En pidä joulusta. Tarkemmin sanottuna en pidä siitä hössötyksestä, mitä joulun ympärille on rakennettu. Ahdistun, kun kaupoissa on joulukoristeet, kuusia pitkin ja poikin, lahjakääröjä, markkinahumua, liikaa loistetta ja kimalletta. Tänäkin vuonna lahjon vain kaksi nuorinta kummilasta. Itselleni olen varannut matkan etelän lämpöön, auringon alle.
Sen verran olen joululle heltynyt, että osallistun Suomen suurin joululahja -kampanjaan. Kissasta ja tummasta valaasta olikin jo kuva aiemmin. Seurakseen ne saivat sirkushevosen (, jolla on pitsireunainen, riemunkirjava satulahuopa selässä, mutta jota ei näy) ja kaksi pinkkiä valasta.
Olen viettänyt niin sanotun kankaattoman kuukauden eli en ole ostanut kankaita. Yritin samaa jo aiemmin tänä vuonna, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt ei ole ollut mitään vaikeutta olla ostamatta. Olisi ehkä pitänyt luvata, että ompelen entisistä jotain. Kankaat eivät ole lisääntyneet, mutta eivät vähentyneetkään. Yhden trikoopaidan olen itselleni pehmojen lisäksi ommellut. Ei siinä paljon varastot hupene.
Ompeluinto on kadoksissa, on ollut jo pitkään. Kun ompelee työkseen ja harrastuksekseen, alkaa nopeasti lähestyä kyllästymispistettä. Siksi voi olla, että Vaatekomeron ovet sulkeutuvat. Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt, mutta ainakin toistaiseksi hiljaiselo (blogissa) jatkuu.
Äläpäs vielä heitä saksia ja ompelukonetta kaivoon! Meidän pojat (tai ainakin toinen) tarvii keväällä takin. Ja ehkäpä jotain muutakin... Mistä minä sitten mieleiseni hankin?
VastaaPoistaLaitapa kuva vielä siitä satulasta. Kuulostaa hyvältä!