Kenen vuoro mennä kauppaan?

Inhoan (ruoka)kaupassa käyntiä. Olen kehittänyt selviytymisstrategian: ostan aina samoja tuotteita, jolloin kaupassa voi kiertää tietyn reitin pikavauhtia ja napsia tavarat lennossa mukaan. En ikinä, koskaan, milloinkaan jää tutustumaan uutuuksiin, keksimään uusia ruokareseptejä tai haaveilemaan illalliskutsujen järjestämisestä. Ei. Minun tieni vie hedelmien ja vihannesten kautta leipäosastolle, sieltä maitohyllylle ja lopuksi kassan läheisyydestä otan vielä kaurahiutalepaketin - noin niin kuin pääsääntöisesti.

Kauppareissuista voi tehdä tosin taidettakin. Tai jos ei sentään aivan taidetta, niin voi kuitenkin yrittää lievittää sen tuomaa tuskaa. Vaikkapa kauniilla kauppakassilla. 

 

Asiakas toivoi muovipussin näköistä kauppakassia. Taskukin siinä sai olla. Kassi on tehty vanhasta essusta ja essu puolestaan oli tehty monesta, monesta kangassuikaleesta. Toisen puolen kassista sain yhdestä palasta, mutta tämä taskupuoli täytyi koota kahdesta suikaleesta. Taskun tehtävänä on peittää mahdottomaksi osoittautunut rinkuloiden kohdistus ja vino sauma.

Muovipussista poiketen tässä kassissa on tasainen pohja. (Hyvin kassi sointuisi laukkujeni jatkoksi. Innostaisikohan uusi kauppakassi ruokaostosten tekemiseen?)

Kassin vuoriin tein salataskun pohjalevylle. Jos levy alkaa ärsyttää, sen voi ottaa pois.
Vuorina toimii vanha lakana.

Asiakkaan toiveena oli, että kassiin mahtuu kahdeksan maitopurkkia. Minulla oli vain kuusi litraista purkkia, mutta näiden perusteella voin sanoa, että kahdeksan mahtuu ja tilaa jää vielä makkarapaketille ja suklaalevylle. Ja monelle muulle.

Ps. Näistä kuvista voitte nähdä kuvaamisen vaikeuden. Ei ole niin yksinkertaista saada kuvista saman sävyisiä, olletikaan, jos kuvaa eri huoneissa. Valon ja valaistuksen hallinta vaatii harjoitusta.

Raivausta

 Pakastimen päällisen tyhjennystä, osa 2.
Miten harmillista onkaan, että silmä tottuu epäkohtiin. Sokeutuu sille, että kirpparijäämistölaatikko rojottaa keittiön avohyllyllä jo kymmenettä kuukautta ja pöydän pääty on vuorautunut paperikasan alle.
Toisinaan onneksi iskee inspiraatio hyökätä kaaoksen kimppuun. Lauantaina tyhjensin edellä mainitun hyllyn ja silitin pakastimen päältä monta kangasta kuvattavaksi. Vielä on kuvattavia, koska jotenkin se pino vaan salakavalasti kasvaa nopeammassa tahdissa kuin saan aikaiseksi järjestää kuvaussessioita.
Valitsin linssin eteen vihreää, keltaista ja violettia.

 VI38 Puuvillainen puoliessu. Taskut on ja helmassa röyhelö. Jos sinulla on essun puutetta, niin tästä saisi. Voi tästä jotain pientä ommellakin.

 VI39 Olen iloinen, että valokuvauskurssi jatkuu jo huomenna. Ottaessani tätä kuvaa värit näyttivät kamerassa aika oikeilta. Tietokoneen ruudulla eivät sitten enää näyttäneetkään. Muokkasin värejä lähemmäksi oikeaa, mutta miten ihmeessä ne taas voivat näyttää noin kummalliselta?
Joka tapauksessa kangaspala on puuvillaa ja sitä on vain pala. Kankaan pohjaväri on syvä kirkas vihreä. Ja mun suosikki on tuo norsu. MYYTY

VI40 Puuvillainen tyynynpäällinen. Värit ovat jo haalenneet ja vaalenneet niin kuin laulussa lohikäärmeen suomut. Niin hellyttävää kangasta kuitenkin, että oli pakko ostaa. Tämä on kesäiseltä viikon kirpparikierrokselta, jostain läheltä länsirannikkoa. MYYTY

 VI41 Kokonainen päiväpeite joustamatonta yksipuolista froteeta. Hirveästi langannousuja, joten tarkkana pitää olla, mistä kohti alkaa paloja saksia. Minulla on ollut tätä myös punaisena ja siitä on tehty Punahilkka-takki. MYYTY

 KE28 Tämän pitäisi olla sitruunankeltainen. Ratkoin aikuisten hihattoman joustofroteisen jumpsuitin. Siitä piti tulla lapsen jumpsuit, mutta eipä tullut, kun kangas ei riittänyt. Vauvalle potkupuku tai jotain muuta tästä tulisi. MYYTY

 KE29 Taas pitää huutaa Heja Sverigeä. Minä olen sini-keltaisen ystävä. Aivan tosi makea puuvillasatiininen kangas. Ollut lie päiväpeittona tai verhona. Aivan oivallista mekkoon - aikuisten mekkoon etenkin.

 KE30 Oletettavasti Mika Piiraisen Marimekolle suunnittelema kangas. En löytänyt kuosille nimeä etsinnöistä huolimatta. Pohjan väri on  tumma luumu. Isoja palloja on vain tuo näkyvä rivi toisessa reunassa kangasta ja pikkupalloja sitten toiseen hulpioon asti.
Kankaan materiaaliakaan en uskalla varmaksi sanoa. Sellaista ohkaista, kohtuullisen hyvin laskeutuvaa mekkokangasta tämä on. Katsokaapa, millainen mekko täällä on tästä kankaasta tehty.
Minun visiossani mekossa olisi pienenpienesti hihaa, pääntiellä laskokset ja pituutta polveen asti. Tässä yksi hyvä esimerkki mallista. MYYTY

 Voi pöppö! Miksi olen alkanut koodata kankaita värien mukaan? Mikä tällekin nyt laitetaan koodiksi? Tämä ei mahdu mihinkään jo olemassaolevaan.
Tämä on naisten mallinen Jokapoika-paita, koko XL. Näillä koordinaateilla saa tästä pyytää ompelemaan jotain. Paita on hyvässä kunnossa, joten sen voi ostaa kokonaisenakin. MYYTY

Jotain pientä

Lähisukuun on investoitu kaksi vanhaa Jaguaria. Niistä puuttui satulansuojat. Minä sain kunnian tehdä ne.

Suojat ovat aitoa nahkaa. Päällisen alareunassa kiertää kankainen nauhakuja, jonka sisällä on kiristysnauha. Sen avulla suojan saa kurottua nätisti paikoilleen.
Yläkuvassa on ensimmäinen versio (huonosti paikallaan, koska oli kiire kaupungille ja piti äkkiä saada kuva). Alempi on toiseen pyörään. Punaista nahkaa ei riittänyt aivan koko yläosaan, joten jatkoin vähän valkoisella. Aika hieno jatke minun mielestä. Suorastaan tyylikäs.
Mallina toimii minun Mummo, joka on itsekin vailla istuimenpäällistä. (Mutta suutarin lapsillahan ei tunnetusti ole kenkiä.)

Tämä polle on kiivennyt kirjahyllyn päälle jo aikapäiviä sitten. Kuvat kulkevat jälkijunassa.
Harmillista, että en tajunnut laittaa mitään mittatikkua hepan viereen. Tämä on nimittäin minihevonen. Korkeutta on noin 10 senttiä. Kauan sitten olen vannonut, että en ikinä enää ompele froteesta mitään pientä. Tässä sitä taas ollaan suurien puheiden kanssa.
Melkoisen rokki hevonen.

Maalaisromanttinen

Kesä tuli, oli ja meni. Minäkin sain tehtyä yhden mekon, lähetettyä sen uudelle omistajalleen ja paluupostissa sain kuvan. Siihen se sitten jäikin. Nyt, lähes kaksi kuukautta myöhemmin, muistan julkaista kuvankin.

Kesätyttö.

Toiveena oli ruudullisesta kankaasta maalaisromanttinen mekko. Ruutukangas oli lyhythihainen paitapusero, jossa oli varsin käyttökelpoinen nappilista. Sen siis säilytin. Tosin tein siihen laskokset sisempiin reunoihin, että sain pitsin ujutettua reunan alle.

Alla on spagettiolkaiminen, brodyyripitsillä somistettu runsashelmainen mekko.

Niin soma tyttö ja sopiva mekko.

Naisellista punaista

Aiemmin kyselin, mikä tekee naisen. Monen mielestä punainen on naisten/ tyttöjen väri, joten kai se on yksi naiseuden tekijä. Pukekaa punaista yllenne naiset!

PU48 Mariraitaa, joka unohtui viimeksi kuvista. Eipä tämä taida enempää esittelyjä kaivata. Paita, joka on upeassa kunnossa ja valmis käyttöön vaikka siltään. MYYTY

PU49 Iso pala puuvillakangasta. Arvelisin, että voisi olla vaikka Keski-Euroopasta lähtöisin. Kuosi ei vaikuta kovin kotimaiselta. Väri on himpun liian räväkkä punainen.

Naiseuskyselyyn tuli vain neljä vastausta, mutta luulenpa, että niissä kiteytyi olennaisin. Annoin "Entten tenttenin" ratkaista palkinnon saajan.
Taddataaa! Ta taa da taa!

Naisellisen yllätyksen saa Yhden pienen käsityöblogin Anne. Onneksi olkoon. Anne, laita sähköpostilla yhteystietosi, niin voin toimittaa yllätyksen sinulle. Osoite on vaatekomeroon ja sitten tulee @-merkki ja loppuosa on gmail.com. (Varalta osoite tuossa muodossa, kun olen saanut muutaman spammin.)

Iik, punastun!

Vihdoin ja viimein ensimmäiset pakastimen päälliset on kuvattu. Aloitin punasävyisistä.

PU45 Pussilakana, puuvillaa. Tästä riittää vaikka mihin.
Edit: Tästä on tehty yksi aikuisten mekko, mutta kangasta on vielä jäljellä.

PU46 Aikuisten hame röyhelöreunalla, vahvaa puuvillaa. Mokomassa on pari tahraa, joten taipuu joko pienemmäksi hameeksi aikuiselle tai mekoksi lapselle tai jopa takiksi.

PU47 Miu mau, sanoo Mikko-kissa. Harmi, että killikangasta on vain kovin vähän. Mitä tästä uskaltaisi luvata? Hameen alle metriselle tai mekon oikein pienelle. Tai sitten pussukoita ja nyssäköitä minkä kokoiselle tahansa. MYYTY

Silitin jo sinipunaraitaisen Maripaidankin, mutta se jäi näköjään kuvaamatta. Seuraavaan satsiin sitten.

Bingoa vai shakkia?

Facebookin ompeluryhmässä on meneillään bingo. Bingossa on 3x3-ruudukko, jossa kussakin ruudussa on ompelutekniikkaan tai -materiaaleihin liittyvä termi. Kilpailuun voi osallistua ompelemalla työn, jossa täyttyy bingon ehdot eli on käytetty kolmea termiä, jotka esiintyvät ruudukossa vaaka- tai pystysuoraan tai vinottain. Mun bingomekko näyttää tältä:

Minun sanat olivat tasku, kierrätys (vanhasta uutta) ja tere. Mekko on tilaustyö ja menossa tytölle, joka rakastaa ruskeaa. 

Kaava on 70-luvulta ja aikakaudelleen tyypilliseen tapaan mekko oli erittäin lyhyt. Lisäsin helmaan viisi senttiä, mutta enemmänkin olisi saanut laittaa. Kangasta vaan ei riittänyt enempään. Mekon takakappale on hauskasti kapeampi kuin etukappale.

Kankaasta tulee mieleeni shakkiruudukko. Tosin noita värejä taitaa olla liian monta...