Suomipoppia papukaijalle

Papu ja Kaija saivat 

papukaijan.

Se on tuliainen faijan

toiselta puolelta maailman laidan.

Étonné!, huutaa papukaija

ja faija, 

joka sille siemeniä laittaa, 

luulee sen sanovan: Etoo ne

ja siemenet hedelmiksi vaihtaa. 

Ei puhu ranskaa faija

- eikä tahdo papukaija

suomea oppia, 

vaikka Suomipoppia,

soittavat Papu ja Kaija.

Minulla on uusi lehtihyllykkö (= kaavahylly) ja papukaija halusi heti sen päälle kiekkumaan. Yritin kieltää sitä, mutta...

...se vain käänsi pyrstönsä minulle.

Kyllä noin komeaa pyrstöä sopiikin näytellä.

Välillä se vilkuili sivusilmällä minua. Taisi olla tylsää istua nokka kiinni seinässä.

Papukaijan vartalo on tehty entisestä lyhythihaisesta paitapuserosta. Nokka on pala vanhaa lakanaa ja pyrstö tilkkupussista löytyneistä puuvillasatiinipaloista. Silmän ulkokehä on pitkänomaisesta esineestä, josta en tiedä, onko se kaulakoru vai vyö. Kirpparimyyjä sanoi tuoneensa sen Ranskasta. Siksi kai runon papukaijastakin tuli ranskankielinen.