Kiertolainen

Luulin, että ompelun ilo on kadonnut elämästäni. Ei onneksi ollut. Se palasi näiden kahden pienen paidan myötä. Molemmat paidat on saksittu isoista Jokapoika-paidoista. Kierrätyskamaa siis.

Tämä oli ennen naisten paita. Piti kääntää nappilista toisinpäin ja tehdä eteen saumat. (Tiiraa tarkasti, niin huomaat hienot tikkauksetkin.) Teollisuudessa ilmeisesti merkitään muotolaskokset rei'ittämällä kangas. Niinpä sitten jouduin kiertämään niitä reikiä ja kokoamaan etukappaleet kahdesta osasta.

 Takakappalekin on reikien takia ommeltu kahdesta palasta. Ihan tyylikäs ratkaisu oikeastaan. Typerä kun olin, niin tikkasin alaosan yläreunan enkä yläosan alareunaa. En edes ajatellut purkaa.
Paita on 86-senttinen.

 Tässä yrittää näkyä pieni yksityiskohta paidan helmasta. Nappilistan reunan tikkaus on alkuperäinen ja se alkoi luonnollisesti purkautua, kun katkaisin helman. Niinpä tein sitten tiuhan siksakin pari senttiä alareunasta ja tikkasin loppupätkän suoralla. Langan väri on tarkoituksella vaaleampi violetti kuin paidassa muuten. 

 Isompi poika saa 98-senttisen aivan järjettömän upeanvärisen etupaidan. (Isä sanoo aina kauluspaitaa etupaidaksi, en tiedä miksi.)

 Ompelin punaisella langalla ihan vain huvin vuoksi. Alkuperäinen väri oli sininen. Kokeilin hihansuuhalkioa Ottobren ohjeilla. Ohje oli huono, mutta lopputulos hyvä. Ob:n ohjeella myös hihan sisäpuoli on katseenkestävä. Olen aiemmin tehnyt halkiot Vaatetusalan ammattitekniikka -kirjan ohjeella. Ohje sinällään on parempi, mutta hihan sisään jää näkyviin alareunakaitaleen huoliteltu pää. Tuskinpa pikkumies kiinnittää mitään huomioa alareunakaitaleen siisteyteen, mutta tulinpas huomioineeksi tällaisenkin asian.

Jonain päivänä ehkä saan kauluksen napin samaan linjan miehustan nappien kanssa. Huomaa eriväriset langat napeissa ja napinlävissä.

Koko joukko

En pidä joulusta. Tarkemmin sanottuna en pidä siitä hössötyksestä, mitä joulun ympärille on rakennettu. Ahdistun, kun kaupoissa on joulukoristeet, kuusia pitkin ja poikin, lahjakääröjä, markkinahumua, liikaa loistetta ja kimalletta. Tänäkin vuonna lahjon vain kaksi nuorinta kummilasta. Itselleni olen varannut matkan etelän lämpöön, auringon alle.

Sen verran olen joululle heltynyt, että osallistun Suomen suurin joululahja -kampanjaan. Kissasta ja tummasta valaasta olikin jo kuva aiemmin. Seurakseen ne saivat sirkushevosen (, jolla on pitsireunainen, riemunkirjava  satulahuopa selässä, mutta jota ei näy) ja kaksi pinkkiä valasta. 

Olen viettänyt niin sanotun kankaattoman kuukauden eli en ole ostanut kankaita. Yritin samaa jo aiemmin tänä vuonna, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt ei ole ollut mitään vaikeutta olla ostamatta. Olisi ehkä pitänyt luvata, että ompelen entisistä jotain. Kankaat eivät ole lisääntyneet, mutta eivät vähentyneetkään. Yhden trikoopaidan olen itselleni pehmojen lisäksi ommellut. Ei siinä paljon varastot hupene.

Ompeluinto on kadoksissa, on ollut jo pitkään. Kun ompelee työkseen ja harrastuksekseen, alkaa nopeasti lähestyä kyllästymispistettä. Siksi voi olla, että Vaatekomeron ovet sulkeutuvat. Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt, mutta ainakin toistaiseksi hiljaiselo (blogissa) jatkuu.

Lahjakas

Tiedätkö jonkun paremman tunteen kuin se, joka tulee, kun onnistuu ilahduttamaan toista? Minä luulen, että juuri tuo tunne on pontimena sille, että hurahdan kerta toisensa jälkeen osallistumaan hyväntekeväisyystemapauksiin. 

Nyt on parhaillaan meneillään Suomen suurin joululahja -kampanja. Oi, mikä oivallinen tilaisuus tuhota tilkkuja, päästää luovuus valloilleen ja saada hyvää mieltä. 

 Froteinen kissa on tehty saunatakin hihoista. Silmän mustuaiset on leikattu Muija-kankaasta, valkoiset osat vanhasta lakanasta. Täytteenä entinen tyyny. Kaava on STILin, arveltavasti 70-luvulta.

Valas, jolta puuttuu evät. Kaavoitin valaan itse ja olin niin innokas kokeilemaan, miten kaavanosat sopivat toisiinsa, että unohdin kokonaan evät. Kaavasta tuli kerralla hyvä ja aion tehdä näitä vielä pari lisää. Tosin silmien paikkaa pitää vielä miettiä, sillä nyt valas näyttää kovin surulliselta. Haluaakohan kukaan pieni potilas apaattista valasta itselleen?

Yökyöpeli

Oijoi! Olen lomaillut kuluneen viikon ja laiskotellut oikein antaumuksella. Tehnyt vain sellaisia asioita, jotka huvittaa. Ei ole huvittanut tiskata eikä siivota, mutta ommella, kuntoilla ja nukkua on. Lomalainen saa ommellakin hitaammin kuin normaalisti. Niinpä viikon saldona on melkein valmis mekko ja yksi jumpsuit.

Jumpsuit on tehty miesten velourpusakasta. Yllättävän paljon kangasta menee 80-senttiseen pukuun. Niin paljon, että lahkeista ei tullut täysimittaisia, vaikka pusakka oli L-kokoinen. Toki kangasta olisi riittänyt jatkopalaksi, mutta en millään keksinyt, mihin kohti tekisin sauman niin, että puku ei olisi jatketun näköinen. Niinpä sitten otin avuksi keltaista velouria, silitin toiselle puolelle liimakankaan, leikkasin talosilueteiksi ja ompelin lahkeisiin. Sopivasti sai tällä konstilla lisää pituutta. Tosin lahkeet ovat nyt hieman tönköt, mutta uskon, että ne pesussa pehmenevät.

Kirjastokassi

Viime yönä ompelin kassin. Se on myynnissä Vaatekomeron Puodissa, josta löytyvät myös tarkemmat tiedot.

Pussi rinkaa rinkan matkaan

Minulta tilattiin rinkan suojapussi. Reissulainen lentää ensin pitkän matkan, pysähtyy yöksi kaukaiseen maahan ja jatkaa seuraavana päivänä kaukaisen maan naapurimaahan - lentäen sinnekin. Kaikkien ulokkeidensa, viilekkeidensä ja nauhojensa takia rinkat pakataan yleensä lentokentällä joko suojakelmuun tai jätesäkkiin. Reissulaisen mielestä oli kätevämpää, että olisi oma pussi, johon rinkan sujauttaa. Silloin rinkkaa ei tarvitisi joka välissä muovittaa ja repiä muoveista pois.

 Arvatenkin ehtona oli, että kangas olisi kestävää, mutta kevyttä ja mahtuisi pieneen tilaan. Pitkän mietinnän jälkeen silmäni osuivat entisen tikkivuorin päällikankaaseen, josta olin ratkonut levyvanun muihin tarkoituksiin. Kangas on vuorisatiinia, kohtuullisen kestävää, mutta silti keveää. Väri sattui olemaan sopivasti tuollaista kotimaisen sinistä. :)
Pohjaksi ompelin soikion tai oikeastaan suorakulmion pyöristetyillä nurkilla. Kantohihnat menevät pussin ympäri. Ovat siten vahvemmat ja kestävät ankarampaa käsittelyä. Kuvassa sangat ovat vielä liian pitkät, lyhensin niitä kuvauksen jälkeen.
Huomaa hihnojen välissä kirkas nimilapputasku.

 Pussin erikoisuus ja ylpeyden aihe on pussin kiristysnauhan säilytystasku. Nyörikujan suulle ompelin taskun, jonka alareunaan jätin kaksi reikää nyörin päille. Pujotin nyörit taskuun sisään ja lisäsin kiristyslukon. Kun pussinsuu on kiristetty, nyörin voi sujauttaa taskuun ja pistää taskun tarralla kiinni, jolloin nyörin päät ovat siististi tallessa eivätkä voi tarttua mihinkään. 

Pussi on näköjään oikein oivallisen kokoinen vieraspatjalle. Onpahan reissun jälkeenkin käyttöä.

Hyvää matkaa pikkusisko!

Paluu alkuun

Viime kerralla ihmettelin, miten olin päätynyt ompelemaan joustavista kankaista vaatteita. Nyt olen palannut ruotuun - ja oikeastaan siihen pisteeseen, mistä koko Vaatekomero sai alkunsa. Ompelin nimittäin itselleni mekon. Kangas on tietenkin kirpparilta, samoin kaavat. 

 Kankaana on Marimekon Taifuuni vuodelta 1968. Ihana, ihana vihreä!
Mekon malli on hyvin yksinkertainen. Tein mekosta niin A-linjaisen kuin sain. Malliin olisi kuulunut kaulukset, mutta siihen ei kangas riittänyt. Takana olkasaumoissa on muotolaskokset.

Itsensä kuvaaminen on vaikeaa. Siinä vaiheessa, kun käsi alkoi krampata, lopetin kuvaamisen.

Napit tein itse - tai siis päällystin ne. Leikkasin hulpiosta kankaan tiedot napeiksi. Peilikuvasta saatte tihrustaa, mitkä kohdat ovat osuneet saksien alle.
Kuten varsinkin ensimmäisestä kuvasta voi huomata, mekko on himpun verran kireä eräästä kriittisestä kohdasta. Voi siis olla, että tämä päätyy pikkuiselle siskolleni.