vielä kokonaan tekemättä.

Ergonomisesti hoidan edelleen niin kaavoituksen, leikkaamisen kuin monet muutkin työvaiheet lattialla.

Niin, ja se kysymys hermojen hinnasta. Miten hinnoitella tavara, jonka tekemiseen on mennyt hirveästi aikaa ja monta kertaa hermot? Toisin sanoen, minkä hinnan ottaa hermojen menettämisestä? Tiedän jo nyt, että en laskuta siitä mitään. Kun Puppe on valmis, olen jo unohtanut kaiken vaivan. Äidit sanovat usein, että synnytystuskat unohtuvat, kun saa lapsen syliinsä. Ehkä tässä toimii jollakin tapaa samanlainen logiikka. Palkintoa odotellessa!

No onkos tullut kesä...

... nyt talven keskelle? Ei. Täällä ainakin on tullut talvi pitkään jatkuneen kesän keskelle. Saatiin lunta erittäin pikaisella toimituksella (muutaman tunnin sakea sade) kymmenisen senttiä.

Sen sijaan minä löysin kesän kirpparilta. Vai oisiko tämä sittenkin enemmän syksy?

KE18 Kaksi aivan upeaa verhoa. Värit on taas hieman pliisut, mutta voin kertoa, että tuo tummempi keltainen on todella syvää keltaista. Oikein sellainen voimakeltainen. Verhojen koko on 133x184. Kuvan vasemmassa reunassa keskivaiheilla on tulitikkulaatikko mittoja suhteuttamassa. Kukat ovat isoja: reiluun 130 senttiin mahtuu kolme kukkaa rinnakkain. Klikkaa kuvaa ja tarkastele kukkia lähemmin - ne ovat upeampia kuin miltä tässä minumaalisessa kuvassa näyttävät.

Kankaasta tulisi hauska takki aikuiselle - ja miksi ei lapsellekin. Hameenkin tästä voisi tehdä tai mekon. Voin myydä kokonaisina verhoinakin, jos haluat aurinkoa ikkunoihisi.

MYYTY

... ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille? Laitetaan. Sellaisille pikkuisille linnuille, jotka viettävät elämänsä ensihetket keskolassa. Yritän järjestellä Nuppupeitto-keräystä Keski-Suomen keskussairaalaan. Tästä lisää heti, kun tiedän enemmän.

Voilà, s'il vous plaît

 Puuh ja huuh! Elimistö antaa kivuliaita muistutuksia siitä, että pitäisi hankkia pöytä, jossa piirtää kaavoja ja leikata kankaita.

Niin, en ole aivan laiskana maannut, vaikka blogissa on hiljaista ollutkin. Olen saanut valmiiksi yhden sellaisen jutun, josta ei saa vielä puhua ääneen eikä sitä saa näyttää, koska se on lahja ja siksi salaisuus. 

Joskus olen miettinyt, että olisi kiva kirjoittaa sellaisia ennen-jälkeen-postauksia tai kuvata töiden edistymistä vaihe vaiheelta. Olen liian laiska ja hoppuinen sellaiseen. Kun aloitan ompeluksen, se pitää saada mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Ei siinä kuvia jouda välillä räpsimään. Mutta nyt työnalla olevasta paidasta on pari välivaihekuvaa.
Voilà! Tästä se lähti:

 Oli Marimekon Albatrossi-kangas, keskellä reikä ja pari tahraa kaupan päällisinä. Leikkasin toisesta päästä lasten peittoon suikaleen ja siitä onnettomasta suikaleesta tuli liian kapea. Heitin kankaan nurkkaan ja viikon päästä laskostelin palat takaisin pinoon. Aikojen päästä kankaasta tilattiin A-linjainen paita.

 Piirsin kaavat toisesta A-linjaisesta paidasta. Kykin lattialla yhden päivän, piirsin, mittasin, leikkasin, sovitin, teippasin, vertailin toiseen kaavaan. Seuraavan päivän pyörittelin kangasta ja kaavoja. Sommittelin ja pähkäilin. Piti onnistua kiertämään reikä, välttämään tahrat ja saamaan kuvioihin jotain logiikkaa. Viimein leikkasin - lattialla tietenkin. Matto vain kasaan ja sakset esiin. (Kuvan yläreunassa näkyy kankaita, jotka pursuaa pöydän alta. Oikealla on sohva, joka on vuorautunut keskeneräisten ja suunnitteluvaiheessa olevien töiden alle.)

 Tässä paita on loppusuoralla. Napit puuttuu, helma on kääntämättä ja viimeistelyt tekemättä (, kuten roikkuvasta langanpätkästä voi huomata). Mustat läiskät kuvan yläkulmassa on lampaan jalat. Minulla on lammas seinällä. 

Toivottavasti saan paidasta kuvan omistajansa päällä, sitten kun työ on valmis. 

RU20 Löysin kirpparilta eilen kaksi verhoa. Pohjaväri on tummanruskea. Laittaisin verhojen koonkin tähän, mutta onnistuin kadottamaan mittanauhan. Raaka arvio: leveys 140 ja pituus 170. Kuvassa verho on koko leveydessään. Siitä voitte hieman hahmottaa kukkien kokoa. Kangas on paksua puuvillaa. Soveltuisi esimerkiksi takiksi tai vaikka päiväpeitteeksi. MYYTY

Ps. Sain aamulla makeat naurut uutisotsikosta "Linnut vetelehtivät vesistöissä". Mitäpä sitä kiirehtimään, kun on niin lämmintä.

Viikonlopun saldo

 "Aina sitä jotain saa, kun joutaa olemaan.", ruukaa sanoa meidän äiti. Minulla oli aikaa olla viikonloppuna toisella paikkakunnalla ja koluta muutama kirppari.Eilen EI ollut aikaa laittaa kuvia löydöistä.

 Ensimmäinen löytö: musta-punainen paita, reilusti A-linjainen, koko ehkä 40 (vanhalla mitoituksella), 3/4-hihat. Ylemmässä kuvassa kurkkii tyynyn kulma. Sen ei ole kuuluisi olla siellä. Ja vakuutan, että se ei ole myöskään piilomainontaa. MYYTY

PU22 Löytyi toinenkin paita. Raikasta perusraitaa. Ajattelin tätä hieman omppu-kankaiselle vauvanpeitolle toiseksi puoleksi, mutta koska se on vielä ajatuksen asteella, tästä voi tilata muutakin. MYYTY

Ent. hame ja paita, nyk. mekko ja mekko

 Kivaa, sain taas uusia kuvia. Kiitos niistä!

 Kolmen sukupolven vaate. Tyttären mekko on tehty äidin hameesta, jonka äiti oli saanut tädiltään. Mekko on vakosamettia. Läpälliset taskut on siirretty sellaisenaan eräästä kirpparilta löytyneestä naisten jakusta. (Grrh, mikä kielioppihirviölause. Jääköön naurettavaksi. Saa ehdottaa sujuvampaa muotoa.)

Muistanette tämän paidan? Poistin nappilistan, ompelin etukappaleet yhteen, ratkoin hihat ja kauluksen irti ja muovailin mekon. Nappilistasta ompelin lyhyen pätkän takakappaleeseen. Kaksoistikkasin pään- ja kädentiet sekä helmat.

Yksinkertainen on kaunista. Se on taas todistettu.

Ps. Kävin viikonloppuna kirpparilla reilun kahdensadan kilometrin päässä. Kannatti käydä. Näette mahdollisesti jo huomenna, miksi.

Ekaluokkalainen

 Kävin ala-asteen pienessä kyläkoulussa. Ensimmäinen ja toinen luokka oli yhdistetty ja silti meitä tuskin oli kymmentä. Olin ekaluokalla, kun opettaja järjesti jonkinlaisen hyvänkäytöksen kilpailun. Viikottain yksi oppilas sai palkinnon huomaavaisuudesta, ystävällisyydestä, koulutehtävien hoitamisesta ja mitä muita kriteereitä siinä lie ollutkaan. Muistelen, että oppilaat äänestivät (suljetulla lippuäänestyksellä) palkinnon saajaa. Eräällä viikolla ehdokkaita oli kaksi: minä ja naapurin poika. Minä sain muistaakseni yhden äänen enemmän. Naapurin poika kertoi äänestäneensä minua. Äänestinkö minä itseäni? Sitä en muista.

Mitenkö tämä tarina liittyy alla olevaan kankaaseen? Siten, että palkinnoksi sain Smurffi-taulun, johon raaputettiin tarroja kiinni. Tai en minä tiedä, mitä ne olivat. Sellaisella kalvolla oli Smurffi-hahmoja ja kalvo laitettiin haluttuun kohtaan, päältä raaputettiin muovisella lastalla ja hahmo tarttui paperiin. Piti raaputtaa huolella, että koko Smurffi varmasti irtosi eikä kalvoon jäänyt vaikka kättä tai jalkaa.

Palkinto oli NIIN hieno. En millään raskinut siirtää hahmoja kalvolta taululle.

 VI19 Nämä ovat siis verhot ja näitä on kaksi kappaletta. Korkeus ehkä 160 ja oisko leveys noin 130. En ehtinyt mittaamaan, kun nakkasin verhot jo koneeseen. Haisivat nimittäin hieman varastolle. Materiaalistakaan en osaa sanoa. Peruspuuvillaa ei ainakaan. Jotain keinokuitumaista näissä on. Ehkä kangas on jokin puuvilla-keinokuitusekoite. Pinta on liukas ja materiaalia ei normaalilla kulutuksella saa kymmenessä vuodessa puhki. 

Mitä näistä tehtäisiin? Vaatteeksi en suosittele. Vauvanpeittoina toimisivat mainiosti. Päiväpeitteinä myös. Mutta saa nämä verhoiksikin ostaa. (Pienet vaaleat pilkut kuvissa eivät ole haalistumia tms., vaan salaman heijaste ikkunasta. Hetken aikaa minulla oli Smurffi-verhot.)

Tehtävä: Etsi kuvista tulitikkuaski. Se löytyy molemmista.MYYTY

Tiikeri eväsretkellä

 Lisää kuluneen viikon kirpparilöytöjä.

KE17 Tiikerin selkähän se siinä. Todellisuudessa tämä on lyhyt hame. Tästä tulisi pieni mekko tai voisihan tämän tiikeriksikin ommella. Peruspuuvillaa. MYYTY

PU21 Jos nyt olisi kevät ja lähtisin eväsretkelle, pakkaisin tämän liinan reppuun. Kahvi olisi Airamin punavalkoisessa pullossa ja pullapitko siivutettuna pajukoriin. 

Pöytäliinan koko on 87x91. Liinaa on painettu vihreänäkin.

Jäävirtaa

Lupasin laittaa uuden postauksen heti, kun löydän jotain kirpparilta. En ihan onnistunut pitämään lupaustani. Kuvasin parin päivän löydöt eilen. Tänään esittelen sini-mustat.

SI22 Matkalla kampaajalle päätin pyörähtää nopeasti matkan varrella olevalla kirpparilla. Aikaa oli muutama minuutti. Kirpparilla oli kodintekstiilit alennuksessa. Pengoin vimmatulla vauhdilla läpi kaikki pöytäliina-, tyynyliina-, lakana- ja tilkkukorit ja plarasin verhot. Viimeisestä tillkukorista löytyi pieni pala yllä olevaa ihanuutta. Nappasin tilkun mukaan ja juoksin kassalle. Myyjä sanoi, että näitä paloja oli kaksi. Toinen oli vähän isompi. Pinkaisimme takaisin tilkkukorille ja myyjä kaivoi korin pohjalta sen isomman palan. 

Ei tätä edelleenkään metritolkulla ole. Isomman palan koko on 140x76 (leveys x korkeus) ja pienemmän 106x38. Kankaan nimi on Jäävirta. Hulpioreunassa lukee: Jäävirta Desing Seija Lampinen Aitoenne Handprinted by E Helenius Oy. Tästä tulisi aivan mielettömän ihana takki tai vaikka mitä.

Ps. Myöhästyin kampaajalta pari minuuttia. Kirpparin myyjä käski sanoa kampaajalle, että tyylikäs nainen on aina vähän myöhässä. Sanoin.

SI23 Miten tämän verhon parhaiten kuvailisi? Ensinnäkin verhossa on valtavan isot kukat. Keskimmäisen kukan halkaisija on lähes 70 senttiä. Verho on 150cm leveä ja 192cm korkea. Kukkakuvio toistuu verhossa kaksi ja puoli kertaa. Yläreunassa on muutama reikä (nuo pari vaaleaa pilkkua vasemmalle ylhäällä). MYYTY

 MU7 Röyhelöhelmainen hämmentävä hame, joka näyttää saumoista tehdastekoiselta. mutta mistään ei löydy valmistus- tai pesumerkkiä. Toisaalta tässä on jotain hyvin kotikutoista. Ja entäs kuosi sitten? Voi olla viime vuoden mallia eräältä tunnetulta halpisvaateketjulta, mutta yhtä hyvin voi olla 80-luvulta.
Olkoon mitä tahansa, minun silmääni tämä viehätti. Hameen pituus on 72cm ja koko on ehkä 36. Nyt helmat heilumaan isommalle tai pienemmälle! Kuka tykkää "kuplivasta" kuosista?

Muuttumisleikki

Sanon aina, että ostan kirpparilta kankaita. Harvoin ne mitään kankaita sanan varsinaisessa merkityksessä ovat. Yleensä ennemminkin valmiita vaatteita. Niistä sitten sommittelen kieli keskellä suuta jotain uutta. On jokseenkin jännittävää arvioida, mihin mikäkin vaate riittää. 

Minusta on kehkeytynyt kohtalaisen hyvä arvioimaan kankaan riittävyyttä silmämääräisesti. Kangaskaupassa sitä vastoin en osaa toimia. Tuntuu tyhmältä pyytää kangasta puoli metriä tai 70 senttiä. En minä tiedä, kuinka paljon se on. Mutta äärimmäisen harvoin minä mitään pakalta ostankaan.

Pitkän esipuheen jälkeen varsinainen asia. Tein Pojalle paidan ja housut. Paita oli entisessä elämässään aikuisten paita. Ja ihan Marimekkoa. Olalla on nepparit, pääntiellä ja helmassa resorikanttaus. Housut ovat velourintapaista kangasta, pala vanhaa aamutakkia. Lahkeissa ja vyötäröllä leveät ruskeat resorit, samaa kuin paidassakin. Somalta näyttää!