keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Murheenkryynistä silmänilo

 Onko joku ehtinyt ihmettelemään, miksi kirjoitustahti on harventunut? Minulla on ollut pari tilaustyötä, jotka ovat aiheuttaneet (mieluisaa) päänvaivaa. Toinen niistä on tässä.
Lähtökohta: epämääräiset jämät kahdesta verhosta. Paljon haalistumia ja muuten kelvottomia kohtia. Toiveena noin 100-senttinen mekko.
Kääntelin kangaspaloja ja kaavoja suuntaan ja toiseen. Mittailin ja sommittelin. (Tätä minä rakastan.) Lopulta leikkasin.
 
Etukappaleesta tuli kerralla kyllin hyvä.
Takakappaleessa oli pari pahaa haalistumaa. Taas piti miettiä, pähkäillä, suunnitella, harkita ja pyöritellä jäljelle jääneitä tilkkuja. En keksinyt ratkaisua millään. Leikatut kappaleet lojuivat lattialla viikon ja kaksikin. Ehkä enemmänkin. Onneksi työllä ei ollut kiirettä. Ompelin muuta ja toisinaan soin ajatuksen mekollekin.
Lopulta ratkaisu syntyi hetkessä: "applikoin" takakappaleen virhekohdat piiloon.
Näöntarkistus: yritä löytää takakappaleesta kuvaa suurentamatta kukat, jotka on lisätty alkuperäisen kuvion päälle. 
Tyytyväinen olen. Niin on tilaajakin.
PS. Tätä kangasta on jäljellä vielä kaksi lyhyttä verhoa. Niissä(KIN) on haalistumia siellä täällä, mutta silti riittävät moneen mekkoon tai muutamaan takkiin.

4 kommenttia:

  1. No eihän sitä löytynyt suurentelematta. Olipa hyvä, että siinä oli haalistumia, sillä tuohan on oikein hyvä noin ja hauska yksityiskohta. E-K

    VastaaPoista
  2. Ei löytänyt tämäkään sokea kana jyvästä...

    VastaaPoista
  3. Oi miten se on soma! Ai siihen tuli päälle samanlaiset kukat? Että on kaksinkertainen jostain kohti?

    Tosi hyvä idea!

    VastaaPoista