Hatuttaa

Seuraavalle kuvalle saa nauraa:

Aina ei voi onnistua. Epäonnistumisen todennäköisyys kasvaa eksponentiaalisesti, jos puuttuu jotain olennaisia osia, kuten kaava tai mahdollisuus sovittaa.

Lapsi sai Tupu-Hupu-Lupu-mallisen lakin, jossa on korvaläpät ja nauhat. Ankanpoikien päässä lakki pysyy, mutta ihmislapsen päässä vain nauhojen avulla. 

Ja arvatkaapas mitä? Tyylitaiturinkin lakki on LIIAN PIENI!

Lupasin tehdä molemmille neideille uudet hatut. Ei lopu hommat tätä menoa. :)

Sporttista ja tyylikästä

 Kuluneella viikolla en ole ehtinyt juurikaan ompelukoneiden ääreen. Minulla on ollut vauhdikasta seuraa, joka on piirrellyt muuttolaatikoiden kylkeen kissoja ja sydämiä, sitonut Pikachun silmät farkkukankaan riekaleella ja yllättänyt pehmolelun viemällä sen uuteen majaan (= vauvaharsolla peitetty keittiöjakkara). On uitu, paistettu lettuja, nukuttu päiväunia, keinuttu ja sutattu pyörällä ympäri kaupunkia.

 Vauhdikkaasti alkanut viikko hiljentyi torstaina, jolloin menin kangaskauppaan etsimään tähän jumpsuitiin resoreita. Kiertelin, katselin, hypistelin kankaita ja mallailin värejä lähes tunnin. Mikään ei tuntunut sopivalta. Resoreissa ei ollut mieleisiä värejä eikä vahvemmissa trikoissa eikä missään neuloksissa. Turhauttavaa. Ostin vetoketjun, lähdin kotiin ja päätin, että omista valikoimista on löydyttävä mieluisa vaihtoehto. 

Lupasin asiakkaalle, että jumpsuitista ei tule liian tonttumaista. Siksipä harmaa, punainen ja vihreä olivat poissuljettuja vaihtoehtoja. Valkoinen oli liian jotain. Musta ja punainen on tyylikäs yhdistelmä, mutta vauvan asuun mustat resorit tuntuivat julmilta. Sinivalkoraitainen resori oli ollut mielessäni alusta asti, mutta minua hirvitti ajatuskin sillä kanttaamisesta. Päätin kuitenkin kokeilla. Kannatti. Vetskarin ja hupun reunat näyttää minun silmiin tosi kivalta.

Lähetin kuvan jumpsuitista asiakkaalle. Hänen mielestään puku on sporttinen. Niin minunkin. Arvatkaapa, mikä maa minulla tulee jumpsuitista mieleen? Vastaus postauksen alareunassa. Älä katso, ennen kuin olet arvannut.

Vietin tässä lähiaikoina yhden viikonlopun hyvin tyylitietoisen viisivuotiaan kanssa. Neiti vaihtoi vaatteita monta kertaa päivässä. Suosikkeja olivat ehdottomasti mekot. Mitä prinsessampi, sitä parempi. Jos yhdistelmänä oli hame ja paita, niiden täytyi sointua yhteen. Hetkittäin oli olo kuin muotinäytöksessä: neiti meni yhdestä ovesta sisään, kävi vaihtamassa vaatteet ja tuli toisesta ovesta ulos. Niin suloinen lapsi!

Minä sain kunnian ommella neidille hatun. Väritoiveena oli oranssi. Lähetin kuvan valmiista lakista ja neito ilmoitti haluavansa sen. Olen ylpeä! Minun tekemäni hattu kelpaa Tyylitaiturille.

Ps. Minun uusi kotini hakee tyyliään. Kuvan lamppu on ensimmäinen hankinta tähän asuntoon.

Ps2. Jumpsuitin mielleyhtymämaa on Venäjä. Ristin jumpsuitin Sergein jumppapuvuksi.

Pallomaha, Hoikkeliini ja Kaima

Jos joku luulee, että olen laiskotellut viimeiset puolitoista kuukautta, joku on luuloineen väärässä. Pääasiallisesti olen siivonnut. Toiseksi pääasiaksi olen pakannut ja purkanut. Kolmanneksi olen ommellut, mutta jättänyt kaiken kuvaamatta, kohtien yksi ja kaksi takia.

Veljekset, joita äitinsä sanoo Pallomahaksi ja Hoikkeliiniksi, saivat uusia (lue kertaalleen kierrätettyjä) vaatteita.

 Pallomahan Maripaita on piennennetty versio alkuperäisestä. Jotain vikaa siinä isommassa oli, en kyllä enää muista mitä. Oisko ollut vaikka hiha revennyt.

 Hoikkeliinin shortsit kanttasin mustalla resorilla...

... ja pikkuveljen shortsit turkoosilla. Pikkuveli sai myös pallopaidan.

Minulla asuu pieni kaima länsirannikolla. Kaiman äiti oli ihastunut Marimekon Fokuksesta tekemiini takkeihin ja halusi neidolleen samanlaisen, mutta punaisena. Hyvään saumaan sattui tämän takin teko, sillä Fokusta ei enää tehdä ja minulle sanottiin Marimekon myymälästä, että sitä saa enää vain yhdestä paikasta ja sieltä ainoasta paikasta kaiman äiti oli kankaan tilannut.

Takissa on ohut tikkivuori, edestä korotettu huppu ja vinonauhakanttaukset hihansuussa, helmoissa ja hupun reunassa. Kovin iloinen pieni kaima oli kuulemma takista ollut. Voi, kun minulle tuli hyvä mieli. Hyvästä mielestä tulee aina hyvä mieli.