maanantai 22. elokuuta 2011

Äiti-ihmiset ja muut asiantuntijat!

Olen nähnyt muutamilla ihmisillä vauvojen turvakaukalossa pieniä peittoja. Minäkin haluaisin kokeilla tehdä sellaisen. Mutta olennainen kysymys kuuluu: onko sellainen käytännöllinen? Entä mikä koko olisi sopiva? Hankin jo innostuksissani vanhan ohkaisen peiton, jonka puolittamalla saisi kaksi pikkuriikkistä peittoa. Kokoa niille tulisi noin 50x60 tai 50x70, riippuen siitä, minkä pituisen peitosta haluaa.

Sitten kaikille yhteisesti: älkää luulko, että minulta olisivat kankaat loppuneet. Ihan viime päivinä en ole uusia löytöjä tehnyt (lukuunottamatta syvänsinistä velour-aamutakkia, josta olen jo melkein leikannut 70-lukuiset henkselihousut), mutta kankaita on vielä ompelupöydän alla kuvaamatta.

Uutta on siis tulossa, jahka saan taas soviteltua kameran kauniiseen käteeni.

Kommentoikaa peittoasiaa, olkaa hyvät! Ja kaikkea muutakin erittäin mielellään.

6 kommenttia:

  1. Tähän aikaan vuodesta pikkupeitto on oikein näppärä kaveri. Nimim. olen ilmeisesti pudottanut pikkuviltin juuri jonnekin.

    VastaaPoista
  2. Pikkupeitto on näppärä! Erittäin näppärä! Itselläni on käytössä sellainen puuvillainen, toisella puolella fleece. Mulla peiton koko 60*80cm. Pienempikin ehkä riittäis, mutta tässä tapauksessa liian kanssakin on pärjännyt. :)

    Hoo

    VastaaPoista
  3. Pari kertaa kuuntelin toppapukuisen hikisen lapsen huutoa autossa, sitten siirryin käyttämään peittoa. Jos peitto ei ole ihan tilkku, se käy hoitoalustasta ja häveliäisyyspeitosta imettäessä.

    Jotkut näppärät äidit ovat tehneet äitiyspakkauksen makuupussiin aukot turvaistuimen vöiden kohdalle. En muista, miksi tällaista makuupussisysteemiä virallisesti nimitetään, mutta kaupassa sellaiset maksavat maltaita. Se on varmasti tosi kätevä hiukan isommalle vauvalle, etenkin talvella. Aukot pitää tietysti tehdä mittatilaustyönä kunkin istuimen mukaan.

    Ja vielä: Haaveissa on tunikat meidän pikkutytöille. Se ruskea kukkakangas, jota kyselin (RU17), on siis liian jäykkää, joten ei kannata pitää sitä minulle varattuna.

    VastaaPoista
  4. Edellä olevien kommenttien perusteella kannattaa siis ommella kokeeksi pari peittoakin. Jos se minusta on kiinni, niin yksikään lapsi tässä maailmassa ei itke enää toppapuvussa hikisenä.

    Lemppu: RU17 on lakanapuuvillan oloista, hieman paksumpaa vain. Siitä voi tehdä tunikoitakin, mutta se ei ole samalla tavalla pehmeää kuin trikoo tai velour tai pehmeäksi pesty puuvilla. Katsele toki joku toinen mieluisa tunikakangas.

    VastaaPoista
  5. Saisiko velourista meidän poijjaalle housuja? Sellaisia että vyötärölle ja lahkeensuihin resori. (Voit käydä vakoilemassa mallia vaikkapa Lindexiltä. Niissä on minun mielestä liian lyhyet resorit kyllä lahkeissa.)

    VastaaPoista
  6. Werhoutuja: suap, suap. Leikkasin siitä jo yhdet henkselihousut, mutta kyllä siitä vielä sellaiset vyötärömittaisetkin tulee. Ja jotain muutakin. Takki oli iso ja komia.

    VastaaPoista